Koutaniemi aikoo palata Keniaan kuvaamaan aktivisteja, jotka taistelevat tyttöjen ja naisten sukuelinten silpomista vastaan.
Avaa kuvien katselu
Valokuvajournalisti Meeri Koutaniemi aikoo palata Keniaan dokumentoimaan tyttöjen silpomista vastustavien aktivistien työtä. Kuvassa Elizabeth Nkere, jonka Koutaniemi tapasi ensimmäisen kerran 14 vuotta sitten. Kuva: Meeri Koutaniemi
- Valokuvaaja Meeri Koutaniemi voitti kansainvälisen Canon Female Photojournalist Grant 2026 -apurahan. Hän on kuvannut tyttöjen sukuelinten silpomisen seurauksia ja silpomista vastaan taistelevia aktivisteja.
- Apuraha on 8 000 euroa. Sen turvin Koutaniemi palaa Keniaan tapaamaan aktivisti Elizabeth Nkereä, jota hän on seurannut 14 vuotta.
- Tavoitteena on kansainvälinen näyttely ja kirja.
Valokuvajournalisti Meeri Koutaniemi on voittanut arvostetun Canon Female Photojournalist Grant 2026 -apurahan.
Canon ja kansainvälinen Visa pour l’Image -festivaali myöntävät vuosittain apurahan, joka tukee pitkiä dokumentaarisia valokuvaprojekteja.
– Tuli kyllä tunteet pintaan siitä tuesta ja kannustuksesta, Koutaniemi kuvailee tunnelmiaan saatuaan soiton apurahan myöntämisestä.
Koutaniemi palkittiin pitkäaikaisesta työstään, jossa hän on kuvannut tyttöjen ja naisten sukuelinten silpomista ja sitä vastaan taistelevia aktivisteja.
Hän on kuvannut silpomisen seurauksia ja seurannut ihmisiä, jotka yrittävät muuttaa yhteisöjensä toimintaa sisältäpäin.
Apurahan suuruus on 8 000 euroa.
Apurahan turvin Koutaniemi aikoo muun muassa palata Keniaan tapaamaan aktivisti Elizabeth Nkereä.
Koutaniemi kuvasi Nkereä ensimmäisen kerran 14 vuotta sitten Narokissa Keniassa. Tuolloin Nkere oli itse selvinnyt silpomiselta ja paennut 9-vuotiaana järjestettyä avioliittoa.
Sittemmin hänestä on tullut merkittävä yhteisövaikuttaja, joka suojelee tyttöjä silpomiselta ja pakkoavioliitoilta sekä tekee työtä koulutuksen ja tyttöjen oikeuksien puolesta.
– Hän lähti ihan jalkatyöllä kiertämään erilaisia kyliä, kouluja, kirkkoja ja yhteisöjä ja piti puheita silpomisen vaaroista ja lapsiavioliiton haitallisuudesta. Näiden puheiden kautta Elizabeth alkoi muuttaa paikallisten yhteisöjen asenteita.
Elizabeth Nkerellä oli aiemmin tyttöjen turvakoti, jossa asui 40 silpomiselta ja lapsiavioliitolta paennutta tyttöä. Sittemmin hän on jatkanut työtään aktivistina.
– Näitten vuosien aikana Elizabeth on muuttanut tuhansien, ellei kymmenien tuhansien ihmisten mielipiteitä ja asenteita, Koutaniemi sanoo.
Tavoitteena kansainvälinen näyttely ja visuaalinen tietokirja
Uusi projektikokonaisuus tarkastelee tällaisen pitkäjänteisen aktivismin vaikutuksia yksilöihin ja yhteisöihin.
Se kysyy, miten asenteet tyttöjen itsemääräämisoikeutta ja koulutusta kohtaan ovat muuttuneet, millaista vastustusta aktivistit edelleen kohtaavat ja miten yhden ihmisen työ voi synnyttää laajaa yhteiskunnallista muutosta.
Avaa kuvien katselu
Elizabeth Nkere pakeni lapsena silpomista ja lapsiavioliittoa. Kuva: Meeri Koutaniemi
Elizabethin elämäntyö näyttää Koutaniemen mukaan konkreettisesti, miten väkivaltaisia käytäntöjä voidaan haastaa ja yhteisön asenteita muuttaa sisältäpäin.
– Pelkät lakimuutokset eivät riitä, eikä ulkopuolelta voida sanoa, mikä on oikein ja mikä väärin. Muutosvoimat kumpuavat kulttuurin sisältä käsin, Koutaniemi painottaa.
Valmistuva kokonaisuus tulee osaksi Koutaniemen laajaa sukuelinten silpomista käsittelevää dokumenttiprojektia. Tavoitteena on kansainvälinen näyttely ja visuaalinen tietokirja.
Avaa kuvien katselu
Meeri Koutaniemi on kuvannut silpomisen tematiikkaa 14 maassa. Kuva: Christian Pirskanen
Kyseessä ei Koutaniemen mukaan ole vain Afrikan ihmisoikeusongelma. Hän on kuvannut silpomisaihetta 14 maassa.
– Olen haastatellut valkoisia ympärileikattuja kristittyjä naisia, joille tämä on tehty ihan samalla tavalla, mutta vain vuosikymmeniä aikaisemmin.
Kotiseudulta voimaa ja rauhaa
Kuusamosta lähtöisin oleva Koutaniemi vastaanottaa palkinnon Visa pour l’Image -valokuvajournalismifestivaalilla Perpignanissa Ranskassa 4. syyskuuta.
Kotiseutu on Koutaniemelle tärkeä. Hän sanoo, että on pitänyt matkustaa maailman toiselle laidalle ymmärtääkseen, mikä on kaikkein merkityksellisin paikka.
– Minä ammennan kotiseudulta itselleni voimaa ja rauhaa. Se luontoyhteys, jonka olen lapsena saanut, on minulla koko ajan mukana. Juurten merkitystä ei voi tarpeeksi korostaa.
Valokuvajournalisti Meeri Koutaniemi teki koreografi Hanna Brotheruksen kanssa Oulun kulttuuripääkaupunkivuoden ohjelmistoon suuren yhteistanssiteoksen Oulun Nallikarissa kesäkuussa.