Puolaan lentänyt Venäjän droonien parvi sai varhain keskiviikkona vastaansa Puolan ja Hollannin hävittäjät. Osan lennokeista hävittäjät tuhosivat, osa tuli alas omia aikojaan.
Mitä Suomi tekisi vastaavassa tilanteessa? Käyttäisi ilmapuolustustaan, ja pitkälti samoin kuin Puola, sanoo ilmatorjunnan tarkastaja Mano-Mikael Nokelainen Puolustusvoimista.
Droonien torjuminen on kuitenkin kallista, eikä täysin ”ilmatiivistä”, ja se huomattiin myös Puolassa.
Vaarallisimmat kohteet torjuttaisiin
Venäjän lähettämiä drooneja päätyi syvälle Puolan alueelle. Osa niistä lensi Puolan ilmatilassa jopa satoja kilometrejä.
Näin tapahtuisi todennäköisesti Suomessakin.
Puola ja Nato ovat havainneet rajaa lähestyvät parimetriset lennokit tutkilla ja seuranneet, että ne todella tulevat Puolan rajan yli. Rauhan aikana lennokkeja ei voi ampua suoraan rajalle tai jonkun toisen valtion ilmatilaan.
Kaikkiin lennokkeihin ei myöskään pysty reagoimaan samaan aikaan tai torjumaan ylipäätään, jos lennokkeja tulee paljon.
– On normaalia, että valitaan vaarallisimmat ja kriittisimmät maalit. Tehdään uhka-arvio, että mitkä on tuhottava ensin. Niin myös Ukraina ja Israel tekevät, Nokelainen sanoo.
Lennokkien havaitsemiseen käytetään tutkia ja elektronista tiedustelua. Maan päälle sijoitettujen ilmavalvontatutkien kuvaa täydentävät lentokoneiden valvontatutkat, jotka näkevät ilmasta kauemmas.
Tärkein torjuntatapa Suomessa olisivat hävittäjät. Ne ampuisivat drooneja tykillä tai ohjuksilla.
Lennokkeja torjutaan korkealta ja puun latvojen tasalta
Droonit ovat hitaita maaleja vaikkapa ohjuksiin verrattuna. Venäjän käyttämien Shahed-droonien nopeus on noin 180 km/h. Juuri korkealla, kilometrien korkeudessa lentävät droonit voi tuhota hävittäjillä.
Toisaalta droonit lentävät eri korkeuksissa. Nokelainen sanoo, että Ukrainassa ne lentävät usein korkealla maanpäällisen ilmatorjunnan ulottumattomissa ja laskeutuvat sitten ”pintaan” lähellä maalia.
Puiden latvojen tasalla lentäessään droonit ovat hävittäjille vaikeita. Silloin niitä tuhottaisiin muulla ilmatorjunnalla.
Se voi tarkoittaa häirintää, ilmatorjunta-ammuksia tai esimerkiksi helikopterin oviaseella ampumista.
Droonien ampumista kopterista on Nokelaisen mukaan harjoiteltu Suomessakin.
– Jos ajatellaan normaaliaikojen valmiutta, niin silloin droonintorjuja on usein hävittäjä. Ilmatorjuntaa ei ole joka paikassa.
1 300 kilometriä maarajaa ja vielä merialueetkin
Lennokkien torjumiseen käytetään periaatteessa samanlaista ilmatorjuntaa kuin muuhunkin puolustautumiseen.
Suomen ilmatorjunta on kerroksellista: eri korkeuksilla torjutaan erilaisin asein. Alimpana lentäviä kohteita tuhotaan esimerkiksi ammuksin ja olkapäältä laukaistavin ohjuksin, ylempänä eri kantaman ilmatorjuntaohjuksilla.
Suomelta puuttuu korkealla lentävien ohjusten torjuntamenetelmä. Tätä tehtävää varten Suomi on tilannut Israelista Daavidin lingon.
Lennokkien torjuntaan lingosta ei ole apua.
Ongelma on se, että vaikka ilmatorjuntajärjestelmiä voidaan liikutella, niitä on vain paikoin.
– Suomellakin on tuossa 1 300-kilometrinen raja. Ei sinne voi joka paikkaan laittaa asetta valmiiksi. Siihen ei ole mitenkään varaa.
Joustavasti ympäriinsä isossa maassa liikkuvat hävittäjät sen sijaan pystyvät reagoimaan eri suuntiin. Droonit voivat tulla mistä tahansa, myös mereltä.
Ukrainan sodassa lennokkien kehittely ja käyttö on suorastaan räjähtänyt. Erikokoisia ja eri tarkoituksiin tehtyjä drooneja voidaan käyttää valtavia määriä, massamaisesti.
Kallista, tehotonta – välttämätöntä?
Halpojen droonien torjuminen ohjuksilla tai lennättämällä hävittäjiä on kuitenkin kustannus-hyöty-suhteeltaan järjettömän kallista.
Euroopassa Baltian maat ja Suomi ovat puhuneet droonimuurista, johon lennokit pysähtyisivät. Tätä esitti myös Euroopan unionin komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen.
Muuri onkin käsite, joka on syntynyt poliitikkojen puheissa.
Sotilaalle termi tarkoittaa lähinnä, että droonit havaitaan ja ”tarvittavin osin” torjutaan, Nokelainen sanoo. Jos drooneja tulee paljon, ilmatorjunnan kykyjäkin tarvittaisiin paljon.
Baltian mailla ei esimerkiksi ole omia hävittäjiä, ja silti droonit pitäisi jotenkin torjua. ”Muurin” toteuttamiseen tarvittaisiin usean maan yhteistyötä.
Nykyinen tapa torjua hävittäjillä – kuten Nato Puolassa teki – on tolkuttoman kallis, Naton pääsihteeri Mark Rutte totesi Politicon mukaan eilen Nato-diplomaateille. Silti kaikkia drooneja ei saatu alas.
Sotaa käyvä Ukraina väittää pystyvänsä torjumaan 80 prosenttia drooneista, ja se on tapahtunut myös lännen lahjoittaman materiaalin avulla.
Tiiviimpään torjuntaan tarvittaisiin esimerkiksi lasereita tai niin sanottuja elektromagneettisia aseita.
Suomen maavoimien komentaja Pasi Välimäki sanoi perjantaina Kouvolan turvallisuusfoorumissa, että puolustuksessa on ”selkeä, droonin mentävä aukko”.
– Ei Ukrainassa ole droonimuuria. Siellä on sensori- ja vaikuttamisjärjestelmä, Välimäki sanoo.
Von der Leyenin avaus ”muurista” tarkoittaa, että on mahdollista käyttää rahaa järkevällä tavalla.
Nyt selvitetään, millainen järjestely toimisi esimerkiksi pohjoisessa.
Asiantuntijoista useimmat ajattelevat, että täydellisen tiivis lennokkien torjunta on mahdotonta, ja sen yrittäminen tulee kalliiksi. Silti jokin ratkaisu on löydettävä.
Muokattu 12.9.25: Lisätty Välimäen kommentit