Ksylitolin suuri pitoisuus veressä voi olla yhteydessä kohonneeseen sydäninfarktin, aivohalvauksen ja sydän- ja verisuoniperäisen kuoleman riskiin, kertoo Euroopan kardiologisen seuran ESC Congress 2026 -kokouksessa esiteltävä tutkimus.
Ksylitoli on sokerialkoholi, jota muodostuu myös ihmiskehossa glukoosiaineenvaihdunnan sivutuotteena. Sitä esiintyy luontaisesti joissakin elintarvikkeissa hyvin pieniä määriä, mutta makeutetuissa elintarvikkeissa, juomissa ja suunhoitotuotteissa pitoisuudet voivat olla yli tuhatkertaisia.
Vaikka ksylitolin käyttö on yleistynyt, sen pitkäaikaisia vaikutuksia sydän- ja verisuonitautien riskiin on tutkittu verrattain vähän.
”Aiemmissa tutkimuksissa osoitimme, että ksylitoli voi lisätä verihiutaleiden kykyä muodostaa hyytymiä. Havaitsimme myös, että veren suuret ksylitolipitoisuudet olivat yhteydessä sydän- ja verisuonitapahtumiin suuren riskin henkilöillä kolmen vuoden aikana. Tässä tutkimuksessa selvitimme, lisääkö ksylitoli sydän- ja verisuonitapahtumia suuremmassa otoksessa yleisväestöä ja huomattavasti pidemmän seurannan aikana”, sanoo tutkimusta esittelevä Charité-yliopistosairaalan lääkäri Marco Witkowski seuran tiedotteessa.
Tutkijat tarkastelivat yhteensä 17 710 osallistujan tietoja kahdesta pitkäaikaisesta seurantatutkimuksesta. Ne olivat kanadalainen Canadian Longitudinal Study on Aging eli CLSA ja brittiläinen European Prospective Investigation into Cancer eli EPIC-Norfolk.
Osallistujat jaettiin veren ksylitolipitoisuuden perusteella neljään ryhmään. Suurimpaan neljännekseen kuuluneilla havaittiin selvästi suurempi vakavien sydän- ja verisuonitapahtumien riski kuin pienimpään neljännekseen kuuluneilla.
Vakaviksi sydän- ja verisuonitapahtumiksi määriteltiin tutkimuksessa kuolema, sydäninfarkti tai aivohalvaus.
CLSA-aineistossa kuuden vuoden seurannan aikana tapahtuman riski oli suurimman ksylitolipitoisuuden ryhmässä 57 prosenttia suurempi kuin pienimmän pitoisuuden ryhmässä. Laskelmissa huomioitiin tunnettuja sydän- ja verisuonitautien riskitekijöitä, kuten ikä, sukupuoli, tupakointi, veren rasva-arvot, diabetes ja kohonnut verenpaine.
EPIC-Norfolk-aineistossa seuranta kesti 30 vuotta. Siinä suurimman ksylitolipitoisuuden ryhmän riski oli 18 prosenttia suurempi kuin pienimmän pitoisuuden ryhmän.
Myös kahden keskimmäisen ryhmän tulokset viittasivat annos-vastesuhteeseen: mitä suurempi veren ksylitolipitoisuus oli, sitä enemmän sydän- ja verisuonitapahtumia esiintyi.
Yhteys näkyi tutkijoiden mukaan johdonmukaisesti myös osallistujien iästä ja sukupuolesta riippumatta. Witkowski korostaa, ettei yhteys selittynyt myöskään esimerkiksi painoindeksillä, kohonneella verenpaineella, diabeteksella tai veren rasva-arvoilla. Tällaiset tekijät voisivat muuten osaltaan selittää vähäkaloristen makeutustuotteiden käyttöä.
”Keinotekoisia makeutusaineita käyttävät ihmiset, jotka ajattelevat niiden olevan sokeria terveellisempiä, ja sääntelyviranomaiset pitävät niitä yleisesti turvallisina. Yleisväestöstä saamamme pitkän aikavälin tulokset korostavat, kuinka vähän tiedämme ksylitolin sydän- ja verisuoniturvallisuudesta, ja osoittavat lisätutkimusten olevan tarpeen, etenkin kun tuotteisiin lisättävän ksylitolin määrä kasvaa”, Witkowski sanoo.
Tutkimus on havainnoiva, joten siitä ei voi päätellä syy-seuraussuhdetta. Se ei siis osoita, että ksylitoli itsessään aiheuttaisi sydän- ja verisuonitapahtumia.
”Keinotekoiset makeutusaineet ovat laajasti käytössä nyky-yhteiskunnassa, ja sääntelyviranomaiset ovat arvioineet niiden turvallisuuden myönteisesti. Tässä havainnoivassa tutkimuksessa ksylitolilla näyttää kuitenkin olevan kielteinen pitkäaikainen yhteys yleisväestön sydän- ja verisuonitapahtumiin. Kuten kaikissa havainnoivissa tutkimuksissa, syy-yhteyden päätteleminen on vaikeaa, mutta tutkimus osoittaa, että tästä yhteiskunnallisesti tärkeästä aiheesta tarvitaan lisää tutkimusta”, sanoo European Society of Cardiologyn viestintäkomitean jäsen Dan Atar.
