Markku Toikasta kertova uutuuskirja paljastaa näyttelijän pitkän historian alkoholin kanssa.
Uutuuskirja käsittelee Markku Toikan elämää ja näyttelijän lukuisia rooleja. Juha Metso
Näyttelijä Markku Toikka, 71, paljastaa uutuuskirjassaan Markku Toikka – Erikoisten roolien mies (Otava) pitkän historiansa alkoholin kanssa. Toikka on myös ehtinyt elämässään tehdä pesäeron alkoholiin ymmärrettyään olleensa alkoholisti.
Myönnän avoimesti olleeni alkoholisti, eikä tauti parane, vaikka luulisi päässeensä tasapainoon itsensä kanssa.
Taiteilijaelämää
Valtiotiedettä Helsingissä ensin opiskellut Toikka pääsi ensi yrittämällä Teatterikouluun vuonna 1976, mistä alkoi taide-elämä, jota Toikka kuvailee värikkäästi elämäkerrassaan.
Kukaan meistä taideopiskelijoista ei viettänyt iltojaan kämpillä tai osakunnissa. Kaikki tapahtui ravintoloissa – joko Vanhan kuppilassa, Bulevardiassa tai missä milloinkin.
Elämämme oli jatkuvaa penninvenyttämistä. Rahaa riitti ehkä pariin kolpakolliseen, ja piti juoda hitaasti, ettei olisi tarvinnut istua kuivin suin. Olimme niin kertakaikkisen persaukisia, että sitä on vaikea edes käsittää.
Alkoholinkäyttö oli runsasta opiskeluajoista alkaen. Toikka kuvailee kirjassa myös, kuinka työkuormaa tuli purettua viinin ja kaljan avulla. Juominen saattoi myös kestää päiviä.
Juomiseen liittyy humalaispäistä hölmöilyäkin, mikä harmittaa aina hitosti. En ole missään mielessä ylpeä käytöksestäni. Ennen keikkoja en ole juonut, koska ne olen ottanut vakavasti. Joskus Lapinlahden Lintujen aikoina sellaistakin sattui, mutta pääsääntöisesti join vasta keikkojen jälkeen.
Lapinlahden Lintujen bändikavereiden kanssa alkoivat välit rakoilla menestyksen myötä. Toikka ymmärtää, että myös tolkuttomalla alkoholikäytöllä oli osuutensa asiaan.
Kaikki teatteri- ja elokuvaroolinsa Toikka kertoo kirjassa aina tehneensä selvänä, koska niistä ei muuten selviäisi.
Näyttelijä erosi pitkäaikaisesta vaimostaan Ullamaijasta vuonna 2011, ja Toikan mukaan avioeron syynä oli vahvasti alkoholi.
Hän ei sietänyt katsella, kun join ja lihoin. Hän on valokuvaajana esteetikko, ja jos mies ei pidä itsestään huolta, sellainen alkaa tympäistä. Minulle kertyi ainakin parikymmentä lisäkiloa.
Muutos
Toikka ruotii syvällisesti kirjassa suhdettaan alkoholiin. Hän miettii esimerkiksi Pentti Saarikoskea ja Arto Melleriä ja toteaa, kuinka ulkopuolisen on mahdoton ymmärtää, miten alkoholista tulee työkalu, joka lopulta tuhoaa kaiken. Toikka kuitenkin huomauttaa, ettei se tietenkään ole taiteilijoiden etuoikeus, että ”rohkeutta kerätään ottamalla viinaa kaksin käsin”.
Toikka ei myöskään tuomitse kirjassaan.
Länkyttäminen hauskassa porukassa on pirun kivaa, ja jos siihen liittyy alkoholinkäyttöä siedettävissä määrin, niin ainakaan itselläni ei ole mitään sellaista vastaan.
Jos karsii kaiken irrottelun elämästään, jää aika paljosta paitsi. Iän myötä tilanne tietysti muuttuu. Mieluummin lähden nykyisin mökille kuin kapakkaan.
Parisuhteen kriisiaikoina Toikka hakeutui liikunnan pariin. Hän löysi ”puolivahingossa jalkapalloilun”, mikä oli hänelle sysäys isoon muutokseen. Hän kuuli vinkin oopperamuusikoiden peliaamusta Töölön pallokentällä ja päätti mennä kokeilemaan. Hän kehittyi ja eteni vähitellen pelaamaan paikallisiin helsinkiläisjoukkueisiin.
Tein elämässäni muitakin ryhtiliikkeitä. Aloin katsoa, mitä laitoin suuhuni, ja sain aikuisiän diabetekseeni oikeanlaisen lääkityksen. Söin lounaaksi vain salaatin ja lopetin oluenjuonnin. Poljin myös pitkiä lenkkejä maantiepyörälläni.
Markku Toikka – Erikoisten roolien mies kertoo Markku Toikan elämästä suoria sanoja kaihtamatta. Kannen valokuva: Juha Metso
Mika Wickströmin kirjoittama Markku Toikka – Erikoisten roolien mies (Otava) julkaistaan 27.8.2026. Kursivoidut kohdat ovat suoria lainauksia kirjasta.