Metsähallitus aikoo myydä tai vuokrata 15 loma-asuntotonttia Konesjärven rannasta Inarissa. Alue kuuluu Muddusjärven paliskuntaan. Paliskunta on vastustanut hanketta alusta alkaen. Poronhoitajat pelkäävät tonttien tuhoavan heidän elinkeinonsa ja syyttävät Metsähallitusta lakisääteisen neuvotteluvelvollisuuden laiminlyönnistä.
Metsähallituksen suunnitelmissa on peruskorjata järven etelärantaan vievä Rovajärven tie ja sähköistää tontit vuoden 2027 aikana. Tonttien myynti alkaa aikaisintaan syksyllä 2027.
Avaa kuvien katselu
Tontit sijaitsevat järven etelärannassa, jossa ei toistaiseksi ole ainuttakaan rakennusta. Kuva: Lasse Isokangas / Yle, Mapcreator, OpenStreetMap
Paikallinen poronhoitaja Anne Karhu-Angeli asuu Konesjärven pohjoisrannalla ja vastustaa suunnitelmia. Hän korostaa, että kyse ei ole vain kodista, vaan laajemmasta alueesta, jota poronhoito tarvitsee.
Tonteille vievän tien päässä sijaitsee poroaita, jossa poronhoitajat keväisin erottelevat poroja. Karhu-Angelin mukaan porojen ohjaaminen erotteluaitoihin on haastavaa, mikäli reitillä on rakennuksia.
– Paliskunnassa on kuusi perhettä tekemässä yhdessä töitä. Kaikilla on oma alueensa, mutta yhdessä erottelemme poroja. Kauheaa miettiä, että menettäisimme tämän alueen. Emme saa menettää, Karhu-Angeli suree.
Poroisäntä kyseenalaistaa Metsähallituksen toimintaa
Muddusjärven paliskunta vastusti tonttikaavoitusta jo vuonna 2010 Inarin kunnan kanssa käydyissä neuvotteluissa, kertoo paliskunnan poroisäntä Osmo Seurujärvi. Inarijärven yleiskaava sai lainvoiman vasta vuonna 2020. Seurujärvi kertoo, että kaavan valitusajankohta osui poronhoitajille vuoden kiireisimpään aikaan.
Vuonna 2024 Konesjärven tontteja lohkottiin 16 kappaletta, joista yksi on jo luovutettu yksityishenkilölle. 15 muun tontin kohtalosta Metsähallitus neuvotteli Muddusjärven paliskunnan kanssa. Seurujärven mukaan neuvottelun viralliseksi jatkotoimenpiteeksi kirjattiin, että mikäli tontteja lähdetään valmistelemaan myyntiin, tulee paliskunnan kanssa järjestää uusi neuvottelu.
– Viimeisimmän kirjeen mukaan neuvottelut oli jo käyty, eikä Metsähallitus aio neuvotella enää asiasta. Vaikka meillä oli paperilla sovittu, että jos aikovat myydä tai vuokrata maita, niin täytyy neuvotella uudestaan. Ihmettelen miten Metsähallitus voi toimia näin, Seurujärvi sanoo.
Avaa kuvien katselu
Paliskunnan isäntä Osmo Seurujärvi on vastustanut tonttihanketta lähes 20 vuotta. Kuva: Mikkal Morottaja / Yle
Metsähallituksen kiinteistökehityksen myyntipäällikkö Kari Männistö myöntää, että kyseinen jatkotoimenpide oli paliskunnan toive, joka kirjattiin pöytäkirjaan. Hän kiistää kuitenkin paliskunnan väitteet neuvotteluvelvollisuuden laiminlyönnistä.
Männistön mukaan kunnan tekemä yleiskaava oikeuttaa rakentamaan heti ilman asemakaavaa, ja kunnan asia on kuulla paliskuntaa kaavoitusvaiheessa – ei Metsähallituksen.
– Kun on tällaisia tontteja, mitkä ovat myyntivalmiita, ei meillä ole mitään velvollisuutta käydä sitä poronhoitolain 53 pykälän neuvottelua, Männistö sanoo.
Inarin kunnan tekninen johtaja Reetta-Mari Tammela kertoo, että kun kaava kunnanvaltuustossa hyväksytään, rakentamisessa ei tarvitse kuulla kuin naapureita.
– Jos myös hallinto-oikeudessa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa todetaan, että siinä on riittävät selvitykset, neuvottelut ja lausunnot pyydetty, niin silloin se rakennusoikeus siellä kohteessa on hyväksytty, sanoo Tammela.
Kesällä 2026 Metsähallituksen ja saamelaispaliskuntien välisessä neuvottelussa Männistö kertoi Seurujärvelle tonttien tilanteen olevan ”jäissä”. Kuitenkin jo heinäkuussa Metsähallitus ilmoitti, että tontit laitetaan myyntiin tai vuokralle.
– Sitä on puntaroitu ja mietitty, ja halusin tuon kokoukseen käydä ensin läpi. Tuleeko jotain uutta sellaista, mikä estäisi sen myynnin, mutta ei minusta tullut. Ja siitä keskusteltiin sitten tuossa kesällä sen kokouksen jälkeenkin esimiehen kanssa, Männistö kertoo.
Alueen poroilla ei ole mahdollisuutta siirtyä muualle
Osmo Seurujärvi pelkää, että loma-asunnot tuovat mukanaan häiriöitä, jotka vaikeuttavat poronhoitoa.
– Ihmiset eivät tietenkään vietä aikaa sisällä mökeissään. Heidän täytyy ajella kelkoilla, hiihtää ja kävellä. Ja koiria on joka kämpässä, niin kuin nykyään on tapana olla, hän sanoo.
Seurujärvi toteaa, että poroilla ei ole vaihtoehtoa siirtyä muualle, sillä naapuripaliskunta on lähellä ja muut suunnat ovat myös rajattuja. Alueen laidunmaat ovat kaventuneet jo Metsähallituksen aiempien metsähakkuiden myötä.
Rovajärven tien päässä sijaitsee paliskunnalle tärkeä erotusaita, joka on ollut paikallaan noin 60 vuotta. Paliskunta maksaa siitä vuokraa Metsähallitukselle. Seurujärven mukaan porojen erottelusta tulee vaikeaa.
– Ihmettelen, ettei sekään vaikuttanut mitenkään, kun tontteja lohkottiin. Metsähallitus tiesi aidasta, Seurujärvi sanoo.
Kari Männistön mukaan paliskunnan huoli erotusaidan tulevaisuudesta ei ole perusteltu.
– Meidän näkemys on, että ei se niin paljon estä, etteikö aita toimisi siellä edelleen. Siinähän on kyse rannalla olevista tonteista, Männistö sanoo.
Metsähallitus: Kovaa kysyntää tonteille
Metsähallitus perustelee Konesjärven valintaa sillä, että alueelta löytyy jo ennestään sekä vakituista asumista että lomarakentamista järven toisella reunalla.
– Alueelle on ollut kovaa kysyntää vapaa-ajan asumiseen liittyvistä tonteista. On lyhyt matka Inarin kunnan palveluihin, eli kauppa ja huoltoasemakin on lähellä, kertoo Metsähallituksen alueidenkäytön johtava asiantuntija Juho Nurmela.
Metsähallitus on tehnyt saamelaiskäräjien, kolttien kyläkokouksen ja saamelaispaliskuntien kanssa sopimuksen, jossa on määritelty maankäyttöä. Sopimuksen mukaan Metsähallitus ei myy eikä vuokraa muuta kuin kaavoitettuja tontteja.
– Sitähän me noudatetaan ja saamelaisalueellahan meillä on tiukempi linja, mitä on täällä muilla poronhoitoalueilla, Kari Männistö sanoo.
Muddusjärven paliskunta ei kuitenkaan ole hyväksynyt sopimusta, eikä sen allekirjoitusta löydy asiakirjasta. Männistön mukaan Metsähallitus noudattaa sopimusta kuitenkin koko saamelaisalueella.