Suurin osa hakkuista on harvennusta, joka toteutetaan kolmen vuoden aikana lintujen pesintäaikojen ja talvisen hiihtokauden ulkopuolella.

Metsässä harvennus hakkuun reunalla maassa makaa pinoissa katkottuja salkoja, edessä kävelypolku.

Avaa kuvien katselu

Lenkki- ja luontopolun vieressä kaadetut puut odottavat poisvientiä. Kuva: Arto Loukasmäki / Yle

Seinäjoen Jouppilanvuoren maastossa on aloitettu hakkuut. Suunnitellut avohakkuut aiheuttivat vuosi sitten keväällä vilkkaan keskustelun niiden tarpeellisuudesta. Keskustelujen jälkeen suunnitelmiin tehtiin muutoksia.

Nyt suurin osa hakkuista on harvennushakkuita, jotka tehdään metsäkoneella. Avohakkuukohteeksi jäi laskettelurinteen takana oleva pieni alue.

– Hakkuut toteutetaan kolmen vuoden aikana lintujen pesintäaikojen ja hiihtokauden ulkopuolella, kertoo Seinäjoen kaupungin puutarhuri Kari Hirvensalo.

Metsäkone korjaa puita metsässä, etualalla pinottuna kaadettuja tukkeja, taustalla havupuita.

Avaa kuvien katselu

Harvennukset tehdään motolla melko nopeasti, kun lintujen pesintä ja hiihtokausi ovat ohi. Kuva: Arto Loukasmäki / Yle

Seinäjoen Jouppilanvuoren alueen liikunta- ja luontopaikkoja on rakennettu ja kunnostettu parinkymmenen vuoden aikana aktiivisesti. Ensimmäiset tiedot hakkuista ja varsinkin luontokohteiden läheisyyteen suunnitelluista avohakkuista järkyttivät kaupunkilaisia runsas vuosi sitten.

Kun osa avohakkuista peruttiin, pahimmilta uhkakuvilta vältyttiin.

Lakeuden latu ja polku -yhdistyksen toiminnanjohtaja Esko Vieri on ollut yhtenä taustavaikuttajana luontoliikkujien puolella. Ensimmäiset näkymät hakkuista eivät saaneet täyttä tyrmäystä.

– Tämä ei tuhoa silmän iloa kovin hirveästi ja kai tähän ihmisen silmä tottuu, vaikka joka puu ei olekaan enää pystyssä, sanoo Vieri.

Kaksi miestä seisoo metsässä kaadettujen puiden ja pystypuiden keskellä, taustalla näkyy järvi.

Avaa kuvien katselu

Esko Vieri ja Kari Hirvensalo olivat katsomassa ensimmäisiä avohakkuunäkymiä lähellä Kyrkösjärveä. Kuva: Arto Loukasmäki / Yle

Nyt luonnossa liikkujat ja lenkkeilijät aistivat hakkuualueiden läheisyydessä voimakkaan pihkan tuoksun. Se kuitenkin katoaa siinä vaiheessa, kun kaadetut puut kuljetetaan pois.

– Sen jälkeen tätä hakkuuta ei paljon näy. Toki hakkuujätteitä ja risuja sinne jää, mutta toisaalta ne lahoavat ja tuovat ravinnetta maastoon, sanoo Hirvensalo.

Metsässä maassa makaa useita kaadettuja havupuiden runkoja, taustalla seisovia puita ja vihreää aluskasvillisuutta.

Avaa kuvien katselu

Pihka tuoksuu hakkuualueilla varsinkin lämpimällä ja aurinkoisella säällä. Kuva: Arto Loukasmäki / Yle

Hakkuut ovat pitkäjänteistä työtä, jonka lopputulos huomataan vasta vuosien kuluttua.

– Vasta seuraavan sukupolven aikana selviää, ovatko he tyytyväisiä vai ei, tuumaa Hirvensalo.

– Toivon, että ainakin tärkeimpien luontokohteiden ympärillä olisi pieni, noin kymmenen metriä leveä suoja-alue, johon ei koskettaisi. Se olisi sellaista luonnonmukaisuutta, sanoo Vieri.

Esko Vierille ja Kari Hirvensalolle Jouppilanvuoren alue on tärkeä ja tuttu. Vieri on ollut mukana rakentamassa alueen monia laavuja. Hänelle ennallistaminen ja ylläpito ovat asioita, jotka pitää huomioida myös tulevaisuudessa.

– Toivon, että reitit ovat hyvässä kunnossa. Huonokuntoiset kohteet, esimerkiksi pitkospuut, täytyy kunnostaa niin, ettei lahonneen lankun pettäessä kenellekään käy hassusti.