György Ligetin ooppera Le Grand Macabre eli Suuri makaaberi sai viimein Suomen kantaesityksensä Helsingin juhlaviikoilla.
Esitys oli ansiokas, solistikaarti kansainvälistä huipputasoa. Radion sinfoniaorkesteri soitti ylikapellimestarinsa Nicholas Collonin johdolla rennon iskevästi ja Helsingin kamarikuoro lauloi erinomaisesti.
Kuuntelin toisen Helsingin esityksistä, sillä Ligeti kirjoitti oopperaansa jousistemmoja varsin valikoiden.
Orkesterissa on kaikenkarvaisten puhaltimien, autontorvien, syntetisaattorin ja lyömäsoittimien lisäksi jousisoittimia vain kolme viulua, kaksi alttoviulua, kuusi selloa ja neljä kontrabassoa.
Alttoviulusektiossamme on 12 jäsentä. Vaikka olisin ilomielin esityksessä mukana soittanut, jäi kohtalokseni tällä kertaa loman jatkaminen syyskuun alkuun.
Minkäs teet, säveltäjän tahdon toteuttaminen on meille kunnia-asia myös silloin, kun säveltäjä ei musiikillisia palvelujamme tarvitse.
Suuri makaaberi resonoi ajassamme vahvasti. Oopperassa nimittäin odotetaan maailmanlopun aiheuttavaa komeettaa. Hahmogalleria on vähintäänkin värikäs ja tapahtumavirta lähinnä sekasortoinen.
Oopperan maailma on sekä värikäs että synkkä, brutaali ja absurdi, mutta samaan aikaan syvästi inhimillinen.
Suuren makaaberin partituuri on eri tyylejä yhdistelevä häikäisevä kollaasi, eklektinen ja pilkallinen.
Ligeti oli pedantti ja perfektionisti, kaikki oopperan musiikilliset ja ulkomusiikilliset tapahtumat on tarkoin merkitty partituuriin. Säveltäjä piinasi muusikoita hulluuden rajoille musiikillisten ideoidensa toteuttamiseksi aikatauluista välittämättä.
Oppera kantaesitettiin Tukholmassa vuonna 1978, mutta vasta vuonna 1997 Esa-Pekka Salonen johti Salzburgissa teoksen version, johon myös Ligeti itse oli tyytyväinen.
E-P muistaa Salzburgin produktion aikana säveltäjän kanssa käymänsä lyhyehkön ytimekkään keskustelun hyvin.
Esa-Pekka: “Du är full av skit” (Sinä olet täyttä paskaa). Ligeti: “Kanske det” (Voi olla). Ligeti oli kaikessa nerokkuudessaan varsin mahdoton ihminen.
Ligeti suhtautui kaikkeen musiikkiin hyvin avoimesti. Suuressa makaaberissa on etäännytettyjä lainauksia Monteverdiltä, Mozartilta, Rossinilta, Verdiltä, Beethovenilta, Offenbachilta ja Janis Joplinilta.
Ligeti ei voinut sietää toisen maailmansodan jälkeen syntynyttä Darmstadtin koulukuntaa, jonka totalitaarista eetosta hän vertasi natsi-Saksaan ja Neuvostoliittoon. Jopa atonaalisten melodioiden kirjoittaminen oli koulukunnalle ehdoton tabu.
Helsingin juhlaviikkojen produktio siirtyi nyt Musikfest Berlin -festivaaleille. Vaikka olen vilttiketjussa, olen vilpittömän ylpeä ja iloinen Suuren makaaberin Berliinin vierailusta.
Tällaiset vierailut ovat juuri sitä, mitä Suomi-kuvamme kansainvälisesti tarvitsee. Niin kuin aina Radion sinfoniaorkesterin ulkomaan kiertueilla, viulut maksaa tilaaja, ei suomalainen veronmaksaja.
Suomalaisen kulttuurin vientipotentiaali on valtava, mutta kulttuurivienti on edelleen kehitysvaiheessa.
Muissa Pohjoismaissa kulttuuriviennin merkitys ja tärkeys sekä taloudelliset mahdollisuudet ymmärretään ja erilaisia projekteja tuetaan systemaattisesti ja pitkäjänteisesti.
Jään odottamaan, milloin meillä Suomessa päästään samaan tilanteeseen ja kulttuuriviennin ja edes kulttuurin arvo sinällään vihdoin tunnustetaan.
Kirjoittaja on alttoviulisti, Hauhon musiikkijuhlien taiteellinen johtaja ja henkinen kesähauholainen.