Kansalaiset, medförare!
Suomessa järjestetään ensi vuonna eduskuntavaalit, mikä tarkoittaa, että nykyisten istuvien kansanedustajien ja ministerien omat, henkilökohtaiset mainoskampanjat ovat sitten alkaneet.
Valveutunut kansalainen tietää, että varsinkin valtion asioita hoitavan poliitikon puheessa on kaksi erityistä ominaisuutta, jotka eivät toistu tavallisen kansalaisen tai korkeintaan kunnallispolitiikkaa harrastavan kansalaisoletetun puheessa lainkaan.
Ensimmäinen on se, että vaikka ajatus katkeaa, jatkaa suu käymistään, kunnes synapsit napsahtavat taas kohdalleen, ja juonesta saadaan jälleen kiinni. Toinen on sitten se, että oman luottamustoimen ollessa vaalien alla uhattuna tulee luvattua jotain, mikä on teknisesti, fiskaalisesti tai fyysisesti mahdotonta toteuttaa.
Osa näistä möläytyksistä jää elämään, ja niitä muistellaan sitten joko kitkeränsuloisesti, päätä puistellen tai niille naureskellen vuosia ja vuosikymmeniä eteenpäin. Hyvä poliittinen lupaus on kuin meemi tai yhtenäiskulttuurin aikaan television sketsisarjan hokema.
”Onks Viljoo näkynyt?”
Tai
”Onks euron pensaa näkynyt?”
Viime vuonna tieliikenteen polttoaineista kerättiin 2,436 miljardia euroa valmisteveroa ja arvonlisäveroa 1,547 miljardia euroa. Toisin kuin yleinen kansalaiskäsitys on, ei polttoaineen valmistevero muutu bensan hinnan mukaan, vaan on kiinteä summa litraa kohti. Arvonlisäverokertymä sitten muuttuu hinnan mukaan, valmistevero vain myytyjen litrojen kasvaessa tai myynnin vähentyessä.
Maailman suurimpien ydinasevaltioiden jo muutaman päivän kestäneet sotilaalliset erikoisoperaatiot Ukrainassa ja Hormuzinsalmen edustalla ovat nostaneet polttoaineen hinnan niin sietämättömän korkeaksi, ettei minkään valtakunnan veronkevennys enää pudottaisi bensan tai ruoan kuljetusten hintaan vaikuttavaa dieselin litrahintaa viime vaalien alla tehtyjen löyhien heittojen mukaiseen euroon.
Älkää siis luvatko mitään euron bensaa, jos ette ole valmiita maksamaan kansalaisille erotusta omasta kansanedustajien palkkiostanne, jookos?
Toinen, jälleen hiljattain hienosti ilmaan heitetty kierrepallo on ajatus tieliikenteen kokonaisvaltaisesta veroremontista.
Opittua mantraa toistellen tulevat kansanedustajaehdokkaat yrittävät saada kansalaisen luottamaan siihen, että ihan kohta se autovero poistuu, jos vain minut valitsette, ja sitten päästään ostamaan edullisia uusia autoja, kunhan maksetaan vaan reippaampaa vuotuista ajoneuvoveroa, vähän niin kuin joissain Euroopan maissa.
Kun silloinen liikenneministeri Anne Berner heitti liikenneverkkoprojektin aikaan ilmoille ajatuksen siitä, että autovero tulee poistumaan, kunhan nyt vajaan vuoden kuluttua siirrytään uuteen liikenteen verotusmalliin, pysähtyi autokauppa kirjaimellisesti seinään neljäksi päiväksi. Ovet alkoivat käydä autokaupoissa vasta kun todettiin, että projekti haudataan ja että autovero ei tule poistumaan.
Autoveron poistamisessa on sellainen erikoisuus, että kerättävä summa pienenee muutenkin koko ajan kuin pyy maailmanlopun edellä, vaikka kukaan ei lupailisikaan sen poistoa. Ja se johtuu yksinomaan siitä, että kansalaiset ostavat koko ajan enemmän ja enemmän vähäpäästöisiä autoja. Tässä kohdassa sillä tarkoitetaan sähköautoja.
Vajaan parinkymmenen vuoden otannalla autoveroa on kerätty uusien ja käytettyjen autojen ensirekisteröinnin yhteydessä vuonna 2011 sellaiset 1,068 miljardia euroa ja vuonna 2018 vielä 1,001 miljardia.
Viime vuonna sitä kerättiin enää 0,273 miljardia, eli reilu neljäsosa siitä, mitä vielä kahdeksan vuotta aiemmin. Tämä summa laskee muuten tänä vuonna viel ä tuostakin ja tulee laskemaan vuosikymmenen loppuun ja ensi vuosikymmenen puoleenväliin vielä entisestään, lähelle nollaa.
Samoihin aikoihin uusista autoista kerätyn arvonlisäveron määrä ei ole muuttunut niin radikaalisti, ja mikä hulluinta, on vain kasvanut. Vuonna 2011 sitä kerättiin 743 miljoonaa, vuonna 2018 reilulla pompulla 846 miljoonaa euroa ja viime vuoden kituvassa autokaupassakin 890 miljoonaa euroa, autojen keskihinnan karattua tavalliselta palkansaajalta entistä kauemmas.
Entäpä vuotuinen ajoneuvovero, ennen muinoin käyttömaksuksi kutsuttu velvollisuus?
Samat vuodet: vuonna 2011 summa oli 759 miljoonaa euroa, vuonna 2018 puolestaan 1,193 miljardia ja viime vuonna 1,012 miljardia euroa.
Alkaako autoveron poistolla pisteiden ja äänten ostaminen tässä valossa näyttämään hieman halvalta poliittiselta teatterilta, varsinkin jos sama ja jo pienenevä rahasumma kerättäisiin vaikkapa vuotuisista ajoneuvoveroista?
Nopealla laskutoimituksella vaikkapa tuollainen 273 miljoonan euron kompensointi käyttömaksujen korotuksella tarkoittaisi Suomen vajaan kolmen miljoonan henkilöauton kohdalla noin 91 euron vuotuista korotusta, jotta koko autoveron kertymä tulisi kompensoitua. Se tosin langetettaisiin tässä yksinkertaistetussa laskuharjoituksessa jokaiselle autolle tästä hamaan tappiin asti.
Mitä se tarkoittaisi sitten tavalliselle kansalaiselle? Nykyään autoverottomien sähköautojen ja vielä autoverollisten polttomoottoriautojen hintaero revähtäisi polttomoottoriautojen halventuessa vähintään muutamalla tonnilla, mutta kaikki joutuisivat maksamaan vähän enemmän autonsa tai muun kulkineensa käytöstä.
Autokanta uudistuisi, muuttuisi vähäpäästöisemmäksi ja turvallisemmaksi, myös niiden polttomoottoriautojen osalta. Ja nyt, kun autoveroa ker ätään enää vaivaiset 273 miljoonaa eikä takavuosien tapaan yli miljardia, sen siirtäminen ajoneuvoveroon on noin neljä kertaa helpompaa.
Sen sijaan jos lähdetään hakemaan sitä kovasti lupailtua ”euron pensaa”, pitäisi polttoaineen valmisteverojen (reilut 2,4 miljardia euroa vuodessa) nollaamiseksi kerätä jokaiselta moottoriajoneuvon käyttäjältä sellainen 812 euroa vuodessa enemmän kuin nyt.
Eikä sekään auttaisi, sillä jakeluvelvoitteesta lipsuminen nostaisi hetken päästä bensiinin hinnan takaisin sellaisiin summiin, ettei kenelläkään olisi enää hauskaa.
Kysynnän ja tarjonnan laki on melkoinen kumppani markkinataloudessa, sikäli kuin polttoainetta on pakko ostaa, jos mielii polttomoottoriautolla ajaa. Mutta jos sille on vaihtoehtoja, laskee polttoaineen hinta väkisinkin, johtuen öljynjalostuksen geometriasta.
Jos joku tuntee sanan ”paradoksi”, niin tässä on sellainen: halvempaa bensaa saadaan sillä, että ostetaan mahdollisimman paljon sähköautoja.
Juuri muihin vaalilupauksiin ei sitten kannata tässä kohdassa enää haksahtaa. Lopultahan on kyse siitä, että sitä rahaa pitäisi jostain saada – tai kovasti nykyiset poliitikot sitä tuntuvat ainakin kaipaavan. Verokertymä kun ei saisi laskea, se on huomattu viimeaikaisista uutisista varsin tehokkaasti.