Helsingin Aleksanterinkadulla sijaitseva 1990-luvun suosikkiravintola Santa Fe on haettu konkurssiin.
Yrityksen toimitusjohtaja Henri Klimscheffskij on kertonut talousvaikeuksien syiksi muun muassa lounasasiakkaiden ja turistien kadon, keskustan yleisen näivettymisen ja yksityisautoilun hankaloittamisen.
Konkurssiuutiseen liittyvää kommentointia lukemalla piirtyy kuitenkin aivan toisenlainen kuva asiakaskadon syistä.
Kukaan kommentoijista ei harmittelee kaukana tai huonojen yhteyksien päässä olevaa ravintolaa.
Arvostelun kohteena on se, mitä ravintola asiakkailleen tarjosi.
– Tuo texmex-murkina nyt vaan on jäänyt parempien ruokien jalkoihin. Minä söin kerran ja murkina oli kuin olisi syönyt käpyjä, kirjoittaa yksi kommentoija.
– Ruoka oli huonoa ja jämähtänyt menneisyyteen, niittaa toinen.
– Tuota texmexiä on niin helppo tehdä kotonakin. Jos tuo oli 30 vuotta sitten uusi ja kiva juttu, ei se oo sitä enää. Olisivat voineet hieman uusiutua, kommentoi kolmas.
– Sijainti on edelleen kulkijoille aivan loistava. Menisin mieluummin kuuntelemaan jazzia, fadoa tai bossa novaa kuin syömään tahmeille tuoleille texmex-ravintolaan, sanoitetaan yhdessä kommentissa.
Ravintolan aloittaessa 1990-luvun alussa tortillat ja nachopellit eivät kuuluneet suomalaisten arkiruokavalikoimaan.
Kaupoissa ei ollut hyllyriveittäin chunky salsoja, cheddar-kastikkeita, guacamoleja ja vehnä- ja maissilettuja.
Tunnelmallinen, mutta samalla rento kellarimainen ravintola lumosi yhden sukupolven eksoottisella ruoallaan ja värikkäillä drinkeillään. Pöydissä paloivat kynttilät tyhjissä lasipulloissa!
Helsingin Uutiset pyysi ja sai lukijoilla ihania muistoja paikasta.
– Kun muutin maalaiskaupungista Helsinkiin parikymppisenä 1990-luvun alussa, Santa Fe oli minusta hieno ravintola. Ravintolaan piti tehdä pöytävaraus ajoissa. Sieltä sai margaritoja ja me uuden tuotteen äärellä istuvat kaipasimme tarjoilijoilta oppia, miten texmex-ruokaa kuului syödä. Santa Fe oli myös sopivan rento ja keskeisellä paikalla sopia pikatreffit. Santa Festa oli helppo luikkia omille menoilleen kaupungin sykkeeseen, muistelee yksi.
– Meillä oli työkaverini kanssa tapana käydä useasti perjantaina syömässä avokadosalaatti ja kylkeen 24 senttilitraa valkkaria. Se oli mukava päätös työviikolle. Oi siitä on jo kauan, muistelee toinen.
– Voi että, olen käynyt 2000-luvulla kesäisin erittäin usein kaverin kanssa bongaamassa tyttöjä. Meidän kesken, tälle radalle on annettu lempinimi: ”magic place ”. Katkarapurulla, juustoa päällä + bisse ja live-musiikki, ai että!
– Muutin stadiin yliopisto-opintojen perässä kesällä 1998. Ravintola Santa Fe on ollut mukana elämässäni niistä ajoista nykyhetkeen asti. Onkin katkera pala joutua luopumaan tästä paikasta. Ruoka on aina ollut erittäin hyvää ja drinkeistä mansikkamargarita on kansainvälisestikin korkealle arvostettu. Santa Fe oli koko maan paras meksikolainen ravintola. Kävimme eilen vaimon kanssa istumassa pitkän kaavan mukaan viimeistä kertaa. Luopuminen ottaa koville, harmittelee eräs muistelija.
Lukijoiden muistoille yhteistä on se, että suhde ravintolaan oli syntynyt sen kulta-aikana 1990-luvulla.
Nuorempia sukupolvia Santa Fe ei ole lumonnut.
– Koska nykyään tiedetään, mitä aito meksikolainen ruoka on, eikä ketään kiinnosta ”texmexit” paitsi ehkä boomereita, jotka luulevat, että suola ja ketsuppi ovat mausteita, selittää eräs Facebook-kommentoija ravintolan konkurssia.
Eivätkä kaikki boomeritkaan itke Santa Fen perään:
– Kun texmex-ruoka alkoi olla arkista, myös mielenkiinto Santa Fen eksotiikkaa kohtaan lakkasi. Tuotteet alkoivat maistua Alepan purkkitavaralta ja paikka alkoi olla nukkavieru, kirjoitti eräs ravintolamuistonsa jakanut.
Todellakin, aika muuttaa käsitystä myös viihtyisästä ravintolamiljööstä. Nyt viihdytään valoisissa tiloissa, joissa on isot ikkunat.
1990-luvun hämärä ja kellertävä miljöö koetaan tunkkaiseksi ja pimeäksi.
Eihän tällaisesta paikasta saa edes freesejä kuvia Instaan!
Entisten ja potentiaalisten asiakkaiden kommentteja lukiessa konkurssin syy on kaupungin näivettymisen sijaan eteenpäin meno:
– Kaupungin gastronominen ymmärrys kehittyy, kuten eräs kommentoija asian muotoili.
Ravintola Santa Fe (Aleksanterinkatu 15) on toistaiseksi avoinna.
Santa Fen naapurustossa on nykysin lukusia ravintoloita. Arkistokuva. Aapo Siippainen