Kuntaliiton toimitusjohtaja Minna Karhunen arvioi, että monien kuntien taloustilanne käy tulevaisuudessa kestämättömäksi. Erot kuntien veroäyreissä uhkaavat revetä.
Kuntaliiton toimitusjohtaja Minna Karhunen katsoo, että kuntien taloustilanne on menossa kestämättömäksi. Hän ehdottaa parlamentaarista työryhmää selvittämään asiaa. Henri Kärkkäinen
Kuntien taloustilanteet uhkaavat eriytyä Suomessa todella voimakkaasti. Sen seurauksena ero korkeimman ja matalimman kuntaveroprosentin välillä voi nousta jopa 19 prosenttiyksikköön. Asia ilmenee Kuntaliiton tilaamasta ja FCG/MDI-konsulttitoimiston teettämästä selvityksestä.
Muutos on huomattava, sillä tällä hetkellä korkeimman ja matalimman veroäyrin ero on 6,2 prosenttiyksikköä.
– Kaikissa skenaarioissa tulokset vaikuttavat vääjäämättömiltä: Eriytyvän väestökehityksen myötä palvelujen käyttäjämäärät ja siten yksikkökustannukset – erityisesti varhaiskasvatuksessa ja perusopetuksessa – sekä kuntien kyky kattaa menonsa eriytyy voimakkaasti. Muutos on ollut käynnissä jo pitkään ja se tulee vain vahvistumaan tulevaisuudessa, selvityksessä todetaan.
Oheisesta taulukosta näet, miten FCG/MDI:n tekemän laskelman mukaan kuntaveroprosentit kehittyvät vuoteen 2040 tultaessa.
Kuntaliiton toimitusjohtaja Minna Karhunen katsoo tiedotteessa, että Suomella ”ei ole enää varaa nykyisiin palveluihin ja rakenteisiin”. Hän arvioi, että kunnat tarvitsevat rahoitusta, jotta ne voivat vastata kasvavaan palvelutarpeeseen.
– Kaupungit kaipaavat rahoitusta, jotta selviäisivät kasvustaan ja kykenevät vastaamaan lisääntyneeseen palvelutarpeeseen. Toisaalta väestöään menettävien alueiden tilanne näyttää lohduttomalta: kaikkia ei saa menestyviksi millään rahamäärällä, Karhunen arvioi.
Korotuspaineita kaikkialla
Paine veronkorotuksille on kaikissa kuntatyypeissä. Vuoteen 2040 tultaessa korkeimmat kuntaveroprosentit voisivat olla jopa kaksinkertaiset nykyiseen verrattuna. Näin veroprosentit voisivat vaihdella noin viiden ja yli 24 prosentin välillä.
– Skenaariotarkasteluiden perusteella korkeimmat veroprosentit ovat niin suuria, että voidaan kysyä ovatko ne käytännössä edes mahdollisia, selvityksessä pohditaan.
Karhunen puolestaan arvioi tilanteen olevan kestämätön.
– Tilanne on täysin kestämätön. Meidän on ryhdyttävä välittömästi etsimään ratkaisuja siihen, miten voimme turvata laadukkaat koulutuspalvelut eri puolilla Suomea. Nykyinen palvelu- ja kuntarakenne on tällä kehityksellä tulossa tiensä päähän, Karhunen katsoo.
Selvityksessä kyseenalaistetaan etenkin pienien maaseutumaisten kuntien kyky selvitä edes toimintaansa sopeuttamalla.
– Veroprosentin kasvupaine eriyttää varsinkin pienet maaseutumaiset kunnat taloudellisesti täysin eri asemaan kuin isot, kasvussa olevat kunnat. On kyseenalaista, kykenevätkö heikoimmassa tilanteessa olevat, usein pienet, kunnat vastaamaan sopeutustarpeeseen (välttämään suuret veronkorotukset ja velkaantumisen) palveluntarjontaansa edelleen supistamalla.
Koulutuksen ja varhaiskasvatuksen tulevaisuus
Kuntien budjetista lähes 70 prosenttia menee koulutuksen ja varhaiskasvatuksen järjestämiseen. Selvityksessä huomautetaan, että väestöpohjaltaan kuihtuvan kunnan menopuoli ei kuitenkaan laske samaa vauhtia, kun vaikkapa koululaisten määrä vähenee. Koulutuksen ja varhaiskasvatuksen järjestämisen yksikkökustannuksen jopa kasvavat.
– Perustuslain mukaan jokaisella tulee olla oikeus laadukkaaseen koulutukseen asuinpaikasta riippumatta. Koulutus, sivistys ja osaaminen ovat koko kansankunnan menestymisen perusta. Esimerkiksi heikentyneet PISA-tulokset näyttävät, että koulutustaso ja oppimistulokset ovat lähteneet lasku-uralle. Siksi ratkaisuja on lähdettävä etsimään nyt laajalla rintamalla, Karhunen sanoo tiedotteessa.
Selvityksen mukaan sellaisten kuntien määrä tulee kasvamaan, joissa kunnan omista lapsista ei ole taloudellisesti järkevällä tavalla mahdollista muodostaa päiväkoteja ja kouluja.
Kuntaliitto vaatii, että Suomessa käynnistettäisiin parlamentaarinen työ, jossa linjattaisiin kunta- ja palvelurakenteen uudistamisesta. Lisäksi Kuntaliitto ehdottaa selvitystä perustuslain tulkinnasta perusoikeuksien ja yhdenvertaisuuden toteutumisesta kuntapalveluissa.
– Suomessa on käynnistettävä poliittinen arvokeskustelu siitä, mikä kunnan palvelulupaus kuntalaisilleen tulevaisuudessa on lainsäädännön, väestökehityksen ja resurssien näkökulmasta. Mitä palveluita kansalainen voi perustuslain perusteella odottaa saavansa asuinpaikasta riippumatta? Pitää ratkaista myös, miten lähellä palvelun tulee olla, jotta se voi olla tosiasiallisesti saavutettava, Karhunen linjaa.