Mäntsälässä ruis on elokuun puolivälin jälkeen korjattu. Sängen seasta puskee kerros keväällä kylvettyä vihreää.
Se suojaa peltoa talven yli, ja siitä tilanomistaja Topi Maanelalle maksetaan. Talviaikainen kasvipeitteisyys tekee 40 euroa hehtaarilta.
Vaatimukset täyttäisi tosin myös pelkkä katkottu sänki. Lisää maataloustukea saa nimittäin, kunhan peltoa ei vain myllää ennen talvea.
Avaa kuvien katselu
Vehnä on valmista korjattavaksi. Pellon reunassa kasvaa vihreä ”urheiluraita”. Siitä on Maanelan mukaan mennyt hiihtolatu. Kuva: Ville Maali / Yle
Elävät apilat ja sikurit ovat Maanelasta kuitenkin parempi vaihtoehto. Syksyllä kasveilla on pari kuukautta aikaa yhteyttää, sitoa ravinteita, möyhiä maata ja kukkia. Talvellakin ne ovat parempi suoja säitä vastaan.
Esimerkki kertoo jotain maataloudesta. Kun viljelijä haluaa tehdä ympäristölle hyvää, hän tekee sen usein säännöistä huolimatta, ei niiden ansiosta.
Avaa kuvien katselu
27-vuotias Topi Maanela pyörittää lapsuutensa kotitilaa nyt virallisesti kolmatta kesää. Kuva: Ville Maali / Yle
1,9 miljardin euron potti
Suomessa maatalous pyörii tukien varassa. Maanelakin laskee, että hänen tuloistaan noin kolmasosa tulee tuista.
Vuodessa tukia jaetaan noin 1,9 miljardia euroa. Se on yli kaksi prosenttia valtion menoista.
Osa potista jaetaan auttamaan ympäristöä. Lähes jokainen viljelijä, yhdeksän kymmenestä, saa ympäristötyöstä korvauksia.
Silti alan päästöt eivät ole vähentyneet. Maatalous tuottaa melkein kolmanneksen Suomen päästöistä.
Avaa kuvien katselu
Tilalla kasvaa tänä vuonna nurmea, viljoja ja rapsia. Lämpimänä päivänä perhoset ovat liikkeellä. Kuva: Ville Maali / Yle
Avaa kuvien katselu
Kahdeksan kuukautta vanha Eeva tutustuu maahan äitinsä Elina Tuiskusen kanssa. Sekä Tuiskunen että Maanela ovat kasvaneet maatiloilla. Kuva: Ville Maali / Yle
Käytännössä ympäristötuet ovat kuin mitä tahansa viljelijän tuloja lisääviä tukia. Suunnilleen näin kuuluu Kalevi Sorsa -säätiön kesällä julkaiseman raportin johtopäätös.
Juuri nyt EU:ssa piirretään tukipolitiikan suuntaviivoja seuraaviksi vuosiksi. Potin jakamista valmistellaan myös Suomessa vauhdilla, sillä uusi kausi alkaa vuonna 2028.
Mutta miten rahaa pitäisi jakaa, jotta tavoitteisiin päästäisiin?
Tutkijoilta ja raporteista saatava vastaus kuuluu lyhyesti: ei ainakaan nykyisellä tyylillä.
Tukipotista osa tulee Euroopan unionilta, mutta Suomi maksaa summasta vähän yli puolet itse.
Tuilla on haluttu pitää hinnat matalina koko EU:ssa. Suomessa niitä maksetaan erityisen paljon. Syy on, että pohjoisen oloissa tuotanto ei pärjäisi omin avuin, joten rahalla hankitaan omavaraisuutta ja pidetään maaseutua asuttuna.
Ympäristötavoitteitakin on, mutta ne eivät ole olleet jaossa etusijalla.
Suurin osa tuista maksetaan pellon pinta-alan tai tehtyjen toimenpiteiden mukaan. Toimien vaikutuksella on vähemmän väliä.
Tukia ei myöskään kohdisteta toimiin, joilla olisi ympäristölle suurin vaikutus.
Maanela ja puoliso Elina Tuiskunen ovat 27-vuotiaita ja uskovat, että molempien kotitiloilla Mäntsälän ja Orimattilan rajalla kehitystyötä on eläkkeelle asti.
Tarkoitus on, että satoa saadaan vielä paljon heidän jälkeensä.
Kun Maanela oli vauva, kotona oli vielä lehmiä. Ne hän muistaa vain valokuvista. Niiden jälkeen pelloilla viljeltiin parikymmentä vuotta pelkkää viljaa.
Maanelan mukaan se köyhdytti maata, ja nyt hän haluaa puhaltaa siihen eloa. Hyvässä kunnossa oleva maaperä kestää kuivuutta ja sateita. Se ei myöskään tarvitse paljon lannoitusta.
Viljelijäpariskunnan mukaan kaikki huomio on maan kasvukunnossa.
Avaa kuvien katselu
Vasemmalla maata, jossa risteilee juuria ja matojen reittejä. Oikealla syvempää kaivettu kokkare, joka on Maanelan makuun liian kovaa ja elotonta. Se ei myöskään tuoksu juuri miltään. Kuva: Ville Maali / Yle
Nyt Maanela vaihtelee viljeltäviä lajeja ja välttää maan jättämistä paljaaksi. Apilan kaltaiset lajit sitovat maahan typpeä, joka ruokkii kasvua.
Niinä kesinä, kun pellolla kasvaa pelkkää nurmea, viljasato jää tietysti saamatta. Toisaalta nurmen ansiosta lannoitetta tarvitaan vähemmän, ja se taas säästää aikaa ja rahaa.
Yhtälö on tuntunut Maanelasta toimivalta.
Hän haluaakin keinolannoitteista vähitellen kokonaan eroon. Ne ovat kalliita ja niitä karkaa pelloilta vesistöihin. Lisäksi typpilannoitteen tärkeintä raaka-ainetta eli ammoniakkia rahdataan yhä Venäjältä.
Hyvistä tuloksista halutaan palkintoja
Tosin niidenkin siemenissä voisi pihistellä, jos lopputuloksesta ei välittäisi. Silloin pelto olisi suunnilleen yhtä rehevä kuin pihatie, Maanela vertaa.
Jos intoa ei kuitenkaan omasta takaa ole, monimutkaiselta tuntuva tukiviidakko voi pelottaa, Maanela arvioi.
– Kyllä se innostus tulee jostain ihan muualta.
Hän toivoo, että politiikka asettaisi selkeät tavoitteet ja viljelijä saisi päättää keinot.
Esimerkiksi hiilensidonnan pitäisi olla tällainen tavoite, ehdottaa Itämeren suojelua edistävä Baltic Sea Action Group -säätiö. Työkalut mittaamiseen olisi, sillä Ilmatieteen laitos on tutkinut, miten tuloksen saa satelliittikuvasta.
Säätiö pyrkii uudistamaan viljelyä ja on koonnut uudistushaluisia viljelijöitä jakamaan oppeja toisilleen. Myös Maanela ja Tuiskunen ovat verkostossa mukana.
Avaa kuvien katselu
Ruokaa on tuotettava ympäristön kanssa sovussa, uskovat Topi Maanela ja Elina Tuiskunen. Ajatusten pitäisi heidän mukaansa yltää sukupolvien päähän. Kuva: Ville Maali / Yle
Avaa kuvien katselu
Lietesäiliön rakentamiseen saa investointitukea. Kun säiliö on valmis, siihen lasketaan biokaasulaitoksen poistovettä, jota käytetään lannoitteena. Etualalla viisivuotias Poppe-koira. Kuva: Ville Maali / Yle
Avaa kuvien katselu
Avaa kuvien katselu
Varalla pitämisestä maksetaan
Isoja voittoja voitaisiin saada pelloilla ilman, että tuotanto vähenisi. Näin arvioi tutkimukseen pohjaavia suosituksia kokoava Ilmastopaneeli.
Osin muutoksia jarruttaa se, että nykyisin rahaa saa pelkästä pellon pitämisestä. Ikinurmesta saatavilla tuilla ei rikastu, mutta ne eivät teetä paljon työtäkään.
Tuki nostaa maan hintaa, ja osa raivaa mieluummin uutta peltoa kuin ostaa vanhaa.
Jos tulee atomisota, en varmasti ala kylvää tänne vehnää.
Avaa kuvien katselu
Joillekin tilkuille ei ole käyttöä etäisyyden, pienuuden tai esteiden takia. Tähänkin mahtuisi omenatarha, Maanela pohtii. Puolison mailla kokeillaan pähkinäpuita omaksi iloksi. Sellainen vaatisi kuitenkin paperityötä ja aikaa. Kuva: Ville Maali / Yle
Tukia perustellaan huoltovarmuudella, mutta Maanelasta perustelu ontuu.
– Jos tulee atomisota, en varmasti ala kylvää tänne vehnää.
Ainakin metsien keskellä metsitys voisi hänestä olla vaihtoehto.
– Varmaan vaarit kääntyisivät haudassa, sillä selkä hiessähän nämä on aikanaan raivattu. Toisaalta varmaan heidänkin vaarinsa kääntyilivät, kun isot männyt hakattiin.
Suomalaiset myös syövät liikaa lihaa ja liian vähän esimerkiksi kasviksia ja täysjyväviljaa. Muutosta täytyisi tapahtua ruokavalioissa ja ruoantuotannossa, Ilmastopaneeli toteaa.
Se ei tarkoittaisi lihantuotannon loppua vaan vähenemistä.
Maanela ja Tuiskunen näkevät tulevaisuudessaan eläimiä, mutta etupäässä niiden lannan ja laiduntamisen vuoksi.
Tuiskusen kotitilalla Orimattilassa lypsetään nautoja ainakin siihen asti että lypsyrobotti sanoutuu irti, mutta sen jälkeen Tuiskunen vaihtaisi lihakarjaan. Niitä olisi korkeintaan sen verran, että lantaa ei tulisi liikaa peltojen kokoon nähden.
– Kaikkea sopivassa suhteessa. Sillä tavalla, että eläimet saisivat olla elämänsä aikana yksilöitä.
Professori: nyt pitäisi antaa signaali
Mäntsälässä viljelevä Maanela toivoo, että jollain aikavälillä tukia ei tarvittaisi ollenkaan.
Askel sitä kohti olisi se, että ympäristöä hyödyttävistä tuloksista alettaisiin palkita, sanoo Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori ja Ilmastopaneelin jäsen Heikki Lehtonen.
Se nimittäin petaisi pääsyä hiilimarkkinoille, missä päästövähennyksiä voidaan ostaa ja myydä.
Taloustieteilijän näkökulmasta tukipolitiikalla olisi loogista tilata sitä, mitä halutaan. Toisin sanoen esimerkiksi päästövähennyksiä.
Äkkikäännöksiä ei voida tehdä, jotta viljelijät ehtivät mukaan, Lehtonen arvioi.
– Nyt pitäisi kuitenkin antaa signaali siitä, millaisia ympäristöhyötyjä maataloudelta tahdotaan ja missä määrin.
Avaa kuvien katselu
Maatalous ei ole kestävää ja ilmastonmuutos painaa päälle, sanoo Maanela. Maanelan mukaan maanviljelijät ovat kuitenkin molemmissa ratkaisijoita, joten synkistely ei kannata. Kuva: Ville Maali / Yle
Onko sinulla meille juttuvinkki? Voit lähestyä toimitusta luottamuksella.