Saaristomereltä on kartoitettu 46 ekologisesti merkittävää vedenalaista meriluontoaluetta. Alueella esiintyy muun muassa laguuneja, jääkauden muodostamia vedenalaisia harjuja ja hiekkapohjia sekä niiden välisiä mutaisia syvänteitä. Kaikkialla saaristossa tavataan myös monimuotoisia kallioriuttoja.
Suolaisuuden vaihtelu ulkomereltä jokisuistoihin mahdollistaa sekä suolaisen että makean veden lajien esiintymisen Saaristomerellä.
Ekologisesti merkittävien vedenalaisten meriluontoalueiden selvitys toteutettiin Kustavin, Taivassalon, Uudenkaupungin, Naantalin, Turun, Kaarinan, Salon, Kemiönsaaren ja Paraisten merialueilla vuosien 2025 ja 2026 aikana.
Kartoituksissa tulivat esiin myös Saaristomeren tutut kuormitusongelmat, kuten veden sameus, rihmalevien runsastuminen ja sinileväkertymät. Selvitys kuitenkin osoitti, että alueella on yhä runsaasti arvokkaita ja monimuotoisia vedenalaisia elinympäristöjä.
– Saaristomeren hiekkapohjilta löytyi hienoja meriajokasniittyjä, kallioriutoilta tärkeitä avainlajeja, kuten rakkohaurua ja sinisimpukoita, ja laguuneista useita ärviälajeja, toteaa tiedotteessa meribiologi Essi Keskinen Metsähallituksen luontopalveluista.
Keskinen johti kenttäkartoituksia. Hienoimpana havaintona hän pitää aiemmin tuntemattomia meriajokasniittyjä, jotka ovat luontotyyppinä vaarantuneita.
– Niiden joukossa näki usein ihastuttavia silo- ja särmäneuloja, jotka ovat trooppisten merihevosten kotimaisia serkkuja. Myös valtavan monilajiset putkilokasviniityt ja värikkäät punaleväriutat sykähdyttivät. Punaleväpohja on erittäin uhanalainen luontotyyppi.
Kartoitustyössä löytyi myös Suomelle täysin uusi Acrochaetium-suvun punalevälaji.
Siloneula on läheistä sukua merihevoselle. METSÄHALLITUS/TIIA SUNINEN
Selvitys on osa vedenalaisen meriluonnon monimuotoisuuden Velmu -inventointiohjelmaa. Paikallisesti merkittävien alueiden rajaus laadittiin meriasiantuntijoiden ja Saaristomeren paikallisten toimijoiden kanssa yhteistyössä.
Työhön osallistui asiantuntijoita Suomen ympäristökeskuksesta, Metsähallituksen luontopalveluista, Luonnonvarakeskuksesta, Geologian tutkimuskeskuksesta, Lounais-Suomen elinvoimakeskuksesta, ympäristöministeriöstä ja alueen kunnista.
Ekologisesti merkittävien alueiden tunnistaminen ei aiheuta suoria velvoitteita vesialueiden omistajille tai kunnille. Tuloksia voidaan kuitenkin hyödyntää suojelusuunnittelussa, alueidenkäytön suunnittelussa, kaavoituksessa ja lupaharkinnassa.
– Saaristomeren luontoarvojen kartoittaminen on tärkeää, koska rehevöityminen ja merialueiden voimakas käyttö ovat heikentäneet erityisesti sisä- ja välisaariston tilaa. Tunnistamalla luonnon kannalta arvokkaimmat alueet suojelu- ja ennallistamistoimia pystytään kohdentamaan tehokkaammin, toteaa Velmu-ohjelman koordinaattori Markku Viitasalo Suomen ympäristökeskuksesta.
Esimerkiksi Turku aikoo hyödyntää kartoituksen tietoja kaupungin luonnonsuojelualueohjelman valmistelussa.