Petteri Orpon (kok.) hallituksen kausi lähestyy loppusuoraa.
Tiistaina ja keskiviikkona ministerit marssivat viimeistä kertaa Säätytalolle päättämään seuraavan vuoden budjetista.
Ennen vaalivuotta hallituksilla on aina houkutus laatia äänestäjien miellyttämiseksi niin sanottu vaalibudjetti.
Niin näyttää tekevän myös Orpon hallitus, vaikka talouden liikkumavara on vähissä.
Taloustavoitteet ovat karanneet
Hallitus on vahvistanut kaudellaan julkista taloutta, vaikka alijäämät ovat yhä erittäin suuria.
Se on kuitenkin joutunut luopumaan kautensa alussa asettamistaan taloustavoitteista yksi kerrallaan. Niitä oli kolme:
1. Velkasuhteen – julkisen velan suhde kansantuotteeseen – vakauttaminen vaalikauden loppuun mennessä.
2. Vuotuisen budjettialijäämän painaminen alle yhteen prosenttiin.
3. Sadan tuhannen uuden työpaikan syntyminen.
Alijäämätavoitteen hallitus hylkäsi jo pari vuotta sitten, ja tänä vuonna alijäämä on yli neljässä prosentissa. Työllisyystavoitetta on käytännössä mahdotonta täyttää, kun työllisiä on nyt vähemmän kuin hallituskauden alussa.
Tänä keväänä valtiovarainministeri Riikka Purra (ps.) myönsi, ettei myöskään velkasuhteen vakauttaminen tule onnistumaan. Vielä viime vuonna hallitus teki noin miljardin lisäsopeutukset tavoitteeseen pääsemiseksi.
Valtiovarainministeriön keväällä laatiman ennusteen valossa velkasuhde kasvaa kuluvan ja ensi vuoden välillä vielä noin puolellatoista prosenttiyksiköllä eli usealla miljardilla eurolla.
Ennusteen jälkeen piristynyt talouskasvu tulee kaunistamaan lukemaa, muttei niin paljoa, että hallituksella olisi haluja lähteä hakemaan miljardisäästöjä velkasuhdetavoitteen täyttämiseksi.
Orpon hallituksen vaalibudjetti
Kun taloustavoitteet ovat karanneet ja hallituspuolueiden kannatus mataa, hallitus kokoaa ensi viikolla vaalibudjettia.
Näissä oloissa hallituksella ei juuri ole mahdollisuuksia eturyhmien ja äänestäjien suosion ostamiseen esimerkiksi maksuhelpotuksilla tai veromyönnytyksillä.
Nyt vaalibudjetointia edustaa se, että hallitus ei enää kertomansa mukaan tee uusia sopeutuksia julkiseen talouteen.
Valtiovarainministerin pohjaesityksen mukaan ensi vuoden budjetti sisältää kyllä aiemmin päätettyjä leikkauksia esimerkiksi valtionhallintoon, sote-järjestöille ja kuntien rahoitukseen sekä pieniä veronkorotuksia esimerkiksi tupakkaan ja alkoholiin.
Samalla hallitus pitää kiinni aiemmin päättämästään yhteisöveron alennuksesta, joka maksaa julkiselle taloudelle yli 800 miljoonaa euroa. Yksi perusteluista on, että päätöksen peruminen tekisi veropolitiikasta poukkoilevaa.
Vaikka sitä ei sanota ääneen, toisena perusteluna taitavat olla vaalit.
Kun muistaa, että hallitus ei juuri päättänyt uusista sopeutuksista myöskään viime kevään kehysriihessä, näyttää siltä, että Suomi ottaa aikalisän julkistalouden säästöjen etsinnässä.
Osittainen synninpäästö EU:lta
Hallitus voi asettua tulevissa budjettipäätöksissään EU-komission selän taakse.
”Talouden tarkkailuluokalle” joutunut Suomea tarkkailevalta EU:lta hallitus saa nimittäin EU:lta synninpäästön. Se tarkoittaa sitä, että tähän mennessä tehdyt sopeutukset riittävät täyttämään tarkkailuluokan vaatimukset vielä tänä vuonna.
Synninpäästö on kuitenkin vain osittainen. On suuri riski, että Suomi rikkoo tarkkailuluokan vaatimuksia jo ensi vuonna.
Seuraava hallitus joutuu siis sopeuttamaan taloutta jo pelkästään EU-sääntöjen vuoksi kiireellä heti kautensa alussa. Tehtävä on vaikea, koska tuleva hallitus pystyy vaikuttamaan kunnolla vasta vuoden 2028 budjettiin.
Tulevalla hallituksella on tuskin suurta liikkumavaraa suhdannepolitiikassa eli leikkausten, veromuutosten ja julkisten investointien ajoittamisessa. Kun tämä hallitus ei tee uusia päätöksiä, liikkumavaraa tulee olemaan vieläkin vähemmän.
Muutama viikko sitten hallitus tyrmäsi uusien sopeutusten etsimisen. Sitä esitti budjettiriiheen talouspolitiikan arviointineuvosto, joka sanoi hallituksen laittavan seuraajansa hankalaan paikkaan.
Avaa kuvien katselu
Valtiovarainministeri Riikka Purran (ps.) pohjaesityksen mukaan valtion ensi vuoden budjetti on noin 13 miljardia alijäämäinen. Hallituksen riesana ovat nopeasti kohonneet valtionvelan korkomenot, joita maksetaan ensi vuonna jo yli neljä miljardia. Kuva: Henrietta Hassinen / Yle
Orpo ja Purra perustelivat kieltäytymistään muun muassa sillä, että vauhtiin päässyttä talouskasvua ei haluta häiritä. Samalla kaksikko sanoi, että julkisen talouden sopeuttaminen on ”maraton eikä pikamatka”.
Tässä hengessä hallitus on jatkuvasti painottanut, että ensi vaalikaudella julkista taloutta pitää sopeuttaa vielä 8–11 miljardilla, mikä on valtavasti enemmän kuin Orpon hallituksen toteutuneet sopeutukset.
Se, miten painokkaasti Orpo ja Purra puhuvat ensi vaalikauden jättisopeutuksista, on ristiriidassa sen kanssa, että hallitus itse pidättäytyy lisäsopeutuksista kautensa lopussa.
Poliittisesti se on hallitukselle tietysti houkuttelevaa.
Tavoitteestaan jääneen sopeutusurakan jatko on helpompaa jättää vaalien jälkeiseen aikaan tulevan hallituksen hoidettavaksi.