Vähähiilihydraattisten ruokavalioiden suosio on kasvanut, mutta niiden vaikutukset kolesteroliin vaihtelevat huomattavasti.
Joillakin ihmisillä kolesteroliarvot muuttuvat vain vähän, kun taas toisilla ne nousevat huomattavasti.
Uuden, vielä vertaisarvioimattoman yhdysvaltalaistutkimuksen mukaan perimä saattaa osaltaan selittää, miksi näin on.
Tutkijat esittelivät alustavia tutkimustuloksia heinäkuun lopussa Yhdysvaltain ravitsemustieteellisen seuran ASN:n (American Society for Nutrition) vuositapaamisessa Marylandissa.
Tutkimustuloksista uutisoi Science Daily -sivusto.
Tulokset viittaavat siihen, että tyydyttynyt rasva, jonka osuus voi olla joissakin vähähiilihydraattisissa ruokavalioissa tavallista suurempi, saattaa yhdessä ihmisen geneettisen taustan kanssa nostaa LDL-kolesterolia eli matalatiheyksisten lipoproteiinien kolesterolia, joka on merkittävä sydänsairauksien riskitekijä.
Tämä geneettinen vaikutus saattaa auttaa selittämään, miksi kahdella samankaltaista ruokavaliota noudattavalla ihmisellä kolesteroliarvot voivat reagoida hyvin eri tavoin.
”Tuloksemme viittaavat siihen, että jotkut ihmiset saattavat geneettisen taustansa vuoksi olla herkempiä tyydyttyneen rasvan LDL-kolesterolia nostaville vaikutuksille, erityisesti vähähiilihydraattisen ruokavalion yhteydessä”, kertoi tutkimusta johtanut Stanfordin yliopiston tutkijatohtori Alexa Barad vuositapaamisessa heinäkuussa.
”Nämä tulokset korostavat sitä, että ihmisten ruokavaliovasteissa on todellista vaihtelua. Ruokavaliosta käytävä keskustelu voi joskus yksinkertaistua liikaa. Yksi ihminen saattaa sanoa, että ’vähähiilihydraattiset ruokavaliot nostavat aina LDL-kolesterolia’, kun taas toinen sanoo ’minun LDL-kolesterolini ei muuttunut lainkaan’. Tuloksemme viittaavat siihen, että molemmat kokemukset voivat olla tosia ainakin osittain yksilön geneettisestä taustasta riippuen”, Barad kuvaili tapahtumassa.
Aiemmissa tutkimuksissa on havaittu, että terveelliset vähähiilihydraattiset ruokavaliot voivat auttaa joitakin ihmisiä laihtumaan ja parantamaan verensokerin hallintaa.
Niiden vaikutukset LDL-kolesteroliin ovat kuitenkin olleet vaihtelevia.
Tutkijat halusivat selvittää, voitaisiinko geneettisen tiedon avulla tunnistaa ihmiset, jotka todennäköisemmin hyötyvät hiilihydraattien vähentämisestä, sekä ne, joiden LDL-kolesteroli saattaa sen sijaan nousta mahdollisesti vaarallisen paljon.
Analyysissä käytettiin tietoja aiemmasta tutkimuksesta, johon osallistui yli 600 aikuista.
He noudattivat vuoden ajan joko terveellistä vähähiilihydraattista tai terveellistä vähärasvaista ruokavaliota.
Alkuperäisessä tutkimuksessa kummallakaan ruokavaliolla ei havaittu olevan merkittävää etua painonpudotuksessa.
Uudessa analyysissä tutkijat keskittyivät 431 aiemman tutkimuksen osallistujaan, joilta oli saatavilla geneettisiä tietoja.
He tarkastelivat genotyypin, tyydyttyneen rasvan kulutuksen, ruokavaliotyypin sekä lähtötilanteen ja kuuden kuukauden välillä tapahtuneiden LDL-kolesterolin muutosten välisiä yhteyksiä.
Vähähiilihydraattiseen ruokavalioon määrätyistä osallistujista niillä, joilla oli geneettinen alttius korkeammalle LDL-kolesterolille, esiintyi todennäköisemmin LDL-kolesterolin nousua.
Tutkijat havaitsivat, että suurempi herkkyys tyydyttyneelle rasvalle näytti selittävän tätä ilmiötä.
Osallistujilla, joiden geneettinen riski oli suurin, LDL-kolesteroli nousi eniten silloin, kun he söivät enemmän tyydyttynyttä rasvaa.
Samaa yhteyttä ei havaittu vähärasvaista ruokavaliota noudattaneilla.
Sen sijaan, että tutkijat olisivat tarkastelleet vain yksittäisiä geenimuunnoksia, kuten monissa aiemmissa tutkimuksissa on tehty, he yhdistivät tuhansia eri puolilla perimää sijaitsevia muunnoksia ja muodostivat niin sanotun polygeenisen pistemäärän.
Sen avulla he pystyivät arvioimaan kunkin osallistujan yleistä geneettistä taipumusta korkeampaan tai matalampaan LDL-kolesterolitasoon.
Tutkijat arvioivat, että polygeeniset pistemäärät voisivat tulevaisuudessa auttaa lääkäreitä tunnistamaan ihmiset, joilla tietynlaiset ruokavaliomuutokset aiheuttavat muita todennäköisemmin epäedullisia muutoksia kolesteroliarvoissa.
Tuloksista voidaan tehdä käytännön johtopäätöksiä ilman geenitestaustakin.
Barad huomautti tapahtumassa, että ihmiset voivat reagoida hyvin eri tavoin samaan ruokavaliomuutokseen.
Siksi on tärkeää seurata, miten yksilön elimistö reagoi, eikä olettaa tietyn ruokavalion tuottavan kaikille samanlaisia tuloksia.
Tarvitaan vielä lisätutkimuksia alustavien, vielä toistaiseksi vertaisarvioimattomien tutkimustulosten vahvistamiseksi ja sen selvittämiseksi, pätevätkö ne laajasti myös monimuotoisempiin väestöryhmiin.
