TV-ohjelmien kuvaajana tunnettu ja palkittu Juha Korhonen on viimeisimmän noin 15 vuoden aikana tehnyt useita luonto- ja retkeilyaiheisia sarjoja yhdessä Mikko ”Peltsi” Peltolan kanssa.
Korhosen eräohjelmien tekeminen alkoi noin kaksikymmentä vuotta sitten TV2:n Erätulilla-ohjelmasta, jossa hän oli aluksi mukana harjoittelijana kuvaajana. Sen perään häntä alkoivat lisäksi työllistä ohjaaja Markku Pölösen projektit, kuten esimerkiksi televisiosarja Karjalan kunnailla.
Vaikka vuonna 1977 syntyneestä Juha Korhosesta nykyään puhutaan kuvaajana, tosiasiassa hänen työhönsä kuuluu runsaasti myös käsikirjoittamista, ohjaamista, leikkaamista ja äänittämistä. Esimerkiksi vuoden ohjelman Kultainen Venla -palkinnon saaneen Peltsi ja Osmo -sarjan tuotannosta hän teki suuren osan itse. Samankaltaisessa roolissa hän on myös luontoseikkailusarjassa Peltsin toinen luonto, jota on nähty Ylellä jo viiden kauden verran.
Osmo ja Mikko ”Peltsi” Peltola ovat poika ja isä, jotka jakavat rakkauden luontoon ja retkeilyyn.
© Tommi Tuomi / Otavamedia
Juha, mikä sinun hommasi näissä luonto-ohjelmissa siis on?
”Käytännössä koko ohjelman sisältö on minun vastuullani. Mikon kanssa tietysti yhdessä suunnitellaan, mutta minulla on siellä luonnossa koko ajan läsnä kokonaisajatus siitä, että mitä on jo kuvattu ja mitä vielä tarvitaan.”
Painaako vastuu siitä, että laatua syntyy?
”Tietyllä tavalla se on rankkaa, mutta toisaalta siitä on tullut niin iso osa ammatillista persoonaani, että se sujuu hieman omalla painollaan, koska asiaan on osaaminen ja ymmärrys. Kun on tietynlainen ammattiylpeys, niin kyllä sitä yrittää aina tehdä mahdollisimman hyvää, vaikka se sitten tarkoittaakin enemmän miettimistä ja tekemistä.
Koska reissut ja päivät ovat pitkiä, toki sen verran on armollisuutta itseä kohtaan, etten ihan loputtomiin yritä täydellistä kuvaa.”
Kuinka paljon mietitään jo ennalta, mitä kuvataan?
”Ennakkoon on olemassa käsikirjoitus, johon on pistetty ylös, että mitä ohjelmassa pitää olla. Mutta se, missä järjestyksessä asiat esitetään, voi vaihtua paljonkin ennakkosuunnitelman ja lopullisen ohjelman välissä.
Hyvin tärkeää on, että vaikka tehdään periaatteessa asiaohjelmia, yritän pitää huolta siitä, etteivät ne olisi liian asiallisia. Täytyy olla myös toimintaa, yllättäviä elementtejä tai vaikka vähän verbaalista miekkailua. Jotain mikä herättää katsojan. Vältän kaikin keinoin sitä, että olisi vain minuuttitolkulla puhuvia päitä.”
Sitähän ei voi etukäteen edes tietää, mitä luonnossa näkyy ja tapahtuu?
”Ei voikaan. Kuvausaikaakin on vain tietyn verran. Jos jakso käsittelee vaikka metsästystä, ei voi kuin toivoa, että riistaa saadaan, mutta ei se ikinä varmaa ole. Ja jos luonnossa tulee vastaan jokin erikoinen eläin jonka saa kuviin, niin sitten täytyy miettiä, että miten saan järkevästi tämän yllätysmateriaalin mukaan.
Sanotaan, että törmäisimme metsässä vaikka karhuun ja saisin sen kuviin. Sitten pitäisi rakentaa myös kohtaus, miten päädymme tapaamaan karhun ja myös sellainen kohtaus, missä pääsemme eroon siitä karhusta.”
Minkälaista on tehdä jaksoja yhdessä Peltsin pojan Osmon kanssa?
”Silloin tehdään aika lailla muuten samalla sapluunalla kuin Mikon kanssa kahdestaankin mutta Osmon ehdoilla. Jos Osmo pistää jossain stopin, sitten stopataan.
Aina ei voi etukäteen tietää, miten Osmo kommentoi asioita, mutta usein häneltä tulee jotain helmiä. Silloin minulla täytyy vain olla kamera päällä, jotta ne saadaan mukaan ohjelmaan.”
Kuvausreissuilla Osmon ehdoilla edetään.
Tuntuuko sinusta koskaan siltä, että Peltsi sen kuin vain hiihtää ja kalastaa ja sinä teet ohjelmissa kaiken muun?
”Heh, no toisaalta voi kysyä, että tekisinkö minä ilman Peltsiä yhtään mitään töitä. Oikeasti teemme ohjelmia yhteistyössä, jossa molemmilla on omat hommansa.
Kaikki muuten aina kuvittelevat, että Peltsin kuvaajan täytyy olla tosi hyvässä kunnossa, että pärjää hänen vauhdissaan luonnossa. Faktahan on se, että hän sopeuttaa oman vauhtinsa minun vauhtiini. Mennään jaksamisen mukaan ja tärkeää on, että tunnelma pysyy rentona.”
No mikä tilanne on sen kunnon kanssa?
”Kieltämättä oma kunto on päässyt rapistumaan. Olimme äskettäin kuvaamassa Postipolulla, jossa huomasin, että nyt pitäisi varmaan vetää lenkkikamppeet niskaan ja alkaa kuntoilla, ettei siitä asiasta tule rajoittava tekijä ohjelmien kuvaamiselle.”
Mikko ”Peltsi” Peltola ja Juha Korhonen kuvausmatkalla Lapissa kesällä 2026. Kuva Taneli Roininen.
Minkälaiset pelisäännöt olette Peltsin kanssa sopineet kahdestaan tekemillenne työmatkoille?
”Emme me ole sopineet mitään pelisääntöjä. Se taisi olla talvella 2010, kun teimme ensi kertaa yhdessä hommia. Nukuimme jossakin lumikammissa ja piereskeltiin. Kun on niin intensiivisesti läsnä toisen kanssa vuorokauden ympäri, siinä joko viihtyy tai ei viihdy.”
Oletteko samantyylisiä henkilöitä?
”Emme ollenkaan. Olemme aivan erilaisia ja eri lähtökohdista ja erilaisin mielipitein. Samaan aikaan meillä on kuitenkin täysi luottamus toisiimme. Kaikki toimii aitouden ja rehellisyyden pohjalta.
Minusta me olemme hyvä esimerkki siitä, että ihan eri tavoin ajattelevat ihmiset voivat olla ystäviä ja tehdä töitä yhdessä. Nykyään kaikki on niin kahtiajakautunutta, en ymmärrä miksi ei voida useammin ajatella niin, että asioista voidaan olla eri mieltä, mutta olla silti kavereita.”
Eikö kuvausreissuilla koskaan pinna kiristy?
”Varmasti joskus kiristyy. Vaikka teemme rennolla meiningillä, meillä on kuitenkin molemmilla vastuu siitä, että saamme tietyssä ajassa tehtyä sitä mitä meiltä odotetaan. Joskus tulee pikku kinoja, mutta emme mene koskaan henkilökohtaisuuksiin, vaan ne kinat koskevat työtä.”
Juha kertoo, että töissä voi joskus pinna kiristyä, mutta ystävyys säilyy. Kuva Taneli Roininen.
TV-ohjelmaa tehdessä tarvitaan paljon laitteistoa ja välineistöä, mutta toisaalta on sen parempi, mitä vähemmän luonnossa on mukana kannettavaa. Miten tasapainoilet tässä asiassa?
”Olen oppinut kantapään kautta. Olen rikkonut näillä reissuilla useamman kameran ja se ainakin on käynyt selväksi, että varakamera on oltava mukana. Ja olen tehnyt myös jo kauan sitten listan siitä, mitä kuvausreissulla täytyy olla mukana.
Listassa on jokainen nippeli. Käyn listan läpi ennen jokaista reissua. Esimerkiksi varavirtapankkeja täytyy olla mukana eri määrä siitä, kuinka monta päivää luultavasti ollaan ilman sähköä.”
Onko käynyt niinkin ettei varakameraa ollut mukana?
”Joo. Oltiin kuvaamassa Erätulilla-sarjaa Hetta-Pallaksella ja jotenkin onnistuin saamaan kamerani hajalle. Sitä ei voinut enää käyttää, mutta kuvaamista oli tarkoitus jatkaa ja jostakin piti nopeasti saada uusi kamera.
Kittilässä oli firma, joka teki myös samaan sarjaan sisältöä. Oltiin yhteydessä heihin ja saatiin kamera lainaksi, tosin se kameranhakureissu oli edestakaisin noin 300 kilometriä. Silloin opin, että kameroita pitää olla kaksi.”
Mikä paikka luonnossa on sellainen, jossa olet ajatellut, että onpas täällä upeaa?
”Kun ollaan työreissulla, olen yleensä niin työmoodissa ja mietin niitä kohtauksia, etten useinkaan paikan päällä sisäistä luonnon kauneutta. Kyllä niistä maisemista tietty nauttii, mutta ei samalla lailla kuin jos siellä olisi lomalla.
Kerrankin olimme olleet Huippuvuorilla kuvaamassa, kunnolla huomasin paikan upeuden vasta kun leikkasin kotona sitä materiaalia.”
Mihin luontokohteeseen menisit Suomessa lomalla?
”Isäni kotipaikalle Valtimolle. Se on vanha maatila metsän vieressä. Se on minulle merkityksellinen paikka. Isäni on aina ollut metsäalalla ja olen itsekin istuttanut tuonne puita. Koivua, mäntyä ja kuusta. Nythän ne ovat jo ihan pirun isoja.
Olen viettänyt siellä sekä vapaa-aikaa että tehnyt isän kanssa metsähommia. Ja kun olen ikäni harrastanut metsästystä, niin tuo on yksi paikka, jossa olen aina yrittänyt pyytä jallittaa. Siellä mieli lepää.”
Mitä teiltä on seuraavaksi tulossa telkkariin?
”Peltsin toinen luonto -sarjan kuudes kausi tulee telkkariin joulukuussa. Ja kyllä minulla ja Mikolla on intoa ja suunnitelmia jatkaa ohjelmien tekemistä myös ensi vuonna.”