Alle 400 000 asukkaan Islanti sanoi viikonloppuna ei maan EU-jäsenyysneuvotteluiden jatkamiselle. Prosentein ilmaistuna tulos oli varsin selkeä 52,8-47,2 etenkin siihen nähden, että neuvottelujen jatkamista ajoivat voimallisesti niin pääministeri Kristrún Frostadóttir kuin ulkoministeri Þorgerður Katrín Gunnarsdóttir.
Ei-äänten voittoa on selitetty erityisesti maataloudella, luonnonvaroilla ja kalastuksella sekä yleisemmin päätösvallan säilyttämisellä omissa käsissä. Tämä kaikki on varmasti totta. Samalla ei-ääniä lisäsi sekin, että Islanti on paitsi Nato-maa myös Euroopan talousalueen jäsen. Se kuuluu myös Schengen-alueeseen. Toisaalta EU-jäsenyys tuskin lisäisi Islannin äänen kuuluvuutta EU:n parlamentissa tai unionissa ylipäätään.
EU:n olemus on muuttunut valtavasti.
Voisiko olla muita syitä, miksi EU ei kiinnosta maata, joka olisi heittämällä EU-jäsenyyskelpoinen? Islanti on aito oikeusvaltio, korruptio ei ole ongelma ja demokratian rakenteet ovat kunnossa. On todennäköistä, että enemmistö Islannissa laski EU-jäsenyyden mahdollisesti rajoittavan maan mahdollisuuksia luoda kahdenvälisiä suhteita niin Yhdysvaltoihin kuin Kiinaan.
Toisin kuin Islanti, moni itäisen Euroopan maa himoitsee päästä EU:n jäseneksi. EU:n ovella kolkuttelee peräti yhdeksän valtiota. Länsi-Balkanilta jäseneksi pyrkivät Montenegro, Albania, Bosnia-Hertsegovina, Pohjois-Makedonia ja Serbia. Georgia, Moldova ja Ukraina ovat itäisen kumppanuuden maita. Yhdeksäs ehdokasmaa on Turkki.
On tullut tavaksi puhua Ukrainan nopeasta integroimisesta EU:n jäseneksi. Suomen kuuluu ilman muuta tukea Ukrainaa kaikin käytettävissä olevin keinoin sodassa Venäjää vastaan. Pitkällä tähtäimellä Ukrainan EU-jäsenyyskin mahtuu mahdollisuuksien ikkunaan. Juuri nyt on sanottava, että Ukrainalla on vielä matkaa EU-jäsenyyteen. Mahdollisuutta on silti pidettävä tarjolla maalle, joka taistelee koko Euroopan puolesta.
EU:n olemus on muuttunut valtavasti vuoden 2004 jälkeen. Tuolloin unionin jäseneksi tuli kymmenen uutta maata: Kypros, Latvia, Liettua, Malta, Puola, Slovenia, Slovakia, Tshekki, Unkari ja Viro. Vuonna 2007 jäseneksi pääsivät Bulgaria ja Romania ja 2013 vielä Kroatia. Näissä maissa ilmeisesti nähdään ne vahvuudet, joita EU:lla oikeasti on.
Tekoälyn, kvanttilaskennan ja kyberturvallisuuden vakavat haasteet ovat omiaan yhdistämään unionia, jonka merkitys nimenomaan turvallisuusyhteisönä kasvaa. Kriisit ovat ennenkin vahvistaneet unionia ja sama kaava näyttää toistuvan.