100 metrin aitajuoksu voi Suomessa paremmin kuin koskaan.
Vilma Mäki (vas.), Lotta Harala ja Nooralotta Neziri ovat juosseet 100 metrin aidat alle 13 sekuntiin kaudella 2025. Kuva Espoon Kalevan kisoista tältä kaudelta. Jenni Gästgivar
Ei tällaista tapahdu suomalaisessa yleisurheilussa kuin miesten keihäänheitossa, että valintakelpoisia urheilijoita MM-kisoihin on enemmän kuin maakohtainen maksimi kolme.
Naisten 100 metrin aitajuoksussa niin kävi ensimmäistä kertaa, kun Lotta Harala, Nooralotta Neziri, Saara Keskitalo ja Reetta Hurske olisivat tulosten tai ranking-pisteiden myötä päässeet Tokioon.
Vaikka Suomen kokoonpano Japanissa kutistui kahteen urheilijaan Nezirin loukkaantumisen ja Hurskeen kieltäytymisen jälkeen, naisten pika-aitajuoksussa on käsillä Suomen historian kultaisimmat vuodet ja suorastaan buumi.
1970-luvulla naisten satasen aitojen kotimaan kauden kärkiajan keskiarvo oli 13,94 sekuntia. 2020-luvulla se on 12,76 sekuntia.
– Lajissa on otettu rajuja askeleita eteenpäin. Evoluutio on hieno, sanoo Iltalehden yleisurheiluasiantuntija Arto Bryggare.
Vauhtia meillä ja maailmalla on kiihdyttänyt rata- ja ennen muuta piikkariteknologian kehitys. Uusien hiilikuitupiikkareiden aikakausi alkoi vuonna 2023.
Tästä lähti
Nooralotta Neziri (vas.), Matilda Bogdanoff ja Ida Aidanpää pääsivät mukaan Zürichin vuoden 2014 EM-kisoihin. Mika Kanerva
100 metristä tuli naisten pika-aitamatka vuonna 1969. Siihen asti oltiin kilpailtu 80 metrillä.
– Naisten aitajuoksu oli pitkään alamaissa Suomessa, kunnes Lena Spoofin nuorten Euroopan mestaruus vuonna 1979 yleisen sarjan uudella Suomen ennätyksellä 13,24 sekuntia herätti porukkaa.
Spoofin SE piti peräti 25 vuotta, kunnes Hanna Korell pinkoi aitasuoran 13,13 sekuntiin.
– Korell ja Manuela Bosco, joka valitettavasti lopetti vammojen myötä liian aikaisin, toivat 2000-luvun puolivälissä uuden aallon. Samoihin aikoihin Neziri ja Harala olivat ikäluokissaan junioritähtiä.
Vuoden 2014 EM-kisoihin Suomi sai ensimmäistä kertaa maksimimäärän naisia 100 metrin aitoihin, kun Zürichissä kilpailivat Neziri, Ida Aidanpää ja Matilda Bogdanoff.
– Muun muassa Mikael Ylöstalo, Kai Kyllönen ja Antti Haapakoski jäivät omien kilpauriensa jälkeen aitajuoksun pariin. Heidän ansiostaan sekä naisten että miesten pika-aitavalmennuksen kansallinen tietotaito kasvoi merkittävästi. Ymmärrettiin muutamat faktat, jotka liittyvät voimantuottoon ja räjähtävyyteen, Bryggare analysoi.
Neziri oli SE:ssä kiinni 2012–19, Annimari Korte 2019–23, Hurske 2023–24 ja Harala (12,65 sekuntia) alkaen heinäkuusta 2024.
Hurske saavutti viime vuonna Rooman EM-kisoissa kuudennen sijan ja voitti vuonna 2023 hallissa 60 metrin aidoissa EM-kultaa.
Päälaji
Annimari Korte oli vuonna 2020 SE-nainen, kun hän tuuletti Kalevan kisojen mestaruutta. Roni Lehti
Pika-aitajuoksusta on kehittynyt Suomessa naisten yleisurheilun suosituin laji, joka kerää eniten huomiota, rahaa ja junioreita. Esimerkiksi 15- ja 17-vuotiaiden tyttöjen SM-viesteissä on ollut säännöllisesti yli 70 joukkuetta pika-aitakilpailuissa.
Kotimaan gp-sarjan osakilpailu päättyy yleensä 100 metrin aitoihin.
– Valovoimaiset ja sanavalmiit urheilijat ovat kilpailujen päätähtiä. Kisajärjestäjät Suomessa haluavat tuoda tänne Euroopasta ja maailmaltakin kovia naisaitureita. Juniorit näkevät läheltä hienoja suorituksia ja haluavat tehdä samoin, Bryggare kommentoi.
Kausi 2025 on ollut historiallinen suomalaisessa 100 metrin aitajuoksussa myös siksi, että peräti viisi eri naista on alittanut 13 sekuntia. Tokio-kelpoisen kvartetin lisäksi siihen on pystynyt Vilma Mäki.
Hyvin menee, mutta kriittisin askel suomalaisilta on ottamatta. Se tarkoittaa EM-mitalia tai globaalin arvokisan finaalipaikkaa.
Istanbulissa vuoden 2023 EM-hallikisoissa 60 metrin aitajuoksussa hopeaa saavutti Nadine Visser (vas,), Reetta Hurske voitti kultaa ja pronssia pokkasi Ditaji Kambundji. AOP
Lähde: Vesa Virtasen raportti