Lääketieteen ja kirurgian tohtori Olli-Veikko Renkonen kuoli 26. heinäkuuta 2026. Hän oli 90-vuotias, syntynyt Helsingissä 18. elokuuta 1935.
Olli-Veikko kasvoi perheessä, jossa lääketiede ja tutkimus olivat vahvasti läsnä. Hänen isänsä K. O. Renkonen oli Helsingin yliopiston bakteeriopin professori, jonka viran edellinen hoitaja oli Olli-Veikon isoisä arkkiatri Osvald Streng‑Renkonen.
Olli-Veikko kirjoitti ylioppilaaksi Helsingin suomalaisesta yhteiskoulusta 1955, valmistui lääketieteen lisensiaatiksi Helsingin yliopistosta 1961, väitteli tohtoriksi 1966 ja valmistui kliinisen mikrobiologian erikoislääkäriksi 1969. Kliinisen mikrobiologian dosentiksi hänet nimitettiin 1972. Olli-Veikko aloitti vuonna 1957 työnsä Helsingin yliopiston serobakteriologian laitoksella, jossa hän työskenteli koko 37 vuoden mittaisen uransa assistenttina, laboraattorina, vt. apulaisopettajana, vt. apulaisprofessorina ja bakteerilaboratorion johtajana.
Olli-Veikko oli taitava käytännön diagnostikko ja potilasta hoitavien lääkäreiden tukena, kun etsittiin taudinaiheuttajaa tai ratkottiin antibioottiresistenssin aiheuttamia ongelmia. Olli-Veikko oli arvostettu tutkija ja opettaja. Hän opetti useille opiskelijasukupolville bakteriologian ja antibioottihoidon perusteita, sekä koulutti kliinisen mikrobiologiaan erikoistuvia lääkäreitä.
Hänen intohimonsa oli diagnostiikan ja hoidon kehittäminen. Tässä roolissa hän toimi myös Yhtyneet Laboratoriot Oy:n konsulttina 38 vuoden ajan, sivutoimisena erikoislääkärinä Helsingin yliopistollisen keskussairaalan laboratoriossa ja teki pitkäjänteistä yhteistyötä lääke‑ ja diagnostiikkateollisuuden kanssa.
Olli-Veikon ja hänen puolisonsa Marjan yhteinen taival kesti seitsemän vuosikymmentä. Yhteiseen elämään mahtui rakkautta, iloa, matkustamista ja vilkasta seuraelämää.
Sotien jälkeen Olli-Veikon vanhemmat hankkivat Espoon Suvisaaristosta Ramsöudd-nimisen tilan, jonne Olli-Veikon ja Marjan kesäasunto valmistui 1960-luvun lopussa. Ramsöstä tuli perheen rakas kokoontumispaikka, jossa Olli-Veikko sai viettää viimeiset päivänsä läheistensä kanssa.
Luonteeltaan Olli-Veikko oli positiivinen ja käytännönläheinen. Sosiaalisena ihmisenä hän tuli toimeen kaikkien kanssa ja hänen kanssaan oli helppo ystävystyä. Oma perhe oli kaikki kaikessa. Vuosien myötä perhe kasvoi käsittämään puolison lisäksi neljä tytärtä, 11 lastenlasta ja 13 lastenlastenlasta. ”Isoiso”, kuten nuorimmat häntä kutsuivat, seurasi kiinnostuneena jälkeläistensä elämää aivan viimeisiin päiviinsä saakka.
- Martti Syrjälä
- Risto Renkonen
- Olli-Veikko Renkosen vävy sekä veljenpoika ja kollega