Painottomuuden aiheuttama silmäluomien nouseminen voi pitkään jatkuessaan muuttaa sarveiskalvon muotoa, pienentää näkökenttää ja vaikuttaa näön tarkkuuteen.
Hiljattain julkaistussa tutkimuksessa tarkasteltiin painottomuuden vaikutusta silmien alaluomiin. Tutkimuksessa oli mukana 13 Nasan astronauttia, joiden silmistä oli otettu 52 valokuvaa maanpinnalla ja 63 valokuvaa avaruudessa.
Tutkimusryhmä havaitsi, että etäisyys alaluomesta sarveiskalvon keskelle pieneni avaruudessa ollessa keskimäärin yhden millimetrin.
Käytännössä kaikilla astronauteilla alaluomi nousi jonkin verran, mutta 62 prosentilla muutos oli yli yhden millimetrin. Tämän rajan ylittäviä arvoja pidetään kliinisesti merkittävinä.
Vaikka alaluomen nouseminen saattaa kuulostaa harmittomalta, pitkäaikaisena se voi muuttaa sarveiskalvon topografiaa, pienentää näkökenttää ja vaikuttaa näön tarkkuuteen.
Tulokset alaluomen noususta ovat samaa suuruusluokka kuin lyhytkestoisilla parabolisilla lennoilla on aiemmin mitattu. Tämä viittaa siihen, että nousu tapahtuu nopeasti ja jatkuu koko avaruuslennon ajan.
Ehkä hieman yllättäen yläluomi ei sen sijaan näytä siirtyvän ylemmäs pienemmässä painovoimassa.
Avaruuden painottomuuden tiedetään aiheuttavan myös monia muita terveysongelmia, kuten lihasten surkastumista ja luiden heikkenemistä.
Aiheesta julkaistu tutkimus (englanniksi)