- McDonald’s saa rakentaa ravintolan Länsi-Pakilaan, vaikka tontilla on ensimmäisen maailmansodan aikainen miehistösuoja.
- Museovirasto myönsi luvan, koska linnoitteesta on jäljellä vain pieni osa ja vastaavia on paljon.
- Yli puolet Helsingin 650 suojellusta arkeologisesta kohteesta on linnoitteita.
- Linnoitteet rakennettiin suojaamaan Helsinkiä mantereelta päin tulevalta hyökkäykseltä.
Vuosia kyteneen kiistan päätteeksi pikaruokajätti McDonald’s sai vuoden alussa sinetin sille, että se voi rakentaa uuden pikaravintolan Helsingin Länsi-Pakilaan.
Tyhjä, myllätty tontti on Kyläkunnantiellä, kehä ykkösen kupeessa. Paikalla on sijainnut osa ensimmäisen maailmansodan aikaista puolustusasemaa. Nyt linnoitteesta on jäljellä enää yksi betonista valettu miehistösuoja.
Tämä pieni pala historiaa ei kaatanut rakennushanketta, vaikka linnoitteet ovat olleet rauhoitettuja vuodesta 1971 asti.
Avaa kuvien katselu
Tutkija Heini Hämäläinen esittelee vanhaa suojahuonetta. Taustalla maata on myllätty, kun arkeologit ovat tutkineet maan alle peittyneitä yhdyshautoja. Kuva: Johannes Blom / Yle
Kun Helsingissä ryhdytään suunnittelemaan kaavahanketta, joka koskee kiinteää muinaisjäännöstä, pyydetään Helsingin kaupunginmuseolta lausuntoa. Kiinteät muinaisjäännökset pyritään lähtökohtaisesti säilyttämään ja suojelemaan kaavamerkinnöin.
Muinaismuistolaki kieltää lähtökohtaisesti suojeltuun kohteeseen kajoamisen, mutta suojelu voidaan myös purkaa. Yleensä se tehdään muinaismuistolain määräämien neuvottelujen kautta.
Neuvotteluissa sovitaan myös arkeologisista tutkimuksista, jotka tulee suorittaa ennen kohteen poistamista.
Suojahuone ja tontilla sijainneet hautarakenteet kaivettiin heinäkuussa esille ja dokumentoitiin, jotta tieto puolustusaseman rakenteista ja sijainnista säilyy, vaikka kohde tuhoutuu rakentamisen yhteydessä.
Länsi-Pakila ilmakuvissa vuosina 1943 ja 2025. Ensimmäisessä kuvassa viiruina näkyvät kaivanteet ovat linnoitteen yhdyshautoja. Kuvapari näyttää, miten tukikohta on jäänyt rakentamisen alle. Kuvat: Museovirasto (vasen), Helsingin kaupunki (oikea)
Helsingin kaupunginmuseon tutkija Heini Hämäläinen kertoo, että laki mahdollistaa kiinteään muinaisjäännökseen kajoamisen, jos se aiheuttaa merkitykseensä nähden kohtuutonta haittaa maankäytölle.
Länsi-Pakilan tapauksessa hankkeeseen ryhtyjä haki kajoamislupaa, jonka Museovirasto myönsi.
– Tällaisia päätöksiä tehtäessä arvioidaan esimerkiksi, kuinka tyypillinen kohde on, kuinka hyvin se on säilynyt ja kuinka havainnollinen se on ympäristössään, Hämäläinen sanoo.
Suurin osa Länsi-Pakilan linnoitteesta on tuhoutunut rakentamisen alle jo aikapäiviä sitten. Vanhaa puolustusasemaa halkoo esimerkiksi vilkas kehätie.
– Suojelu voitiin purkaa sillä perusteella, että puolustusasemasta on jäljellä enää vain pieni osa ja esillä olevat rakenteet ovat tyypillisiä ja yleisiä.
Puolet Helsingin muinaisjäännöksistä on linnoitteita
Hämäläinen kertoo, että tämän kaltaiset rauniot eivät ole Helsingissä lopulta erityisen harvinaisia: erilaiset linnoitteet kattavat yli puolet kaupungin suojelluista arkeologisista kohteista.
Kiinteinä muinaisjäännöksinä rauhoitettuja linnoitteita on noin 350 kappaletta. Kaikkiaan Helsingin alueella on noin 650 suojeltua arkeologista kohdetta.
Alla olevasta kartasta puuttuvat vuonna 1914 mantereelle rakennetut kohteet Ruskeasuolla, Ilmalassa, Käpylässä, Koskelassa, Herttoniemellä ja Roihuvuoressa.
– Käsittelemme lähes viikoittain ensimmäisen maailmansodan linnoituksiin liittyviä hankkeita. Vastaavia suojahuoneita on Helsingissä varmasti satoja, Hämäläinen sanoo.
Ensimmäisen maailmansodan linnoitteet ovat olleet vasta 1970-luvulta asti rauhoitettuja. Kohteita tuhoutui paljon ennen kuin niiden historiallinen arvo tunnistettiin.
Hämäläisen mukaan ensimmäisen maailmansodan aikainen linnoitusketju on sotahistoriallisesti merkittävä monumentti. Rakennelmat liittyvät Suomen historian tärkeään murrosvaiheeseen.
Erityisen arvokkaita ovat laajat, ehjänä säilyneet kohteet, kuten ”Tukikohta I” Vuosaaren Mustavuoressa. Tärkeimmät kokonaisuudet on valittu valtakunnallisesti merkittävien arkeologisten kohteiden joukkoon.
Avaa kuvien katselu
Tukikohta I:n alueella Vuosaaressa tehtiin kaivauksia vuonna 2016. Tämä suojahuone oli painunut maan syveen vuosien kuluessa. Kuva: Satu Koivisto / MuseovirastoViaporin linnalla oli myös maarintama
Suomenlinna eli Viaporin merilinnoitus on suomalaisille historiankirjoista tuttu maamerkki. Harva kuitenkaan tietää, että linnoitukseen kuului ensimmäisen maailmansodan aikana myös maarintama.
1910-luvulla Venäjä pelkäsi Saksan maihinnousua Suomeen ja halusi turvata Viaporin linnoitusta, Katajannokan sotasatamaa ja Kruunuvuoren selän ankkuripaikkaa, jonne keisarikunnan Itämeren laivastoa oli sijoitettuna.
Helsingin edustan saaristoon rakennettiin rannikkolinnakkeita, kuten Isosaari, Kuivasaari, Harmaja ja Itä-Villinki.
Avaa kuvien katselu
Helsinki oli autonomian loppuvuosina tärkeä sotilassatama. Viimeiset venäläiset alukset seilasivat Helsingistä pois Suomen jo itsenäistyttyä 1918. Alusten siirtoa kutsutaan Itämeren laivaston jäämarssiksi. Kuva: Museovirasto
Mantereelta päin tulevan hyökkäyksen varalta Helsingin ympärille rakennettiin vuosina 1914–1918 puolustusasemien kehä, Espoon Haukilahdesta aina Vuosaareen asti – nykyistä kehä ykköstä myötäillen.
Vuonna 1914 oli rakennettu myös lähempänä kantakaupunkia kulkeva vyöhyke Ruskeasuolta Roihuvuoreen.
– Linnoitteilla pyrittiin suojaamaan myös Helsinkiin johtavia ratoja ja maanteitä. Meri- ja maalinnoitteet muodostivat kehän silloisen Viaporin ympärille, Hämäläinen kertoo.
Pääkaupunkiseudun linnoitteet olivat myös osa Pietarin puolustusta.
Sodan jälkeen maalinnoitteet jäivät Helsingin metsiin oman onnensa nojaan, ja niiden puu- ja metalliosia purettiin uusiokäyttöön.
Suomi välttyi ensimmäisen maailmansodan tuhoilta, mutta uudet taistelut odottivat horisontissa.
Keväällä 1918 saksalaiset nousivat maihin Etelä-Suomen rannikolla ja etenivät kohti Helsinkiä. Hämäläinen kertoo, että esimerkiksi Ilmalassa linnoitusten alueella taistelivat saksalaiset ja punakaarti.
Toisen maailmansodan kynnyksellä linnoitusketjun kohteista kiinnostuttiin uudelleen ja erityisesti luolakohteita tutkittiin, kun etsittiin turvallisia tuotantotiloja ja väestönsuojia. Osa luolista on edelleen varastoina.
Maalinnoitteet jäivät unholaan. Pakilan vaatimatonta suojahuonetta ei koskaan käytetty tositoimissa.
Nyt se kasvaa sammalta.
Kuuntele Ylen kolmiosainen historiasarja Helsinki ensimmäisessä maailmansodassa:
Helsinki ensimmäisessä maailmansodassa
