Neljän lapsen äiti, näyttelijä Sanni Haahdenmaa-Vaine painoi eteenpäin valtavalla tahdonvoimalla. Kunnes tekeminen loppui ja vastassa olikin tyhjyys.
Käännekohta-juttusarjassa tunnetut henkilöt kertovat elämänsä käännekohdasta.
”Minulta kysytään usein, onko minulla enemmän tunteja vuorokaudessa kuin muilla. Olen aina tehnyt paljon asioita samaan aikaan, ja ulospäin olen varmasti näyttänyt ihmiseltä, joka jaksaa loputtomasti.
Totuus on kuitenkin se, että vaikka ihminen pystyy venymään uskomattomiin suorituksiin, jossain vaiheessa tulee raja vastaan.
Olen näyttelijä, sen lisäksi olen pyörittänyt omaa hyvinvointistudiota. Korona-aikana näyttelijäntyöt käytännössä loppuivat, ja päätin lähteä opiskelemaan fysioterapeutiksi.
Meillä oli silloin neljän lapsen lapsiperhearki, nuorin lapsistani oli vasta vuoden ikäinen. Elämässä oli paljon epävarmuutta, ja muistan ajatelleeni, että nyt katsotaan, pystynkö tähän. Pystynkö opiskelemaan kokonaan uuden ammatin aikuisena, hoitamaan perheen, yrittäjyyden ja kaiken muun samaan aikaan?
Minulla oli valtava näyttämisen halu, ehkä ennen kaikkea itselleni. Halusin todistaa, että pystyn. Ja pystyin. Suoritin kolme- ja puolivuotiset opinnot kolmessa vuodessa. Tein töitä määrätietoisesti ja valmistuin hyvin arvosanoin.
Olin pitkään niin keskittynyt selviytymiseen ja tavoitteiden saavuttamiseen, etten juuri pysähtynyt miettimään, mitä itselleni kuuluu. Sitten opinnot loppuivat.
Siinä vaiheessa ymmärsin, että tarvitsin apua.
Odotin helpotuksen tunnetta, mutta vastassa olikin tyhjyys. Yhtäkkiä huomasin, etten oikein tiennyt, kuka olin kaiken suorittamisen takana.
Jos olin yksin kotona ja minulla oli aikaa vain itselleni, en yhtäkkiä tiennyt, mitä haluaisin tehdä. En välttämättä edes, mitä haluaisin syödä.
Olin niin pitkään ajatellut kaikkea muiden ihmisten, työn ja velvollisuuksien kautta, että oma ääneni oli jäänyt taka-alalle.
Kyse ei ollut mistään dramaattisesta romahduksesta. En lakannut kokonaan toimimasta tai jäänyt sängyn pohjalle, mutta elämästä katosi hetkeksi ilo ja keveys.
Huomasin olevani tavallista herkempi. Itku tuli helpommin, eivätkä asiat tuntuneet yhtä merkityksellisiltä kuin ennen. Olen luonteeltani peruspositiivinen ihminen, mutta aloin huomata itsessäni synkkyyttä, joka ei tuntunut omalta.
Siinä vaiheessa ymmärsin, että tarvitsin apua.
Kävin reilun puolen vuoden ajan terapiassa ja siellä opin pysähtymään. Se kuulostaa yksinkertaiselta, mutta minulle se oli iso asia.
Elämä on aktiivista, mutta suhtautumiseni siihen on muuttunut.
Olin tottunut ratkaisemaan ongelmat tekemällä enemmän, yrittämällä kovempaa ja jatkamalla eteenpäin. Nyt minun piti opetella kuuntelemaan itseäni.
Vähitellen aloin tunnistaa omia rajojani. Opin kysymään itseltäni, mitä oikeasti tarvitsen. Jos mielessä pyöri loputon lista asioista, jotka pitäisi tehdä, yritin pysähtyä hetkeksi ja mennä pintaa syvemmälle.
Usein huomasin, ettei taustalla ollutkaan tarve suorittaa enemmän, vaan saatoin kaivata lepoa, rauhaa, läheisyyttä tai tunnetta siitä, että minusta pidetään huolta.
Nykyään tiedän, että jatkuva suorittaminen voi viedä ihmisen kauas itsestään. Siksi pyrin tietoisesti pysähtymään säännöllisesti ja kysymään, mitä minulle kuuluu. Mitä tarvitsen juuri nyt? Mistä saan voimaa? Mitkä asiat tuovat minulle iloa?
Työskentelen edelleen paljon, ja opiskelen parhaillaan psykofyysistä fysioterapiaa ja pyöritän joogastudiotani. Elämä on aktiivista, mutta suhtautumiseni siihen on muuttunut.
En enää usko, että ihmisen arvo mitataan sillä, kuinka paljon hän ehtii tai jaksaa tehdä. Paljon tärkeämpää on se, että säilyttää yhteyden itseensä.”
Sanni Haahdenmaa-Vaine
44-vuotias näyttelijä. Studio Vintti -nimisen hyvinvointistudion perustaja. Asuu Tampereella näyttelijämiehensä Kai Vaineen kanssa. Neljän lapsen äiti.