Muusikko Glen Hansard kuoli moottoripyöräonnettomuudessa heinäkuun lopussa 56-vuotiaana. Hansardin kuolema oli suuri uutinen maailmanlaajuisesti.
Katusoittajana aloittanut Hansard tuli kuuluisaksi elokuvasta Once (2007), joka toi hänelle Oscar-palkinnon. Hänestä tuli Irlannin kansallissankari, joka esiintyi Bonon, Bruce Springsteenin ja Eddie Vedderin kaltaisten tähtien kanssa.
Harva tietää, että Hansard asui osan ajastaan perheensä kanssa Helsingissä. Vielä harvempi tietää, että Hansardin yhteistyökumppani yli 20 vuoden ajan oli suomalainen viulisti, Marja Gaynor (ent. Tuhkanen).
Gaynor antoi ensimmäisen Hansardia käsittelevän haastattelunsa Ylelle. Haastattelu on tehty puhelimessa ja sähköpostissa.
Missä olit, kun kuulit Glen Hansardin kuolemasta?
Autossa matkalla Itäkeskukseen sushibuffaan, ison perheen tyypillinen lähtökaaos päällä. Olimme menossa Helsinki-Vantaalle ja sieltä kotiin Irlantiin. Sain kuulla tapahtuneesta minun ja Glenin yhteiseltä muusikkokaverilta Paul Tiernanilta tuntia ennen kuin suru-uutinen kerrottiin mediassa.
Miten pystyit syömään sushia suru-uutisen juuri kuultuasi?
Söin itku kurkussa. En kehdannut jättää ateriaa väliin, koska oli pitkä päivä tiedossa. Lentokentällä join mieheni kanssa konjakit emmekä tainneet sanoa mitään muuta kuin Glenin muistolle.
Mitä mielessäsi liikkui tuolloin?
Ääriään myöten täynnä elämää ja elinvoimaa olevaa ihmistä ei voi kuvitella kuolleena. Se tuntuu järjenvastaiselta. Hän oli poikkeuksellisen elossa.
Glenissä eli muinainen irlantilainen soturi tai bardi, joka pulppusi punaisine kiharoine hiuksineen sekä maanläheistä että maanista energiaa. Kuvittelen hänet heiluttamassa toisella vuosisadalla kirvestä taistelussa, syömässä iltaisin Obelixin villisikaa ja laulamassa balladeja nuotion ääressä.
Miten taistelijapuoli ilmeni hänessä muusikkona?
Hän suhtautui esiintymiseen kuin riemulliseen sodankäyntiin ja asetti itselleen paineita tehdä joka keikasta mahtavan. Glen oli usein pahantuulinen soundcheckeissä. En usko, että tyytymättömyys luottoäänimiehiin oli oikea syy, vaan hän saattoi alkaa psyykata itseään taistelukuntoon, jotta konsertin alkaessa aggressio olisi poissa.
Avaa kuvien katselu
Marja Gaynor, Bertrand Galen, Markéta Irglová ja Hansard. “Tämä on otettu helmikuussa 2024 Markétan kotistudiossa Islannissa. Kuvasta välittyy viimeisen levyn äänitysten lämmin tunnelma.” Kuva: Marja Gaynor
Miten ja milloin tapasitte ensimmäisen kerran?
Vuonna 2005 eli ennen Once-elokuvaa, jolloin Glen ei ollut vielä kuuluisa Irlannin ulkopuolella. Olin asunut jo muutaman vuoden Irlannissa. Minä ja kaverini sellisti Bertrand Galen olimme kulttibändi Interferencen kiertueella, jolla myös Glen esiintyi. Hän kuuli minun ja Bertrandin soittoa ja häröilyä soundcheckissä.
Hän tuli keikan jälkeen juttelemaan meille ja kertoi, että tekee musiikkia erään Marketan kanssa eli Markéta Irglován, joka näyttelee toista pääroolia Oncessa. Glen kysyi haluaisimmeko tulla soittamaan jouset heidän tulevalle levylleen. Ja mehän olimme tietenkin into pinkeänä, että totta kai.
Millaista oli tehdä levyjä hänen kanssaan?
Nopeaa. Normaalisti hänellä ja Maukalla (Markéta Irgová) oli kappale jo jousia vaille valmiina. He nauhoittivat sen otolla tai kahdella ja me kuuntelimme. Sitten saimme vapaat kädet luoda stemmat.
Työtapa sopi meille hyvin, koska olemme tällaisia vapautuneita pelimanneja ja tykkäämme hoitaa hommat nopeasti. Valmista syntyi usein tunnissa. Meillä ei ollut koskaan nuotteja keikoilla, harvoin studiossakaan muuta kuin ideantynkiä raapustettuna.
Luulen että tulin Glenin kanssa hyvin juttuun, koska tylsistyimme molemmat nopeasti – aina pitää olla säpinää ja uutta. Tykkäsin kovasti myös hänen melodiantajustaan ja soinnuistaan, jotka eivät aina vie sinne, minne oletat.
Tyypillistä oli myös soittaa ensin tosi lujaa, jonka jälkeen tulee hiirenhiljainen kohta ja sitten taas täysiä. Barokkimuusikkona pidän siitä, että on yllätyksiä ja dynamiikkaa.
Soittoasi voi kuulla Oncen isoimmalla hitillä eli Falling Slowly. Mitä muistat sen tekemisestä?
Se oli yksi kappale muiden joukossa: kaunis ja yksinkertainen laulu, jonka hittipotentiaalia en arvannut. Ensimmäinen tuntemani ihminen, joka uskoi siihen, on Paul Tiernan eli sama mies, joka soitti minulle Glenin kuolemasta. Kun Glen ja Marketa alkoivat soittaa laulua, Paul sanoi, että pitäkää varanne, tästä kappaleesta tulee kuuluisa.
Avaa kuvien katselu
Gaynor, Hansard ja Bertrand Galen elokuussa 2023 Los Angelesissa. “Tässä ollaan jatkoilla kattoterassilla keikan jälkeen. Aiemmin illalla Red Hot Chili Peppersin rumpali Chad Smith oli ollut soittamassa keikallamme. Hän soitti niin kovaa, että hajotti rumpalimme rumpusetin.” Kuva: Marja Gaynor
Millainen Hansard oli lavan ulkopuolella?
Elämää suurempi, huoneen keskipiste ja loistava tarinankertoja. Hänellä oli myös herkkä ihmistutka ja hyvä tilannetaju.
Törmäsimme kerran myöhään illalla New Yorkissa heikossa hapessa olevaan kodittoman oloiseen mieheen, jolla oli eiliset meikit pitkin kasvoja. Excuse me, on tosi huono olo, voitteko auttaa, tyyppi aloitti. Oma reaktioni oli, että hän vain haluaa rahaa.
Glen sanoi, että autamme häntä ja soitti hätänumeroon. Hän sanoi virkailijalle, että täällä eräs lady tarvitsee apua. Huomasin lady-sanan kohdalla, miten apua tarvitseva ilahtui tästä eleestä – joku on ymmärtänyt häntä. Glen odotti niin kauan, että ambulanssi saapui.
Once toi Hansardillle Oscar-palkinnon parhaasta alkuperäiskappaleesta ja hänestä tuli kansainvälinen kuuluisuus. Muuttuiko hän?
Glen pysyi samanlaisena, mutta hulina hänen ympärillään alkoi käydä kovana. Sosiaalisuudestaan huolimatta hän toivoi enemmän rauhaa ja omaa tilaa, kun hänet tunnettiin kotimaassaan kaikkialla. Onneksi Glen sai asua loppuun asti Helsingissä niin, ettei juuri kukaan tunnistanut häntä, ja sai viettää aikaa vaimonsa ja lapsensa kanssa.
Hansard oli naimisissa suomalaisen runoilija Maire Saaritsan kanssa. Myös sinä olit linkki Suomeen. Millainen suhde hänellä oli Suomeen?
Hyvin lämmin, hän piti suomalaisista ja Suomesta. Käsittääkseni hänen aikansa kului kotona: vaipanvaihtoa, ruoanlaittoa ja roskapussin viemistä ulos. Uskoisin, ettei hän kiireisenä kiertuenarkomaanina ehtinyt luoda Suomeen verkostoja tai ystävystyä paikallisiin muusikoihin. Suomalaisesta musiikista hän tunsi ainakin Ultra Bran Kahdeksanvuotiaana, koska lauloin sen hänelle kerran keikkabussissa.
Tuo kuulostaa toisaalta hyvin suomalaiselta, että ollaan vaan kotona. Kuuluuko Suomi jotenkin hänen musiikissaan?
Joissain Glenin kappaleissa on viittauksia Helsinkiin. Hän laulaa Factory Streetin kelloista eli Agricolan kirkon kelloista Tehtaankadulla. Laulussa viitataan myös ravintola Sea Horseen, joka on parin kivenheiton päässä.
Laulu kertoo siitä, miten isä lähtee kiertueelle ja poika jää kotiin. Glen sanoi joskus välispiikissä, ettei tule olemaan täällä ikuisesti, mutta tämän laulun avulla hänen poikansa voi muistella häntä ja kuulla Tehtaankadun kirkon kellot.
Mikä teki hänestä niin ainutlaatuisen muusikon?
Glen oli äärimmäisen ennakkoluuloton ja avoin niin musiikin suhteen kuin elämän ylipäänsä. Hän piti taitavasti yllä balladiperinnettä, mutta etsi aina uutta ja työllisti valtavasti muusikoita eri genreistä. Hän kävi mielellään myös perusjaskojen jamittelusessioissa kuten kuoliniltanaan.
Ihailen hänen tapaansa johtaa. Silloin harvoin kun liidaan, yritän ottaa mallia hänen voimastaan, energiastaan ja selkeydestään. Vaikka Glen seisoi lavalla selkä meihin muihin päin, tiesin aina, mitä hetken päästä tapahtuu. Hän osasi kommunikoida kuin kapellimestari.
Millainen asema Hansardin musiikilla on Irlannissa?
Osa tykkää, osa ei. Hänen yltiörehellisyytensä ja kaikki tunteet pinnassa esiintymisensä saattoivat myös vieraannuttaa. Olen ymmärtänyt, että Glenin musiikki upposi hyvin amerikkalaisiin. Irlantilaiset ovat vähän kuin suomalaiset eli hieman kyynisiä – täällä tykätään kettuilla omilleen, vieläpä jos esiintyy yleisön edessä niin auki kuin Glen. Falling Slowly on tosin hyvin rakastettu kaikissa ikäluokissa.
Avaa kuvien katselu
”Kutsuvieraiden piti näyttää kirkon ovella sisäänpääsyranneketta Glen hautajaisiin. En meinannut saada otettua rannekettani jälkeenpäin irti millään, se jäi moneksi viikoksi ranteeseeni ja tuntui viimeiseltä linkiltä häneen. 1167 tarkoittaa sisäänpääsynumeroa.” Kuva: Marja Gaynor
Entä hänen asemansa yleisemmin? Jotain pystyy päättelemään, että hänen hautajaisensa televisioitiin ja niitä seurattiin ympäri maailmaa.
Glenillä on Irlannissa kansallissankarin asema. Hän ei koskaan unohtanut juuriaan, ja kansan syvät rivit kunnioittivat häntä paljon. Glen teki loppuun asti hyväntekeväisyystyötä auttaakseen kodittomia. Hautajaisista tuli melkoinen mediaspektaakkeli. Kun arkku lipui ulos kirkosta, murruin täysin. Liikutun edelleen kyyneliin, jos joku tulee sanomaan pahoittelunsa Glenin kuolemasta. Falling Slowlya en pysty soittamaan saamatta kauheaa itkukohtausta.
Mikä on viimeinen viesti, jonka sait häneltä?
Haluan painottaa, että välimme olivat kollegiaaliset emmekä viestitelleet paljoa. Viimeiset viestit häneltä käsittelevät levyn miksauksia ja keikkabuukkausasioita. Viimeinen minulle tärkeä tekstari tuli häneltä viimeisen yhteisen kiertueemme jälkimainingeissa 30.8.2023:
Marja!! What a trip that was!! So wonderful!! So many great days and memories!! Thank you for being our secret weapon on every trip! I just love the way you play!! And you and Bertrand together are a force of true beauty!!
I’m back in Helsinki and it’s the best!!!
Live to all your gang!!!
And bravo again!!
Glen x
Avaa kuvien katselu
Marja Gaynor, Bertrand Galen, Glen Hansard, Markéta Irglová ja Joe Doyle vuonna 2022. ”Kerran keikalla Falling Slowly oli alkamassa, mutta keskeytyi Glenin kitaran kielen katkeamiseen. Yhtäkkiä yleisöstä kuului, että soittakaa se saamarin biisi, kun täällä on tärkeä juttu kesken. Pian näimme spottivalon avulla, että mies on polvistuneena naisen eteen. Myöhemmin selvisi, että tämän kappaleen aikana kositaan konserteissa.” Kuva: Sion Fullana