Tiesitkö, että luontokuvallakin on Suomessa oma festivaali? Se järjestetään Kuusamossa 31. kertaa, nyt Kuusamotalossa ja Oulangan kansallispuiston kupeessa osana Oulu 2026-kulttuuripääkaupunkivuotta.
Samalla Oulangan kansallispuisto viettää 70-vuotissyntymäpäiväänsä.
Tämän vuoden teema on Kohti luontoa, ja sen kautta tekijät pohtivat suhdettaan luontoon ja erilaisia tapoja lähestyä ja ymmärtää sitä.
Luontokuvaajien lisäksi mukana on tutkijoita, kirjailijoita ja taiteilijoita.
”Tutkija voi tarkastella samaa ympäristöä eri näkökulmasta kuin valokuvaaja, kirjailija tai taiteilija. Parhaimmillaan nämä täydentävät toisiaan. Festivaalille ei siis tarvitse tulla luontokuvaajana tai edes valokuvauksen harrastajana. Toiveenamme on, että ohjelma tarjoaa ajatuksia jokaiselle luonnosta kiinnostuneelle”, festivaalin taiteellinen johtaja Jonna Kalliomäki sanoo.
Kalliomäen mukaan luontokuvaus elää kiinnostavaa mutta ristiriitaista aikaa.
”Luontokuvia tehdään ja nähdään enemmän kuin koskaan, ja samalla kuvattava luonto on monin paikoin yhä suuremman paineen alla”, hän sanoo.
Kuvat voivat myös luoda mielikuvaa elinvoimaisesta ja koskemattomasta luonnosta tilanteessa, jossa lajien elinympäristöt vähenevät ja luontokato etenee.
Luontokuvalla on valtava voima vaikuttaa siihen, millaisena näemme luonnon, Kalliomäki sanoo.
”Parhaimmillaan kuva voi tehdä näkyväksi jotain sellaista, mitä emme muuten kohtaisi ja synnyttää kiinnostusta ja halua suojella sitä. Toisaalta kuvat voivat myös luoda mielikuvaa elinvoimaisesta ja koskemattomasta luonnosta tilanteessa, jossa lajien elinympäristöt vähenevät ja luontokato etenee.”
Kamera rajaa aina jotain myös kuvan ulkopuolelle.
”Siksi luontokuvaajan vastuu ei liity ainoastaan siihen, miten kuva otetaan, vaan myös siihen, millaisen käsityksen luonnosta kuva välittää”, Kalliomäki tähdentää.
Arkkihedelmä. Kuva: Ulla-Maija Alanen
Yksi suurimmista luontokuvauksessa tapahtuneista muutoksista on Kalliomäen mukaan se, että kamera kulkee nykyään lähes jokaisen taskussa. Luontoa kuvataan valtavasti puhelimilla ja kuvia sekä liikkuvaa kuvaa myös jaetaan aivan eri mittakaavassa kuin ennen.
Myös liikkuvan kuvan merkitys on kasvanut, Kalliomäki sanoo.
”Dronet ovat tuoneet luontokuvaukseen aivan uusia näkökulmia. Teknologian kehittyminen tuo jatkuvasti uusia mahdollisuuksia, mutta nostaa kuitenkin esiin myös eettisiä kysymyksiä. Se, että pystymme kuvaamaan jotakin, ei tarkoita, että meidän pitäisi tehdä niin”, Kalliomäki sanoo.
Luonnon ja eläinten hyvinvoinnin pitäisi aina mennä kuvan edelle.
”Eläinten häirintä, pesimärauha, liikkuminen herkissä ympäristöissä ja dronejen vastuullinen käyttö ovat asioita, joista kuvaajan täytyy olla tietoinen.”
Entä miten sosiaalinen media haastaa tai vaikutaa luontokuvaukseen?
”Harvinaisen lajin tai herkän kuvauspaikan sijainnin jakamisella voi olla yllättävän suuria seurauksia”, Kalliomäki sanoo.
”Tekoäly taas haastaa käsitystämme kuvan aitoudesta. Luontokuvaan on perinteisesti liittynyt vahva oletus siitä, että kuvassa nähty hetki on todella tapahtunut. Sen luottamuksen säilyttäminen ja avoimuus siinä, miten kuvia on tuotettu ja käsitelty, ovat mielestäni tulevaisuudessa entistä tärkeämpiä.”
Lumpeet vajoavat pohjalle. Kuva: Ulla-Maija Alanen
Kalliomäen mielestä suomalainen luontokuvaus on kansainvälisesti korkeatasoista. Suomessa on pitkä ja vahva luontokuvauksen perinne.
”Yksi vahvuuksistamme on läheinen suhde omaan ympäristöön. Kiinnostavan kuva voi löytyä aivan omasta lähimetsästä.”
Kaikkialla maailmassa luontokuvaajat palaavat usein samoihin paikkoihin vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen. Siinä mielessä kuvaajista tulee samalla ympäristön muutoksen todistajia.
”Luontokuva ei ainoastaan tallenna vain yksittäistä hetkeä, vaan pidemmällä aikavälillä myös sitä, miten ympärillämme oleva luonto muuttuu”, Kalliomäki sanoo.
Kuusamo Nature Photo XXXI luontokuvafestivaali 10.–13.9. Kuusamotalolla ja Oulangan kansallispuiston kupeessa.