Jokaisen suomalaisen pitäisi ottaa selvää, mitä Hugging Face -tapauksessa tapahtui. Näin sanoo ulkoministeri Elina Valtonen (kok) työhuoneessaan Katajanokan Merikasarmilla.
Jos nyt mietit, mikä on Hugging Face ja mistä oikein on kyse, et takuuvarmasti ole yksin. Tekoälyagenttien kesällä tekemistä tietomurroista uutisoitiin kyllä, mutta ne eivät Suomessa muodostuneet kovin suureksi puheenaiheeksi.
Heinäkuussa paljastui, että tekoäly-yhtiö Open AI:n luomat tekoälyagentit pääsivät ulos testiympäristöstään ja murtautuivat Hugging Face -nimiselle verkkoalustalle, joka on tekoälykehittäjien jakelupaikka. Tehtäviään itsenäisesti suorittaneet agentit löysivät tavan keskustella toistensa kanssa. Sitten ne alkoivat auttaa toisiaan ja murtautuivat yhdessä internetiin.
Keskeistä on, että agentit toimivat itsenäisesti. Ihminen ei siis ohjaillut niitä. Open AI sai tietää tapauksesta vasta, kun Hugging Face ilmoitti, että sen sivustoon oli kohdistunut tietomurto.
Valtonen sanoo, että myös tavallisten suomalaisten on nyt tärkeää ymmärtää, ”mitä tässä on tapahtumassa”.
”Tämä tapaus avaa silmät sille, minkä kokoisesta toimijuudesta ja mahdollisesti ongelmasta on kyse. Ja miten rajallisesti itse agentteja kehittävät yhtiötkin ovat tietoisia siitä, mitä tapahtuu.”
Tekoälyssä on valtavasti mahdollisuuksia, Valtonen sanoo. Mutta se on myös potentiaalinen turvallisuusuhka.
Suomessa poliitikot ovat toistaiseksi olleet vaitonaisia tekoälyyn liittyvistä riskeistä. Valtonen on pitänyt asiaa esillä. Hän nosti tekoälyn muiden turvallisuusuhkien rinnalle muun muassa viime viikolla Helsingissä suurlähettiläskokouksessa pitämässään puheessa.
”Olemme nähneet vasta ensimmäisen askeleen. Maailma tarvitsee kansainvälisiä pelisääntöjä ja standardeja tekoälylle. Niitä on rakennettava yhdessä alan toimijoiden, valtioiden ja kansalaisyhteiskunnan kanssa”, Valtonen sanoi.
Nyt hän kertoo perustavansa syksyksi työryhmän, jossa selvitetään tekoälyn ulko- ja turvallisuuspoliittisia vaikutuksia. Ryhmään on tulossa asiantuntijoita sekä Suomesta että ulkomailta. Puheenjohtajaksi tulee puolustusteknologian tekoäly-yhtiö Nest AI:n kansainvälisten asioiden johtaja Patrik Gayer.
Aika on Valtosen mukaan nyt kypsä tällaiselle työryhmälle.
”Kiinnostus on Suomessa herännyt ihan eri tavalla kuin vuosi tai puoli vuotta sitten.”
Valtonen ei avaa, minkälaisista ehdotuksista konkreettisemmin voisi olla kyse. Ryhmässä mietitään ainakin seuraavia asioita: miten geopolitiikka muuttuu tekoälyn takia, mitä se tarkoittaa Suomen kannalta, mitkä ovat uhat ja mahdollisuudet?
”Ja ennen kaikkea, mitkä ovat sellaisia asioita, missä meillä on toimijuus? Miten voimme toimia toisaalta yrityskentässä ja toisaalta poliittisesti EU-maana, Nato-maana, YK:ssa ja erilaisten maaryhmien kautta?”
Tekoälyn potentiaalisen turvallisuusuhan Valtonen jakaa kolmeen kategoriaan. On kysymys siitä, mitä esimerkiksi autoritääriset valtiot voivat tekoälyn avulla tehdä vihollisiksi katsomilleen tahoille, vaikkapa Euroopalle. Ja sitten on se puoli, että ihminen menettää tekoälyn hallinnan, ja se alkaa toimia itsenäisesti vaarallisilla tavoilla.
Kolmas uhka on yhteiskunnallinen murros: se, jos ihmiset delegoivat yhä enemmän ajatteluaan ja toimijuuttaan tekoälylle.
”Silloin olemme yhä enemmän matkustajia omassa yhteiskunnassamme ja alttiita manipuloinnille.”
Valtonen kuvailee olevansa diplomi-insinööri ja siksi ikuinen optimisti. Suomessa on huippuosaamista ja laskentaa, joka tarjoaa meille ”pelipaikan”, Valtonen sanoo.
”Ajattelen, että kyllä tässä lopulta käy hyvin. Mutta kun olen tässä tehtävässä, ja kun työelämässä olen tehnyt 25 vuotta riskienhallintaa, niin täytyy ottaa huomioon myös se, että asiat voivat mennä myös huonosti. Nyt pitää tehdä päätöksiä, että ei mentäisi sellaisiin skenaarioihin.”
Toisaalta heti seuraavaksi Valtonen puhuu siitä, että pelisääntöjen tarpeesta huolimatta kansainvälisten pelisääntöjen luominen on vaikeaa, ellei mahdotonta.
”Todennäköisesti on niin, että meillä ei ole syntymässä mitään tekoälyn peruskirjaa. On arvopohjaisen realistista ajatella, että kaikkien maiden sisällyttämistä jonkinlaiseen pelisääntökeskusteluun ei tule juuri nyt tapahtumaan.”
Tekoälyn kehityksen hidastamista tai jopa pysäyttämistä vaaditaan nyt monin tahoin. Yhdysvalloissa keskustelu aiheesta on arkipäivää.
Kesällä 1 400 tekoäly-yhtiöiden työntekijää allekirjoitti presidentti Donald Trumpin hallinnolle suunnatun kirjeen. Siinä vaaditaan hallintoa edistämään tekoälyn kehityksen kansainvälisiä rajoituksia. Allekirjoittajien mukaan on olemassa todellinen riski, että tekoäly karkaa ihmisen käsistä, mutta koska yksikään teknologiayhtiö ei halua ainoana toimijana lähteä hidastamaan omaa tuotekehitystään, tarvitaan kansainvälisiä sääntöjä.
Lukuisat asiaa hyvin tuntevat ihmiset ovat vaatineet, että tekoäly-yhtiöt täytyy saada tiukemman kontrollin piiriin. Esimerkiksi Open AI:n entinen hallituksen jäsen ja nykyinen Georgetownin yliopiston turvallisuuden ja nousevien teknologioiden keskuksen johtaja Helen Toner sanoi New York Timesille elokuussa, että tekoälyyn täytyy alkaa suhtautua toimialana, joka tekee vaarallista tutkimusta. Kun kyse on tällaisesta toiminnasta, valtioilla ja kansalaisilla on oikeus saada tietää, onko toiminta vastuullista.
Samanlaisesta ajattelusta lähtee The Future of Life -ajatuspajan vetoomus, jossa vaaditaan superälykkään tekoälyn kehittämisen kieltämistä, kunnes voidaan olla varmoja, että se voidaan tehdä turvallisesti ja kontrolloidusti. Ajatuspaja kirjoittaa sivuillaan, että näin täytyy tehdä, koska mielipidetiedustelut osoittavat, että amerikkalaisten enemmistö haluaa tällaista kontrollia.
Vetoomuksen on allekirjoittanut lähes 140 000 ihmistä, ja heidän joukossaan on esimerkiksi tekoälytutkijoita ja korkean tason politiikan neuvonantajia. Nobelisteista mukana ovat esimerkiksi vuoden 2024 fyysikan nobelisti Geoffrey Hinton ja saman vuoden talousnobelisti Daron Acemoğlu.
Myös Valtonen sanoo ajattelevansa, että ihmisillä ja valtioilla täytyy yhä säilyä sananvalta omaan elämäänsä ja turvallisuuteensa.
”Läntisessä maailmassa voidaan käydä tällaisista asioista keskustelua. Suomessakin on ensi keväänä vaalit, ja kansalaiset voivat valita päättäjät edustamaan omantyyppistä ajattelua muun muassa suhteessa tekoälyyn. Yhdysvalloissa tämän syksyn vaalit ovat mielenkiintoiset tekoälykulmasta.”
Hän ei silti usko vetoomuksiin.
”Pahoin pelkään, että tätä nopeaa kehitystä ei pysäytetä vetoomuksin, koska molemmilla suurvalloilla tai niiden yhtiöillä on intressi olla aivan kärjessä. Sen sijaan myös heillä on intressi pitää kehitys omissa käsissä ja sellaisena, ettei se esimerkiksi uhkaa ihmiskuntaa.”
Suurvallat ovat tietysti Yhdysvallat ja Kiina. Yleinen argumentti esimerkiksi yhdysvaltalaisten tekoäly-yhtiöiden suunnalta on juuri se, että jos he eivät kehittäisi superälykkäitä malleja, Kiina tekisi sen joka tapauksessa ja voittaisi kilpailun.
EU:ssa on olemassa tekoälysäädös, joka edellyttää, että mallien tarjoajien on koko ajan arvioitava riskejä. Valtonen varoittaa, että EU:ssa ei pidä säännellä tekoälyä liikaa. Tämä on perinteinen kokoomuksen näkemys: EU-sääntelyä pitää ennemmin purkaa kuin lisätä.
”Teknologiaa koskevat säännöt ovat vaikeita tai mahdottomia ilman, että samalla rajataan meidän omaa kilpailuasetelmaamme. Ja samalla emme kuitenkaan välttämättä saisi sitä turvallisuushyötyä, mitä tavoittelemme.”
Valtonen tarkoittaa sitä, että eiväthän EU-säännöt millään tapaa voi estää sitä, jos vaikkapa yhdysvaltalaisen tekoäly-yhtiön agentit tekevät kyberhyökkäyksiä – kuten ne ovat siis jo tehneet.
Valtonen puhuu sen sijaan standardeista.
”Standardit eivät ole kansainvälisen oikeuden mukaan velvoittavia, mutta ne voivat ohjata teollisuustoimijoita yhdenmukaisuuteen. Tämä on se, mikä on ehkä todennäköisemmin tapahtumassa.”
Vaikka Valtonen ei usko sitovaan tekoälyn peruskirjaan, täytyy hänestä keskustelua käydä nimenomaan YK:n peruskirjan hengessä.
”YK:n peruskirja määrää, mikä on valtion suhde kansalaisiinsa. Ihmisillä pitää olla vahvat perusoikeudet myös suhteessa koneeseen, riippumatta siitä, kenen käsissä kone on.”
Ihan kaikkien ihmisten ja valtioiden intresseissä joka tapauksessa pitäisi olla, että ”tietyt lainalaisuudet” suljetaan pois, Valtonen sanoo. Ääri-ilmiöiden poissulkeminen edellyttää koko kansainvälisen yhteisön ja ihmiskunnan osallistamista, hän sanoo.
”Nyt kun kehitys on näin nopeaa, on tärkeää lisätä tietämystä koko kansakunnan parissa. Tämä ei ole mikään poliittisten päättäjien kabinettijuttu.”