Anne Brunila on syvästi kiitollinen kaikista ihanista vuosista, jotka hän sai jakaa poikansa kanssa.
Anne Brunila tunnetaan talouselämän suurena vaikuttajana. Hän on kertonut poikansa tarinan elämäkerrassaan sekä haastatteluissa. Kuva: Anna Huovinen
Kauppatieteiden tohtori Anne Brunilan poika Oskari Saloranta on kuollut 41-vuotiaana.
Suomen vaikutusvaltaisimmaksi päättäjänaiseksi vuonna 2014 valittu Brunila kertoo asiasta englanniksi Instagram-päivityksessään.
Brunila kertoo, että hänen poikansa sydän pysähtyi 3. syyskuuta 2026 vajaan viikon kestäneen vaikean taistelun jälkeen. Hänen mukaansa Oskari tuli vakavasti sairaaksi covidin jälkeen, mutta pysyi iloisena ja positiivisena.
Brunila kertoo olevansa syvästi kiitollinen kaikista ihanista vuosista, jotka hän sai jakaa poikansa kanssa.
– Monissa haastatteluissa olen sanonut, että Oskari oli paras opettaja, joka minulla on ollut elämässäni, Anne Brunila kertoo päivityksessään.
Anne Brunilan poikaa alettiin tutkia, kun hän oli 3,5 viikkoa vanha. Kaikki ei ollut kunnossa. Kuva: Anna Huovinen
Fortumin ja Metsäteollisuuden johtotehtävissä työskennellyt Anne Brunila on kertonut haastatteluissa ja omassa elämäkerrassaan Kuka olisi uskonut (Tammi 2020) poikansa elämäntarinan.
Ilta-Sanomat kertoi syyskuussa 2020, että Oskari oli 3,5 viikkoa vanha, kun hän alkoi kylässä voida huonosti ja oksensi useamman kerran. Päästyään Klaukkalasta takaisin Helsinkiin Brunila huomasi, että vauvan oikea puoli alkoi nykiä ja kieli väpätti suusta.
Sairaalassa Brunilaa ensin moitittiin siitä, ettei tämä ollut nesteyttänyt oksennustaudista kärsivää vauvaa. Jonkin ajan päästä kuitenkin kävi ilmi, että vauvalla oli aivokuume.
Aivokuumeen syy ei koskaan selvinnyt, mutta lääkärit arvelivat sen johtuneen jostain pitkävaikutteisesta viruksesta, joka voi olla vastasyntyneelle kohtalokas mutta vanhemmille lapsille ja aikuisille tavallinen flunssa.
Aluksi pelättiin, ettei lapsi selviä sairaudesta ja tälle annettiin hätäkaste. Oskari kuitenkin selvisi, mutta oli selvää, että aivokuume oli aiheuttanut pysyviä vaurioita.
Lokakuussa 2020 Anne Brunila kertoi Me Naisille, että Oskarin lapsuutta ja nuoruutta leimasi pysyvä epätietoisuus sekä epävarmuus siitä, millaista Oskarin elämästä tulisi.
– Totuin siihen, koska muutakaan vaihtoehtoa ei ollut. Piti konkreettisesti oppia elämään päivä kerrallaan. Kun tuli ongelma, oli löydettävä ratkaisu vain siihen eikä miettiä seurauksia tai mitä tämän jälkeen, Brunila sanoi.
– Ei kannata murehtia sellaista, mistä ei voi tietää. Minäkin olisin surrut hirveästi turhia asioita. Elämä on ollut paljon, paljon parempaa kuin mitä siitä olisi pahimmillaan voinut tulla, Brunila sanoi Me Naisille.
Koulun Oskari aloitti Sylvia-kodin koulussa ja teini-ikäisenä hän muutti sen asuinyhteisöön. Annelle pojasta päästäminen oli kova paikka. Päätös vei puoli vuotta.
Myöhemmin Oskari muutti säätiön ylläpitämään asuinyhteisöön ja vietti äitinsä luona lomat sekä usein viikonloput.
Syyskuussa 2025 Brunila kertoi Gloria-lehdessä surreensa sitä, että hänen poikansa sairastui vauvana ja hän tiesi sen olevan peruuttamatonta.
– Hän ei voisi mennä yliopistoon eikä naimisiin, ei saada lapsia eikä merkityksellistä työtä. Ajattelin, ettei hänestä siksi voisi koskaan tulla onnellista.
– Mutta Oskari oli ja on joka hetki onnellinen kaikesta siitä, mitä on. Hän ei odota jotain muuta erilaista ja parempaa. Tajusin, että olen surrut tyhmiä, koska minulle oli tärkeintä, että lapseni oli onnellinen. Hän on maailman kiltein, ystävällisin, onnellisin ja iloisin ihminen, Brunila kertoi Gloriassa.