Tampereella osataan rakentaa uutta, mutta Hippospuisto näyttää, mikä kaupungilta unohtuu.
Kuva: Toni Repo / Aamulehti
Hakametsän jäähallin kulmat mullistuvat lähivuosien aikana. Rakentamisen on kerrottu alkavan ensi vuonna ja valmista pitäisi tulla 2035.
Siksi on vaikea ymmärtää, miksi hallin kyljessä sijaitseva Hippospuisto näyttää edelleen siltä kuin se näyttää.
Tampereella osataan suunnitella näyttävästi uutta. Osaako kaupunki arvostaa olemassa olevaa myös silloin, kun paikalle ei olla juuri rakentamassa?
Hippospuistossa lenkkimaisemaa ovat graffiteilla sutatut roskikset ja penkit, parikymmensenttinen nurmikko ja muhkeat pujopusikot. Tunnelmaa eivät myöskään varsinaisesti paranna vanhat Hipposkylän puutalot, joiden kyljet on vuosien mittaan tahrittu tageilla, ikkunat peitetty pahvisilla luukuilla ja ovet lukittu.
Ristiriita korostuu ympärillä. Hippospuistoon on viime vuosina noussut kerrostaloja, joiden hulppeita asuntoja kaupataan nimenomaan mielikuvalla luonnon helmassa asumisesta.
Kun puistossa kulkee pari sataa metriä itään, tunnelma muuttuu täysin. Tapiolanpuiston puolella ja myös Kekkosentien toisella puolella sijaitsevassa Kalevanpuistossa tunnelma on varsin erilainen: vastassa ovat siististi leikatut nurmikentät ja huolellisesti hoidetut kukkaistutukset.
Hippospuistokin on kaupunkilaisten puisto. Lähiympäristön asukkaat lenkittävät siellä sekä itseään ja koiriaan, kulkevat koulu- ja työmatkojaan ja ihan vain viettävät aikaa. Se sijaitsee vain kolmen kilometrin päässä Suomen vetovoimaisimman kaupungin Tampereen keskustasta, aivan Kalevan ja Hakametsän välissä ja tulevaisuudessa suuren liikunta-alueen kyljessä.
Ero ei ole vain silmissäni, sillä se löytyy suoraan kaupungin papereista. Tapiolanpuisto ja Kalevanpuisto ovat R3-luokan käyttöviheralueita, kun taas Hippospuisto kuuluu pykälää alempaan luokkaan, suoja- ja vaihettumisviheralueisiin.
Kaupungilla toki on erolle perusteensa. Sen mukaan Hippospuiston tärkeä tehtävä on suojata ympäristöään liikennemelulta, ja siihen tarvitaan puustoista ja monikerroksellista kasvillisuutta.
Puiston ei siis ole tarkoituskaan näyttää Tapiolanpuistolta. Mutta pitääkö melulta suojaavan puiston näyttää siltä, ettei siitä pidetä huolta?
Tampereen elinvoimalle on paljon käytännön näyttöä. Täällä sekä osataan ja uskalletaan suunnitella suuria – ja myös toteuttaa suunnitelmat. Juuri siksi Hippospuisto näyttää niin oudolta. Kaupungin viihtyvyyden pitäisi kuitenkin syntyä myös ylläpidosta, ei pelkästään uuden luomisesta.
Tampereen ei pitäisi osata pitää puistosta huolta vasta sitten, kun sen ympärille on rakennettu jotain uutta, eikä Hippospuiston joutua odottamaan Hakametsän uutta tulemista. Sehän on puisto jo nyt.
Kirjoittaja on Moron toimittaja.