Kommentti: Uhkakuva realisoitui rumasti – HIFK:lla on kiire

HIFK:n kauden avaus toi 5–3-voitosta huolimatta mukanaan suuria ongelmia, kirjoittaa Helsingin jäähallista Konsta Kiviniemi.

Eilen klo 22:05

HIFK voitti perjantaina niukasti, kun HPK sortui typerään virheeseen. AOP

HIFK avasi SM-liigakautensa 5–3-voitolla Nordenskiöldinkadun kirkkaissa valoissa, mutta ottelua seuratessa jäällä tuntui olevan useampi versio samasta joukkueesta.

Avauserään punaiset tulivat ryminällä, ja etenkin joukkueen tarpeisiin ja tavoittelemaan ilmeeseen täydellisesti koottu ykkösketju Eetu Liukas–Jake Leschyshyn–Niko Huuhtanen piti otteillaan yllä takavuosilta tuttua ”Iso paha IFK” -henkeä.

Kolmikko taklasi kaikkea, mikä liikkui, ja Helsingin punainen puoli tuntui jo syövän kolmikon kädestä. Nordiksen lehtereilläkin jouduttiin jo pohtimaan, onko HIFK todella palannut vanhaan brändiinsä sietämättömänä ja luunkovana vastustajana.

Ne pohdinnat loppuivat lyhyeen.

Nordiksen jäälle marssi toisessa erässä täysin erilainen joukkue. Joukkue, joka ei tuntunut olevan koskaan nähnytkään avauserän fyysistä ja aktiivista peilikuvaansa.

Punaiset ikään kuin sortuivat sisältäpäin, ja HPK sai hallita peliä mielin määrin hyökkäysalueella. Jäällä olleet punanutut eivät pystyneet vastaamaan vieraiden fyysisyyteen edes vahingossa, ja lapasenomaisuus korostui etenkin puolustajissa.

Päätöserässä ”hyvä HIFK” tuli takaisin jäätyään pukukoppiin ensimmäisellä erätauolla. Punaiset nousivat takaisin kuskin paikalle erityisesti Liukkaan mallikkaan yksilösuorituksen seurauksena.

Ykkösketju näytti kokonaiskuvassa siltä, että kolmikko voi ratkoa otteluita parhaimmillaan vaikka keskenään.

Sekään ei vain ole kestävää toimintaa 64 ottelun runkosarjassa. Jokisen miehistö tarvitsee onnistumisia jokaisella osa-alueella.

Suuri huoli korostuukin joukkueen takalinjoilla. Olli Jokiselle on toimitettu hänen kaipaamiaan vahvistuksia niin hyökkäykseen kuin tolppienkin väliin, mutta puolustus on kuin haamu muusta kokoonpanosta. Se oli selvää jo kauden alla, mutta uhkakuva realisoitui voitostakin huolimatta.

Kärkiparissa luutineet Aron Kiviharju ja Lukas Pilö eivät pystyneet vastaamaan fyysiseen vaateeseen, eikä Kiviharju vakuuttanut niin kutsutulla paremmalla osa-alueellaan, eli kiekollisessa pelissä. Saman voi tosin sanoa myös ensimmäistä ylivoimaviisikkoa pyörittäneestä Linus Nässénistä.

Uusi ykkösvitja piti kotiyleisön jaloillaan. Tim Juelin otteet vakuuttivat kokonaiskuvassa. Pohjaketjuihin rymisemään tuotu Lassi Vanhatalo loisti ja toi myös Iiro Pakarisesta maksimit esiin. Positiivisia merkkejä siis oli.

Pakistosta ei voida sanoa samaa. On selvää, että nykyisellään takalinjojen kalusto ei riitä SM-liigan kärkiseuroja vastaan.

Laukkasella on kiire. Puhelimen on käytävä kuumana, vaikka kyseessä oli kauden avausottelu. Näytöt puhuivat enemmän kuin tarpeeksi. Jos tilanne ei muutu, Jokiselle ja hänen miehistölleen tulee jälleen pitkä kausi.