Vihreiden poliitikot ehdottivat hoivakulujen perimistä jälkikäteen kuolinpesästä. Miksi juuri ikäihmisten omaisuuteen halutaan kajota, Päivi Topo kysyy.
Avaa kuvien katselu
Hoivakulujen periminen kuolinpesästä edellyttäisi laajaa periaatteellista keskustelua julkisten palveluiden rahoituksesta, katsoo vanhusasiavaltuutettu Päivi Topo. Kuva: Patrik Molander / Yle
- Vanhusasiavaltuutettu Päivi Topo vastustaa ehdotusta, että vanhusten hoivakulut perittäisiin kuolinpesästä, jos omaisuutta on paljon.
- Topo kysyy, miksi juuri vanhusten kohdalla omaisuuteen kajottaisiin, kun muuallakaan sosiaali- ja terveydenhuollossa niin ei tehdä.
- Säästöjä pitäisi Topon mukaan hakea esimerkiksi tukemalla ikäihmisten toimintakykyä.
Vanhusasiavaltuutettu Päivi Topo kummastelee keskustelua, jota viime päivinä on käyty vanhusten hoivan kustantamisesta heidän omaisuudellaan.
Vihreiden kansanedustaja Atte Harjanne ja kaupunginvaltuutettu Suvi Pulkkinen ehdottivat Verde-lehdessä, että vanhusten ympärivuorokautisen hoivan kuluja veloitettaisiin jälkikäteen kuolinpesästä, jos tulot eivät riitä hoivamaksuihin mutta omaisuutta on paljon.
Hoivakuluja siis perittäisiin kuoleman jälkeen, vainajalta jääneistä varoista.
Merkittävä varallisuus pitäisi huomioida, kun yhä kasvavien julkisten menojen kanssa kamppaileva yhteiskunta rahoittaa kallista ympärivuorokautista hoivaa, Harjanne ja Pulkkinen katsovat.
Avaa kuvien katselu
Atte Harjanteen mukaan helppoja ratkaisuja ikäihmisten hoivan rahoittamiseen ei ole. Kuva: Silja Viitala / YleMiksi juuri vanhukset?
Topo ihmettelee, miksi juuri ikäihmisten kohdalla omaisuuteen halutaan kajota, kun muuallakaan sosiaali- ja terveydenhuollossa niin ei tehdä.
Hän viittaa laskelmiin, joiden mukaan erikoissairaanhoidon vuorokausikustannus on yhteiskunnalle yli kaksinkertainen ympärivuorokautiseen hoivaan verrattuna.
– Emmehän me keskustele siitäkään, pitäisikö esimerkiksi erittäin kalliita syöpähoitoja tarvitsevien omaisuutta laittaa odottamaan, että aikanaan heidän asuntonsa tai muun omaisuuden myyminen tuottaisi yhteiskunnalle takaisin osan hoitokustannuksista.
Topo sanoo pitävänsä hyvänä nykyistä järjestelmää, jossa sosiaali- ja terveydenhuolto rahoitetaan verotuloilla, tasasuuruisilla potilasmaksuilla ja tulosidonnaisilla sosiaalihuollon asiakasmaksuilla.
– Järjestelmää pitää koko ajan kehittää, että se toimii tehokkaasti, mutta en näe syytä puuttua ehdotetulla tavalla järjestelmän rahoituksen perusteisiin.
Hoivakulujen periminen omaisuudesta, vaikka sitten kuolinpesästä, edellyttäisi laajaa periaatteellista keskustelua siitä, mitä palveluita verovaroilla ylipäätään kustannetaan, Topo katsoo.
– Tämä ei ole mikään yksittäiseen palveluun liittyvä kysymys. Minusta on vaikea ymmärtää, miksi ainoastaan ikäihmisille tulisi tällainen järjestely, että heidän varallisuuttaan otetaan ikään kuin hoivan pantiksi.
Keinoja säästää
Tähän mennessä kustannusten kasvua on hillitty ensisijaisesti vähentämällä ympärivuorokautisen hoivan paikkoja.
Painopistettä on siirretty kotihoitoon. Hoivakotiin on aina vain vaikeampi päästä.
Avaa kuvien katselu
Valtaosa ympärivuorokautisen hoivan asiakkaista on muistisairaita. Kuva: Berislav Jurišić / Yle
Kun säästöjä haetaan, ikäihmisten toimintakyvyn tukemiseen pitäisi Topon mukaan kiinnittää paljon nykyistä enemmän huomiota.
Kuntien ja hyvinvointialueiden pitäisi saattaa kaikkien ulottuville palvelut, jotka mahdollistavat esimerkiksi kävelykyvyn ylläpitämisen vanhuudessa.
Pitäisi myös katsoa, olisiko esimerkiksi kuntoutusta parantamalla mahdollista vähentää niiden ihmisten määrää, jotka tarvitsevat ympärivuorokautista hoivaa, Topo sanoo.
– Kokonaiskustannusten näkökulmasta on myös tärkeää, että hoivaa tarvitset saavat hoivakotipaikan heti, eivätkä jää esimerkiksi erikoissairaanhoitoon odottamaan sitä.