Tampereen Työväen Teatterin syksyn suurtuotanto on musikaali Wicked, joka vyöryy mahtavalla visuaalisuudellaan katsojan sieluun. Puhumattakaan musiikista ja sitä esittävistä taitavista musikaalinäyttelijöistä ja montussa kapellimestari Marko Hilpon johdolla ahkeroivasta orkesterista.
Teoksen historiasta lyhyesti. Ihmemaa Ozin satumaailman loi alun perin yhdysvaltalainen lastenkirjailija L. Frank Baum, jonka teosten tapahtumat sijoittuvat Ozin valtakuntaan. Baumin pääteoksesta The Wonderful Wizard of Oz (1900; suom. Ozin Ihmemaa) tehtiin vuonna 1939 musikaalielokuva, jota tähditti unohtumattomalla tavalla Judy Garland. Siitä lähtien tarina ja musikaali on tunnettu kautta maailman.
Myöhemmin, 95 vuotta Baumin alkuteoksen jälkeen, ilmestyi Gregory Maquiren itsenäinen teos Wicked (1995). Hänen näkökulmansa tarinaan ja sen henkilöihin asettaa kyseenalaiseksi ketkä ovat Ozin valtakunnassa hyviksiä ja ketkä pahiksia. Samuel Harjanteen ohjaama Wicked-musikaali perustuu tähän Maquiren kirjoittamaan romaaniin. Teoksen on säveltänyt ja sanoittanut Stephen Schwartz ja käsikirjoittanut Winnie Holzman.
Yasmine Yamajako.
Musikaalin keskiössä ovat Elphaba (Yasmine Yamajako) ja Glinda (Nomi Enckell). Jo tarinan alussa tullaan tilanteeseen, jossa voi nähdä yhteyksiä nykypäivään.
Elphaban syntyminen kuvernöörin perheeseen outona vihreänä vauvana herättää vanhemmissa kauhistusta. Elphaban sisar Nessarose (Sofia Mustaniemi) on pyörätuolin vankina ja riippuvainen vihreänä syntyneestä sisarestaan.
Petra Karjalainen, Nomi Enckell ja ensemble.
Empatia on taikavoimaa
Elphaba ja Nessarose saapuvat Shizan yliopistoon, jota johtaa kunnioitusta herättävä Madame Morrible (Petra Karjalainen).
Empatia on Elphaban taikavoima ja hän on tottunut toimimaan elämässään avustajan ja auttajan roolissa. Elphaba ei ole tietoinen omista kyvyistään. Ensisijaisesti hän on tullut yliopistoon sisarensa avustajaksi.
Elphaba ei voi ymmärtää väärinkohtelua eikä vuohiopettaja tohtori Dillamondin (Jyrki Mänttäri) eriarvoistamista, Miksi eläimet asetetetaan ihmistä alempaan kastiin ja heiltä viedään kyky kommunikoida? Mänttäri taipuu notkeasti vuohen rooliin – asento ei ole kevyin mahdollinen liikkua.
Outoa vihreää tyttöä kammoksuvat kaikki, eikä kukaan halua häntä huonetoverikseen. Opettaja Madame Morrible sijoittaa kuvernöörin lapset erilleen ja ottaa itselleen holhottavakseen Nessarosen. Glinda, omassa vaaleanpunaisessa kuplassaan elävä kaunotar, kauhistuu saadessaan Elphaban huonetoverikseen.
Madame Morrible etsii Velhon (Timo Kahilainen) noitakouluun lahjakkaita oppilaita. Hän huomaa Elphaban taikavoimat ja valitsee tämän, lähinnä omia tarkoitusperiään hyödyntääkseen.
Tohtori Dillamond (Jyrki Mänttäri) karkotetaan.
Pinkki ja vihreä sopiva hyvin yhteen
Tampereen Työväen Teatterin Suurelle näyttämölle luotu lavastus ja videoseinät ovat käsittämättömän hienoja ja tarinan kannalta merkityksellisiä. Ne upottavat katsojan syvälle tarinan maailmaan.
Värit kertovat tarinassa kirjaimellisesti enemmän kuin tuhat sanaa tai laulua. Vihreä on vihreää ja vaaleanpunainen sitä kuplivaa herttaisuutta. Ruusunpuna voi olla kauneutta ja herttaisuutta, mutta sen sisältä kumpuaa myös vallanhimoa ja kateutta. Vihreä näyttäytyy kulissina ihmeiden kaupungista. Vihreä viittaa myös häpeään ja pelkoon Elphaban elämässä.
Tyttöjen erilaisuus luo heistä lopulta melkein ystäviä. Glinda ei välttämättä hyvää tarkoittaessaankaan ole aina ihan vilpitön.
Nomi Enckell on kertakaikkisen karismaattinen Glindan roolissaan. Varsinkin tyttöjen välisissä kohtauksissa koreografia on taitavaa, voimakasta ja humoristista. Yasmine Yamajakon esittämä Elphaba on taas outoudessaan tilaansa hakeva ja jää räiskyvän Glindan varjoon. Ohjauksellisesti ja tarinan kannalta tämä on tarkoituksenmukaista.
Molemmat ovat äärimmäisen hyviä laulajia, äänet kantavat puhtaina ja selkeinä.
Fiyeren tanssi sytyttää Glindan.
Tarinaan kietoutuu luonnollisesti myös rakkaus. Glindan suuri ihastus on komea ja myös kopea Fiyero (Topias Keskitalo). Glinda on tottunut saamaan kaiken ja päättää ottaa itselleen myös Fiyeren. Elphaballe hän tarjoaa opiskelijoista Boqia (Vili Saarela), joka jumaloi Glindaa. Boq kauhistuu ja ottaa Fiyeren järjestämään bileiltaan seuralaisekseen mieluummin pyörätuolissa istuvan Nessarosen kuin vihreän kummajaisen. Pakolla ketään ei saa rakastumaan, sen Glindakin joutuu huomaamaan.
Tarinassa on paljon käänteitä ja tapahtumia ennen matkaa kohti Velhon valtakuntaa. Mukaan pääsee lopulta Glindakin, jonka pätevyyttä Madame Morrible vahvasti epäilee.
Pääsy Velhon (Timo Kahilainen) valtakuntaan Smaragdikaupunkiin avaa Elphaban silmät. Se ei olekaan sitä mitä hän oli toivonut ja kuvitellut. Maailma ei ole täällä hyvä, kaikki eivät tule täällä yhtäläisesti kuulluksi. Aina on olemassa hyviksiä ja pahiksia, mutta miten ne oppii erottamaan toisistaan?
Yasmine Yamajako ja Sofia Mustaniemi.
Satumaailman some
Wicked on tarina hyväksytyksi tulemisesta, ystävyydestä ja tähänkin päivään tuotuna yhdenvertaisuudesta ja totuudesta. Kyky kokea empatiaa on Elphaban taikavoima, se tunnustaa kansalaisoikeuksien demokraattista jakamattomuutta myös muiden eläinmaailman edustajien kanssa. Sadussa olemme yhtäläisiä, eläimet ja ihmiset – toisin kuin todellisuudessa.
Tänäkin päivänä ihmiskunta vaikuttuu mainpuloivista valtahahmoista, totuuden toiseksi puhujista ja tarinoista, joita on helppo seurata.
Musikaalin roolitus on onnistunut. Yasminen Yamajako on Elphabana kaunisääninen ja sooloissaan upea. Niin myös Nomi Enckell, joka on erinomaisen humoristinen liikekieleltään. Petra Karjalainen on jälleen omaa luokkaansa kohtauksissaan ja täyttää karismallaan tilan.
Topias Keskitalo kasvaa Fiyeren, keikarin, roolissaan kohti empatiaa ja onnistuu hyvin. Sofia Mustaniemi tekee hienon kaaren rammasta ja onnettomasta sisaresta vallasta hurmioituneeksi kuvernöörin perijättäreksi.
Nomi Enckell ja Yasmine Yamajako.
Jari Saarelaisen koreografiat niin yksilökohtauksissa kuin joukkokohtauksissa ovat vaikuttavia. Suuren näyttämön tila pääsee oikeuksiinsa. Joukkojen lauluosuudet ovat selkeitä, mistä kiitos äänisuunnittelija Lauri Malinille. Kiitoksen ansaitsee myös laulujen valmentaja Laura Ruusumaa laulajien artikuloinnista ja laulun puhtaudesta.
Samuel Harjanne on koonnut loistavan työryhmän tekemään täydellisen upean kokonaisuuden Tampereen Työväen Teatterin päänäyttämölle. Musikaalin toteuttaminen on kysynyt valtavan määrän huippuammattilaisten työtä. Pukusuunnittelija Pirjo Liiri-Majava on tiiminsä kanssa luonut valtaisan määrän hienoja satumaailman pukuja ja naamioinnin suunnittelija Emmi Puukka on tehnyt ryhmänsä kanssa erinomaista työtä.
Lavastussuunnittelija Peter Ahlqvist yhdessä videosuunnittelija Toni Haarasen ja valosuunnittelija Eero Auvisen kanssa on luonut ällistyttävän upean visuaalisen kokemuksen ja matkan satumaailman.