Rakennamme uutta sähköpohjaista kaukolämmöntuotantoa Espoon Nuijalan alueelle. Projekti on myös esimerkki siitä, miten luonnon monimuotoisuus voidaan ottaa huomioon osana kaupunkikehitystä. Valmistuttuaan Nuijalan uusi, näyttävä maamerkki kattaa noin 10 prosenttia koko sähköisen kaukolämmöntuotannon kapasiteetista. Osallistuimme ilolla Luontofoorumiin ja haluamme jakaa, miten Nuijalan hanke tuo konkreettisia ratkaisuja luonnon ja rakennetun ympäristön yhteensovittamiseen.
Lähtötilanne: niittyjä ja sekametsää
Alueen alkuperäinen luonto koostui muun muassa vanhasta niittymäisestä peltomaasta ja pienestä sekametsälaikusta, jossa kasvoi sekä havu- että lehtipuita. Näiden elinympäristöjen tila arvioitiin kohtalaisesta hyvään, ja niiden yhteenlaskettu luontoarvo oli 4,8 biodiversiteettiyksikköä (maksimi 5, erinomainen).
Suunnitelma: enemmän kuin kompensaatio
Uuden lämpölaitoksen suunnitelmassa ei tyydytty pelkkään luonnon säilyttämiseen – tavoitteena oli lisätä luonnon monimuotoisuutta. Suunnitelmaan sisältyy muun muassa:
- Mikrometsä: Miyawaki-menetelmällä istutettava uusi metsälaikku, joka jäljittelee luonnollista metsärakennetta ja kasvaa nopeasti biohiilen avulla.
- Niittykatto: Laitosrakennuksen katolle perustetaan monimuotoinen niitty, joka tarjoaa elinympäristön pölyttäjille ja tuo vihreyttä myös yläilmoihin.
- Kuivaniitty ja sekapensaikko: Alueelle perustetaan kuivaa niittyä ja kotoperäisistä pensaista koostuvaa kasvillisuutta, jotka lisäävät lajikirjoa ja tarjoavat suojaa eläimille.
- Säilytettävä metsäalue: Olemassa oleva metsä säilytetään ja sen lahopuumäärää lisätään, mikä tukee monia metsälajeja.
Tulokset: +18 % enemmän elinvoimaa
Suunnitellut toimenpiteet voivat onnistuneesti toteutettuna nostaa alueen luontoarvon 5,7:ään yksikköön, mikä tarkoittaa 18,1 % lisäystä lähtötilanteeseen verrattuna. Tämä ei ole vain luontoympäristön voitto– se on myös viesti siitä, että energiantuotanto ja luonnon monimuotoisuus voivat kulkea käsi kädessä.
Miksi tämä on tärkeää?
Luontofoorumin hengessä Nuijalan lämpölaitos osoittaa, että tekniset ratkaisut voivat myös tukea biodiversiteettiä. Kun suunnittelussa huomioidaan paikallinen luonto, syntyy ympäristöjä, jotka palvelevat sekä ihmisiä että muita lajeja – nyt ja tulevaisuudessa.