Marsin Phobos-kuun pinnalla näkyy sille tunnusomaisia uurteita.
Marsin pientä Phobos-kuuta ympäröivät erikoiset teoriat ovat eläneet vuosikymmeniä.
Epäsäännöllisen muotoinen ja poikkeuksellisen harva kappale on herättänyt aikanaan jopa väitteitä siitä, että se olisi ontto tai keinotekoinen avaruusalus. Nyt japanilainen näytteenhakumatka pyrkii selvittämään, mistä Phobos todella on peräisin, kertoo brittilehti The Times.
Japanin avaruusjärjestö Jaxan Martian Moons eXploration eli MMX-luotain on määrä laukaista 19. lokakuuta. Se saapuisi lehden mukaan Marsin ympäristöön ensi kesänä.
Onnistuessaan hanke tekisi ensimmäisen laskeutumisen Marsin kuuhun ja toisi samalla ensimmäiset näytteet Marsin järjestelmästä Maahan. Näytekapselin on tarkoitus palata heinäkuuhun 2031 mennessä.
Tehtävän tiederyhmään kuuluva Lontoon Natural History Museumin kosminen mineralogi ja planeettatutkija Sara Russell sanoo Phoboksen synnyn olevan edelleen suuri arvoitus.
Phobos on läpimitaltaan vain noin 20 kilometriä ja perunamaisen epäsäännöllinen. Sen tiheys on alle kaksi grammaa kuutiosenttimetriä kohti, joten siinä täytyy olla runsaasti huokoista rakennetta. Ominaisuudet ovat osaltaan ruokkineet villejä teorioita ontosta kuusta, vaikka tutkijat eivät pidä ajatusta keinotekoisesta Phoboksesta uskottavana.
Yksi keskeinen selitys on, että Phobos ja Marsin toinen kuu Deimos ovat asteroideja tai komeettoja, jotka Marsin painovoima on kaapannut. Ongelmana on Phoboksen rata: se kiertää Marsia lähes ympyränmuotoisella radalla lähellä planeetan päiväntasaajan tasoa. Satunnaisesti kaapatulta asteroidilta odotettaisiin pikemminkin kaltevaa ja elliptistä kiertorataa.
Toisen teorian mukaan suuri kappale törmäsi muinoin Marsiin ja sinkosi planeetan ympärille ainetta, josta Phobos ja Deimos myöhemmin muodostuivat. MMX:n hakemat näytteet voivat auttaa erottamaan vaihtoehdot toisistaan.
Luotain ei varsinaisesti asetu Phoboksen kiertoradalle, sillä kuun painovoima on äärimmäisen heikko. Se liikkuu sen sijaan Marsin ympärillä niin sanotulla kvasisatelliittiradalla Phoboksen rinnalla. Luotaimen on tarkoitus tehdä yksi tai kaksi laskeutumista ja kerätä vähintään noin kymmenen grammaa pinta-ainesta.
Määrä kuulostaa pieneltä, mutta nykyaikaisille laboratorioille se on huomattava. Russellin museo sai Nasan OSIRIS-REx-luotaimen Bennu-asteroidilta tuomasta materiaalista vain noin 100 milligrammaa, ja yksittäisten hiukkasten tutkiminen on jatkunut pitkään.
Phoboksen näytteistä saatetaan löytää myös Marsia. Kuu kiertää vain noin 6 000 kilometrin korkeudella Marsin pinnasta, joten planeettaan osuneiden asteroidien sinkoamia kivenpalasia on todennäköisesti päätynyt sen pinnalle. Näin MMX voisi käytännössä palauttaa Maahan sekä Phoboksen että Marsin koskematonta materiaalia.
Näytteiden rakennetta, mineraaleja ja alkuainekoostumusta voidaan tutkia muun muassa tietokonetomografialla ja kemiallisilla analyyseillä. Tulokset voivat ratkaista Phoboksen alkuperän lisäksi laajemman kysymyksen siitä, kuinka pieniä kappaleita siirtyi aurinkokunnan nuoruudessa planeettojen läheisyyteen. Asteroidien ja komeettojen mukana kulkeutuneilla jäillä ja muilla aineilla on voinut olla tärkeä merkitys myös veden ja elinkelpoisten olosuhteiden synnyssä kiviplaneetoilla.
Phobokseen liitetyt villeimmät väitteet eivät ole pelkkää internet-folklorea. Ne juontavat osittain 1950- ja 1960-lukujen keskusteluun, jossa Neuvostoliiton astrofyysikko Josif Šklovski pohti Phoboksen havaitun rataliikkeen perusteella mahdollisuutta, että kuu olisi poikkeuksellisen kevyt ja ehkä jopa ontto. Ajatus sai julkisuutta myös yhdysvaltalaisen tähtitieteilijän Carl Saganin kanssa kirjoitetussa teoksessa Intelligent Life in the Universe vuodelta 1966, vaikka kyse oli spekulatiivisesta pohdinnasta eikä todisteesta keinotekoisesta alkuperästä.