Euroopan maat upottivat Koillis-Atlanttiin yli 200 000 tynnyriä radioaktiivista jätettä 1950- ja 1990-lukujen välisenä aikana. Nyt Ranskan valtion CNRS:n johdolla tutkitaan jätettä ja sen vaikutusta meren ekosysteemiin.
Yli 200 000 tynnyriä. Tutkijat dokumentoivat useassa tynnyrissä pitkälle edenneen rapistumisen ja havaitsivat, että osa niistä oli vuotanut sisältönsä mereen. Campagne NODSSUM, CNRS, Flotte océanographique française
1950-luvun ja 1990-luvun välillä Euroopan maat upottivat Koillis-Atlanttiin yli 200 000 tynnyriä radioaktiivista jätettä.
Ranskan valtion tutkimusorganisaatio CNRS johti kesä–heinäkuussa 2025 NODSSUM-tutkimushankkeen ensimmäistä kartoitusmissiota, kerrotaan tiedotteessa. Missiossa kartoitettiin Koillis-Atlantin syvänteisiin vuosikymmeniä sitten upotettuja matala- ja keskiaktiiviseksi luokiteltua radioaktiivista jätettä sisältäviä tynnyreitä.
Touko–kesäkuussa 2026 noin 30 tutkijaa oli Pourquoi Pas? -tutkimusaluksella, ja miehitetty Nautile-sukellusvene teki 20 sukellusta yli 4 700 metrin syvyyteen. Tämä mahdollisti useiden tynnyreiden ja niiden välittömän ympäristön suoran havainnoinnin.
Tutkijat pystyivät dokumentoimaan useiden tynnyreiden pitkälle edenneen rapistumisen ja havaitsemaan, että osa niistä oli vuotanut sisältönsä mereen. Samalla saatiin myös selville kapseloinnissa käytetyt eri materiaalit, kuten hartsi, bitumi ja sementti.
Paikan päällä tehdyt mittaukset vahvistivat kyseiselle jätteelle tyypillisten radionuklidien läsnäolon. Radionuklidien aktiivisuustasot olivat kyseisellä alueella odotettua korkeampia, mutta silti kokonaisuutena matalia.
Laboratorioanalyysit mahdollistavat radionuklidien tarkan määrityksen. Mittaukset osoittavat säteilytasojen pysyvän alhaisina, mikä mahdollistaa näytteiden käsittelyn ilman merkittäviä säteilysuojausrajoituksia.
Näytteitä ympäristöstä
Lisäksi kerättiin näytteitä vedestä, sedimentistä ja elävistä organismeista, jotta radioaktiivisuuden leviämistä ympäristöön ja siirtymisen mekanismeja voitaisiin tutkia. Tutkijat kartoittivat alueiden biodiversiteettiä. Lisäksi havainnot ympäristöstä ja tynnyreistä saattavat auttaa tunnistamaan joidenkin tynnyreiden alkuperän.
Tutkimus jatkuu lähikuukausina. Tavoitteena on ymmärtää paremmin mekanismeja, jotka ohjaavat radionuklidien siirtymistä ja kulkeutumista syvänmeren alueella sekä niiden vuorovaikutusta syvänmeren ekosysteemien kanssa.
Tämä juttu on julkaistu alun perin Tekniikka&Taloudessa.