Hollannin keskuspankki yllätti viime viikolla kertomalla, että se on siirtänyt noin 86 tonnia kultavarantojaan pois Yhdysvalloista ja Kanadasta.
Siirretyn kullan uusi säilytyspaikka on Britanniassa Englannin keskuspankissa. Varantoja ei siirretty kokonaan pois, vaan Hollannilta jäi yhä 227 tonnia kultaa Pohjois-Amerikan maaperälle.
Iso siirto herättää silti kysymyksiä. Keskuspankin perustelujen mukaan sen täytyy kasvattaa kriisivalmiuttaan geopoliittisen levottomuuden takia ja muuntaa kultavarantoaan helpommin myytäväksi, jos näin pitäisi tiukassa paikassa tehdä. Lisäksi pankki halusi varantonsa jakautuvan maantieteellisesti tasaisemmin kuin aiemmin.
Hollannin keskuspankin kultavarannosta puolet oli ennen siirtoa sijoitettuna Yhdysvaltoihin ja Kanadaan. Siirron jälkeen kolmannes kullasta on Hollannissa, kolmannes Britanniassa ja 37 prosenttia Pohjois-Amerikassa.
Pankki ei kerro, mitä geopoliittisia riskejä se näkee. Saksassa käytiin alkuvuodesta keskustelua siitä, miten luotettava kumppani Yhdysvallat on kullan säilyttäjänä, etenkin kun presidentti Donald Trump on yrittänyt painostaa keskuspankkia poliittisesti. Saksan keskuspankki Bundesbank ei kuitenkaan ole tehnyt muutoksia kullan sijaintipaikkoihin.
Suomen Pankin kultavarannot ovat huomattavasti pienemmät kuin Hollannin, jonka koko kultavaranto on 612 tonnia.
Suomen Pankilla on varannossaan 44 tonnia kultaa, joka on hajautettu Suomen lisäksi neljään keskuspankkiin. Ne sijaitsevat Britanniassa (Bank of England), Ruotsissa (Riksbank), Yhdysvalloissa (Federal Reserve Bank of New York) ja Sveitsissä (Schweizerische Nationalbank). Omistuksen markkina-arvo on noin 5,4 miljardia euroa.
Suomen Pankki ei enää julkaise eri säilytyspaikoissa olevien kultamäärien osuuksia eikä tarkkaa sijaintia. Se perustelee tätä turvallisuudella ja säilyttäjäkeskuspankkien kanssa tehdyillä sopimuksilla.
”Mitä tulee kultavarannon hajauttamiseen, Suomen Pankki ei vertaudu epäedullisesti kansainvälisesti, vaan asiaan on kiinnitetty huomiota jo pitkään”, pankin markkinaoperaatiot-osaston osastopäällikkö Mika Pösö sanoo.
Pösön mukaan yksittäisten säilytyspaikkojen osalta hajautuksen lisäksi yhtenä tekijänä arvioidaan kullan likvidiyttä eli sitä, että kullan pystyy tarvittaessa myymään.
Viimeisin tarkempi tieto kullan hajautuksesta on vuodelta 2024, jolloin Ilta-Sanomat kertoi, että Suomen Pankin silloisesta 49 tonnin kultavarannosta 51 prosenttia oli säilytyksessä Britanniassa, 20 prosenttia Ruotsissa, 18 prosenttia Yhdysvalloissa ja seitsemän prosenttia Sveitsissä. Vain neljä prosenttia oli Suomessa.
Suomen Pankki myi loppuvuodesta 2024 viisi tonnia eli noin kymmenen prosenttia kultavarannostaan, joten osuudet ovat voineet muuttua.
Päätös perustui Suomen Pankin kolmen vuoden välein tekemään arvioon valuuttavarannostaan. Loppuvuonna 2024 johtopäätös oli, että valuuttavarannon pitäisi kansallisen varautumisen näkökulmasta olla suurempi.
Valuuttavarannon kokoa kasvatettiin noin kahdella miljardilla eurolla, ja noin neljännes tästä rahoitettiin kultaa myymällä samalla kun pankin taseen riskipuskureita vahvistettiin. Talouselämä-lehti kertoi myöhemmin, että pankin johtokunta ei ollut kullanmyyntipäätöksestä yksimielinen, mutta enemmistön kanta voitti.
Miksi Hollanti siirsi kultansa juuri Lontooseen, jossa Suomen Pankkikin on ainakin aiemmin säilyttänyt suurinta osaa kullastaan?
Se johtuu siitä, että Britannia on maailman kultamarkkinoiden keskus, ja maan keskuspankki on luotettu ja iso kullan säilyttäjä.
Tässä piilee se etu, että kriisin sattuessa tai muista syistä keskuspankit voivat käydä kauppaa kullalla ilman että sen tarvitsee liikahtaa säilytysholvista mihinkään, kunhan kaupan molemmilla osapuolilla on asiakassuhde Britannian keskuspankin kanssa.
”Britannian keskuspankissa säilytetyn kullan on oltava kansainvälisten standardien mukaista, ja sitä pidetään maailman helpoimmin kaupattavana kultana, minkä vuoksi se on nopeimmin käytössämme kriisitilanteessa. New Yorkissa ja Ottawassa säilytettävää kultaa ei voi käyttää yhtä nopeasti vastaavassa tilanteessa”, Hollannin keskuspankin pääjohtaja Olaf Sleijpen perusteli pankin tiedotteessa.
Etenkin kriisitilanteissa kullan fyysinen liikuttelu sisältää paljon riskejä.
Hollanti testasi oman varantonsa hajautuksessa sekä markkinoiden toimivuutta isossa kultakaupassa että vaativaa siirto-operaatiota. Osa New Yorkissa sijainneesta kullasta myytiin, minkä jälkeen pankki osti heti saman verran takaisin kultaa Lontoosta.
Osan Yhdysvalloissa ja Kanadassa sijainneesta kullasta pankki kuljetutti fyysisesti valtameren yli Hollantiin, josta edelleen siirrettiin Britanniaan vastaava määrä markkinastandardin mukaisia kultaharkkoja.
Millaisia riskejä vieraalla maaperällä säilytyksestä voi tulla? Suurin on poliittinen riski eli se, että säilyttäjä ei luovuta kultaa esimerkiksi kullan omistajamaahan kohdistettujen pakotteiden takia tai esimerkiksi siksi, että maan hallinto vaihtuu eikä uutta hallintoa ole tunnustettu kansainvälisesti.
Kriisimaa Venezuelalla on tästä kokemuksia. Sillä on Englannin keskuspankissa kultaa noin neljän miljardin dollarin arvosta, mutta keskuspankki ei ole luovuttanut sitä, koska on epäselvää, kuka saa laillisesti edustaa Venezuelan keskuspankkia. Tästä on riidelty vuodesta 2018 asti.