La Promesa -sarjan Manuelia esittävä Arturo García-Sancho kertoo Tv-lehden erikoishaastattelussa käänteentekevästä roolistaan.
Portaita ylös kiirehtii televisiosta tuttu mies.
Monien suomalaistenkin suosikkisarjaksi nousseen espanjalaisen La Promesan Manuel, Arturo García Sancho, ilahtuu nähdessään suomalaisvieraat ja tervehtii hymyillen.
Tv-lehti tapaa näyttelijätähden kesken sarjan kuvausten Madridin lounaispuolella Leganesissa sijaitsevilla Tobogganin studioilla.
García Sancho, 36, ilahtuu kuullessaan, miten suosittu La Promesa on ollut Suomessa elokuusta 2023 alkaen, jolloin sarjan esittäminen alkoi Teema & Fem -kanavalla ja Yle Areenassa.
– Suomi on maa, jossa haluaisin todella käydä. Siellä pohjoisessa on joulupukin koti, eikö niin? Ja 5-vuotiaan poikani kanssa olisi vielä erityisempää matkustaa asuntoautolla pohjoiseen. Tai sitten lentäen, muutamaksi päiväksi.
Hyvin istuvassa roolipuvussaan – tummanvihreä liivi ja tummansininen solmio – viiksistään ja lainehtivasta mustasta tukastaan muistettu mies vastaa keskittyneesti kysymyksiin, elehtii käsillään ja herkeää välillä nauramaan sydämellisesti.
Juuri viiksistään Manuel tunnetaan, mikä näkyy myös García Sanchon arjessa.
– Kun joskus olen liikkeellä aurinkolasit ja lippis päässä, ihmiset katsovat että… ”Onko se…?” Viikset ovat tunnusmerkki. Ja vaikka en pidä viiksistä – en ole koskaan pitänyt – minulla on ne, koska työ vaatii. Nyt olen jo tottunut.
Kuuluisuus voi olla sekä taakka että hyväkin asia. García Sancho puhuu siitä, kuinka ei voi olla missään ilman, että ihmiset tuijottavat.
– Ravintolassa, kaupassa… ihmisille olet ”se tyyppi televisiosta”. He haluavat tulla lähelle.
Hänen mukaansa kuuluisuudessa on kuitenkin hyvät puolensa.
– On käynyt niin, että minua on kohdeltu tiukasti jossain, ja sitten joku sanoo henkilökunnalle: ”Etkö tiedä, kuka hän on? Hän on televisiossa!”
– Koko asenne muuttuu täysin, ja tämä tapahtuu usein. Jopa pankissa, lentokentällä, missä vain.
Vuosia jatkunut sarjakuuluisuus on houkuttelut jopa käyttämään näyttelijän nimeä väärin.
–Minulle on lähetetty keskusteluja, joissa joku tekeytyy minuksi, ja ne ovat kömpelöitä – selvästi ei minun kieltäni, esimerkiksi Etelä-Amerikasta ääntämyksen perusteella.
Huijaukset rajaavat myös García Sanchon omaa siviilielämää.
– Sinun on oltava tarkkana siinä, mitä puhut kadulla. Kuka vain voi kuvata sinua. Kun lähdet ystävien kanssa ulos, sinun on oltava varovainen. Olet aina potentiaalinen kohde.
Markiisin poika ja korkea-arvoisen aatelisperheen perillinen, mutta myös monen surun murtama mies. Tällaisena suomalaiset tv-katsojat tuntevat La Promesan keskeisen henkilöhahmon Manuelin.
Erikoisten vaiheiden kautta rooliin valikoitui teatterinäyttelijänä tunnettu Arturo García Sancho.
– Minulle soitettiin ja pyydettiin tekemään sivurooli pariin jaksoon. Minun piti näytellä Tomásia, mutta roolittajat ilmeisesti ajattelivat, että sopisin paremmin tämän veljeksi Manueliksi. Tein uuden koe-esiintymisen Manuelin rooliin, ja (sarjan luoja) Josep Cister Rubio piti siitä.
Aiempaa tv-kokemusta García Sancholla ei juuri ollut.
– Ennen La Promesaa tein kaksi jaksoa Netflixin sarjaan Los Herederos de la Tierra. Tuolloin oli koronan jälkeinen aika ja oli hankalaa löytää töitä. Tulin sisään Tomásina ja päädyin Manueliksi.
Haastattelussa Arturo García-Sancho nauraa aika ajoin hersyvästi. Sarjassa Manuel on myös ilmailun pioneeri. – Rakastan veneitä ja lentokoneita. Joten kun minulle sanottiin, että Manuel on lentäjä, olin ihan epäuskoissani. Kuva: Seppo Kärki / IS
García Sancho kertoo kiintyneensä hahmoonsa ja päässeensä luomaan häntä.
– En pidä hurmuri-sanasta (espanjaksi galán) enkä koe itseäni sellaiseksi, ja se vähän nolottaa. Mutta pidän siitä, että olen onnistunut luomaan päähenkilön, joka ei ole ihan perinteinen ”komea ja pöyhkeä” tyyppi, sellainen jäykkä, ylhäinen ja prinssimäinen.
Päivittäissarjassa hahmo kasvaa kausi kaudelta.
– Se Manuel, jonka toin sarjaan alussa, ei ole tämä nykyinen Manuel. Minä annoin hänelle ääneni, kasvoni, kehoni – ja hieman sellaista henkeä, jonka ajattelin hänellä olevan.
Espanjassa La Promesa sai täyttymyksensä jaksossa 500, kun rakastavaiset Manuel ja Jana (Ana Garcés) vihittiin avioliittoon, vaikka olivatkin erisäätyisiä. Kuva: MARTA GARCIA COMPANY
Haastatteluhetkellä sarjaa on kohdannut sen suurin tragedia: Manuelin vasta vihitty puoliso ja suurin rakkaus Jana Expósito (Ana Garcés) on kuollut julman rikoksen uhrina.
Manuelin veli Tomás (Jordi Coll) on murhattu jo avausjaksossa. Leskeksi jääneen Jimenan (Paula Losada) kanssa myöhemmin aatelisvelvoitteesta avioitunut Manuel menetti vaimonsa tämän kuoltua traagisesti.
– Surun esittäminen ei ole vaikeaa, koska me kaikki koemme sitä. Vaikeaa on se, kun pitää olla monta jaksoa syvässä surussa, se on raskasta. Pitkiä tunteja. Ja ennen kaikkea haluaa antaa mahdollisimman realistisen tunteen kameralle.
Kartanoon palannut Manuel löytää puolisonsa Janan (Ana Garcés) henkihieverissä. Tämä on virunut puukotuksen uhrina yön yli makuuhuoneessa sängyn vierellä. Kuva: StudioCanal
Janan kuolema oli käänteentekevä hetki myös katsojille.
Alusta lähtien neuvokas nuori nainen oli koko sarjan keskushenkilö, joka pestautui Lujánin kartanoon etsiessään sinnikkäästi äitinsä surmaajia ja löysi samalla pikkuveljensä Curron (Xavi Lock).
Janan tragedia halkoi sarjan kuin kahtia: aika ennen Janan kuolemaa ja tapahtumat tämän jälkeen.
– Se oli järkytys. Aivan valtava. Minusta on kurjaa, että yleisö kärsi niin paljon. Moni sanoo haluavansa Janan takaisin eläväksi… mutta ei, ei se mene niin.
Manuel (Arturo García-Sancho) pitää vihkisormustaan vaimonsa kuoleman jälkeenkin. – Rakkauteni Janaan on ikuinen. Kuva: Seppo Kärki / IS
Haastattelun lomassa pistää silmään, että näyttelijällä on yhä vihkisormus.
– Minulla on sormus, vaikka Jana on kuollut. Rakkauteni Janaan on ikuinen.
La Promesan keskeiset näyttelijät Ana Garcés ja Manuelin äitiä esittänyt Eva Martín poistuivat sarjasta yhtä aikaa.
Pahista näytellyttä Cruzia epäiltiin alusta lähtien Janan surmasta. Olihan hänellä omallatunnollaan jo kaksi aiempaa surmaa.
– Se oli tosi iso siirtymä. Täällä studioillakin sen huomasi. Oli aivan surumielinen ilmapiiri pari viikkoa. Sellainen hiljainen, hidas tunne, kuin suruaika, García Sancho muistelee.
Usko tulevaan on luja.
– En voi valittaa, koska kuuluisuuden ansiosta saan yhä töitä, ja kun tämä joskus loppuu – toivottavasti vasta vuosien päästä – uudet työt löytyvät varmasti sen ansiosta, että ihmiset tuntevat minut.