Kerrankin Suomi on maailmanlaajuisessa trendissä tiukasti mukana. Maailman maat velkaantuvat eikä loppua näy. Velkaantuminen tulee todennäköisesti vain kiihtymään. Velkaantuminen kun on poliittisesti paljon kivuttomampaa kuin velkaantumisen lopettaminen.
Velka ei ole ongelma, jos talous kasvaa kovempaa tahtia kuin velka. Lähes kaikissa velkaantuvissa maissa kasvu kuitenkin jää velan kyydistä. Velan kasvu voi olla siedettävää myös siinä tapauksessa, että sillä luodaan todistettavasti tulevaisuuden kasvua tai estetään menojen kasvua tulevina vuosina.
Yhdysvallat ei täytä näitä lieventäviä kriteerejä. Maan velka vastaa summaa, joka ylittää jo Yhdysvaltain bruttokansantuotteen. Ja kun bkt on valtava, on velkakin valtava. Samalla myös velanhoitokulut ovat valtavat. Maa käyttää presidentti Donald Trumpin johdolla rahaa päättömiin tarkoitusperiin. Sota Irania vastaan on valtavan kallista eikä tuota mitään hyvää Yhdysvaltain taloudelle.
Monet Trumpin kotimaan hankkeet ovat kalliita ja turhia. Hän väittää hankkivansa tuontimailta tuloja velkaantumisen vastikkeeksi erilaisilla tuontiin kohdistuvilla veroilla ja tulleilla. Ensi sijassa niiden maksajat ovat kuitenkin tavallisia amerikkalaisia. Tilannetta korjaavia verojen korotuksia ei Trumpin aikana tule.
Yhdysvaltojen velkaantuminen ei edes pienennä tulevaisuuden menoja. Ilmastonmuutos tulee aiheuttamaan lisää menoja niin Yhdysvalloissa kuin muuallakin maailmassa. Trump satsaa teollisuus- ja talouspolitiikkaan, joka ennemminkin kiihdyttää ilmastonmuutosta kuin auttaa maataan joko taistelemaan sitä vastaan tai sopeutumaan muutokseen.
Yhdysvaltojen pelastus on se, että maan talous on maailman suurin, ja dollari on edelleen maailman reservivaluutta. Dollarin kysyntä on yhä vahvaa, mikä pitää velkojen korot kurissa. Silti tilanne käy kaiken aikaa vaarallisemmaksi. Ennen finanssikriisiä kaikki olivat tietävinään, että amerikkalaisille arvopapereille, niiden vakuuksille ja maan pankeille ei voi käydä pahasti – koska nehän olivat amerikkalaisia ja dollarin suojassa. Tietäjät eivät tienneet.
Ranska on suuri huoli Euroopassa.
Yhdysvallat voi hallita dollariaan, mutta maan päättäjät eivät hallitse globaaleja mielialoja. Finanssikriisiä pohjustanut subprime-kriisi oli rahoituslaitosten ja lainoittajien keskuuteen levinnyt uskottavuuskriisi, jonka alla oli oikeaa taloudellista mätää vain lusikallinen. Yhdysvallatkaan ei tartunnalta säästynyt, vaan suojaus petti ilman ennakkovaroitusta.
Dollari on ollut suojasatama, mutta valtionlainojen korot nousevat kaikkialla ja Trumpin möläytykset heiluttelevat herkistyneessä mielialassa ja nousevien korkojen aikana yhä helpommin korkoja.
Ilmaston lämpenemisen vastainen kamppailu ja lämpenemisen aiheuttamat tuhot kasvattavat julkisen rahan tarvetta kaikkialla. Euroopassa menot kasvavat myös puolustusinvestointien vuoksi.
Euroopan maista huolestuttavinta kehitys on Ranskassa. Velkasuhde voi olla esimerkiksi Kreikassa pahempi, mutta Ranska on euroalueen kakkostalous ja potentiaalinen poliittinen kriisipesäke. Ranskan päättäjillä ei tunnu olevan kykyjä, haluja eikä uskallusta muuttaa velkaantumisen kurssia millään tavalla.
Britannian tilanne ei ole helpompi. Sen velkasuhde lähentelee Ranskan lukemia. Britannia käyttää yli 100 miljardia vuodessa velkojen korkoihin, eikä punta ole yhtä vahva turva kuin euro tai dollari. Kiina on todella syvällä veloissa ja Japanin lainakorot nousevat, koska kasvu on hitaampaa kuin velkaantuminen.
Velkakriisi on spekulaationa sukua sille, jota Suomessakin harrastetaan, kun Venäjän tulevaisuutta pohditaan. Venäjän taloutta ei uhkaa mikään – kunnes siltä vaan putoaa pohja. Kenelläkään ei ole luotettavaa kuvaa siitä, milloin se tapahtuisi ja mitä se käytännössä tarkoittaisi. Mutta päivä päivältä lähempänä ollaan.