Donut Lab on mittauttanut kohuakkunsa VTT:llä ja julkisti pitkään kaivatun tuloksen. Selvitimme akkuasiantuntijan kanssa, mitä tämä mittaus tarkoittaa ja mitä se ei tarkoita. Lopputulos ei näytä Donut Labin kannalta hyvältä.

Kohuyhtiö Donut Lab on julkistanut uuden VTT:llä tehdyn mittaustestin kiinteän olomuodon akulleen, jossa akun energiatiheydeksi todetaan 409 Wh/kg. Tulos vastaa Donut Labin jo tammikuussa 2026 CES-messuilla kertomaa energiatiheyttä yhtiön ihmeakulle.

Akun energiatiheyttä mittaavaa testiä odotettiin Donut Labilta jo keväällä ensimmäisten VTT-mittauksien aikaan. Syystä tai toisesta yhtiö julkistaa energiatiheysmittauksen kennolleen vasta nyt.

Yli 400 Wh/kg energiatiheys on vaikuttava suoritus mille tahansa akkukennolle, mutta vastaavia lukemia on toki jo nähty muidenkin valmistajien kennoissa tähän asti.

Donut Lab uskoo omaan tuotteeseensa vahvasti, eikä julkisesti peräänny aiemmista väitteistään lainkaan.

– Tämänpäiväinen mittaustulos ja muut kevään aikana todistetut ominaisuudet eivät vain kerro Donut Batteryn olevan poikkeuksellinen innovaatio. Ne kuvastavat myös teknologiamme rajattomia mahdollisuuksia, joita voimme lisätä verrattain kevyillä optimoinneilla. Olemme lanseerauksen jälkeen keskittyneet seuraavan sukupolven kennojen valmistamiseen ja aiomme skaalata niiden tuotannon teolliseen mittakaavaan, kertoo Donut Labin toimitusjohtaja Marko Lehtimäki yhtiön tiedotteessa.

Mitä nyt on tarkalleen testattu?

VTT:n mittauksissa käytetty pussikenno on nimetty DL6:ksi, ja VTT:n raportissa sitä kutsutaan Donut Battery V1.5:ksi. Toisin sanoen kenno on eri kuin aiemmissa keväällä tehdyissä mittauksissa.

Tällaiselle kennolle suoritettiin VTT:llä energiatiheysmittaus. Kuvankaappaus / VTT

Donut Labin tiedotteen mukaan testin alussa kenno punnittiin ja mitattiin. Tämän jälkeen akku ladattiin täyteen ja purettiin 25 lämpöasteessa koko kennon käytettävissä olevaa jännitealuetta hyödyntäen.

Lisäksi Donut Labin tiedotteessa kerrottiin aiemmin toisen itsenäisen tutkimuslaitoksen (Intertek) tekemistä testeistä yhtiön akuille. Näitä ovat testi, jossa akun todetaan todella olevan rakenteeltaan bipolaarinen, ja kolmas testi, jossa akun läpi on lyöty naula.

Bipolaarinen akun rakenne on juuri se, joka on aiemmissa Donut Labin ympärille tehdyissä selvityksissä kytketty Nordic Nanoon ja etenkin saksalaisen CT-Coatingin nanopastateknologiaan.

Todistaa energiatiheyden, ei juuri muuta

Kysyimme akkutohtorinakin tunnetulta Seinäjoen ammattikorkeakoulun koulutus- ja kehittämispäällikkö Juho Heiskalta, onko VTT:n mittaukset suoritettu niin kuin akkutestejä yleensä riippumattomilla mittauslaitoksilla tehdään.

Heiska uskoo mittauksissa käytetyn kennon oikeasti olevan energiatiheydeltään yli 400 Wh/kg.

– Kyllä tuon kennon energiatiheys on varmasti se 400 Wh/kg

VTT:n mittausmetodeihin Heiska ei puutu, mutta kuten keväällä 2026 VTT:llä suoritetuissa testeissä, on Donut Labin ohjeistus mittauksille hyvin kapea.

– Mielestäni mittauksia ei ole tehty asiallisesti, koska on tehty vain kaksi sykliä, ei näytetä jännitekäyrää tai edes kerrota kapasiteettia, painoa tai kennon kokoa, Heiska kritisoi mittauksia.

Testissä käytetystä kennosta puuttuvat nyt siis ne toiset perusmäärittelyt, joita uusille akkukennoille yleensä tehdään.

Tässä testissä kennolle on tehty hyvin kapea-alainen ja yksittäistä osa-aluetta kuvaileva mittaus. Heiska korostaa sitä, että nyt tämän todistetusti 400 Wh/kg yltävän kennon pitäisi osoittaa myös kaikki muut Donut Labin väitteet todeksi.

– Tuollaisia 400 Wh/kg kaupallisia kennoja on jo olemassa paljonkin. Ei kukaan pitänyt yksin 400 Wh/kg lukemaa mahdottomana saavuttaa, vaan yhdistettynä tämä kyseinen lukema kaikkiin muihin Donut Labin esittämiin lupauksiin, Heiska avaa ongelmaa.

Bipolaariakku mullistaa alan

Donut Lab kutsuu bipolaarikennojaan akkuteknologian seuraavan generaation kennoiksi.

Tiedotteessa Donut Lab avaa Bipolar-kennot näin:

– Tutkimuksessa Intertek löysi useita sähkökemiallisia kerroksia sarjaan kytkettyinä yhden kennon sisältä. Jaetut metallikalvot toimivat elektrodeina kerrosten molemmin puolin. Kyseessä on bipolaarinen kennorakenne, jossa korkeampi jännite muodostetaan kennon sisällä sarjaan kytkettyjen kerrosten avulla sen sijaan, että erillisiä kennoja kytkettäisiin ulkoisesti sarjaan, tiedotteessa kerrotaan.

Donut Labin tekninen johtaja Ville Piippo kertoo tiedotteessa, että nimenomaan tämä bipolaarinen rakenne todistaa akun olevan kiinteän olomuodon akku.

– Bipolaaristen kennojen valmistus on itsessään jopa yhtä suuri harppaus kuin siirtyminen tavallisista litiumioniakuista kiinteäolomuotoisiin, Marko Lehtimäki kehuu tiedotteessa rakenteen mullistavuutta.

Kennot eivät täsmää

Pyysimme Heiskalta myös kommentteja Intertekillä tehtyihin testeihin bipolaariakusta. Heiska ei kiinnitä niinkään huomiota bipolaariakun rakenteen mullistavuuteen, vaan eri testien akkukennojen jännitteisiin ja ulkomuotoon sekä siihen, että jokainen testi on tehty eri kennolla.

– Purkututkimuksen ja naulatestin kennot ovat jo päältäpäin aivan eri näköisiä kuin VTT:n energiatiheystestin kenno, ja sekin oli raportin mukaan uusi versio, eri kuin kaikissa aiemmissa testeissä käytetyt, Heiska aloittaa.

– Tämä on vähän kuin auto, jonka huippunopeus mitattaisiin yhdellä autolla, kulutus toisella ja kolarikestävyys kolmannella, ja lopuksi kaikki luvut liimattaisiin saman auton esitteeseen. Yksikään Donut Labin kenno ei ole osoittanut kahta luvattua ominaisuutta samaan aikaan, Heiska alleviivaa pointtiaan.

Kuvassa vasemmalla VTT:llä testattu Donut Labin kenno, josta mitattiin 400 Wh/kg energiatiheys. Oikealla on kenno, jolle tehtiin naulatesti. Eivät näytä samalta. Kuvankaappaus / Intertek-testiraportti, Kuvankaappaus / VTT-testiraportti

Kennojännitteet eivät täsmää

Heiska on pureksinut eri Donut Labin akuille suoritetuista testeistä havainnot, joiden mukaan eri testeissä käytetyt akut eivät yksinkertaisesti voi olla samasta akusta.

– Toinen ongelma löytyy avatusta kennosta. Donut Labin mukaan naulatestin kenno oli täyteen ladattu, ja sen jännite oli noin 12 volttia. Purkukuvista näkyy, että sisällä on pino, karkeasti 8–12 kerrosta päällekkäin, jolloin yhden kerroksen jännitteeksi jää noin 1–1,5 volttia. Tavallinen täyteen ladattu litiumkenno on jännitteeltään yli neljä volttia, Heiska pyörittelee eri testeistä kerrottuja mittausarvoja.

Heiska palaa perusmatematiikkaan, miksi kennoista kerrotut tiedot eivät täsmää.

– Akun energia on käytännössä jännite kertaa kapasiteetti, joten näin matalalla jännitteellä toimivan kemian pitäisi olla kapasiteetiltaan aivan ennennäkemätön yltääkseen luvattuun 400 wattituntiin kilolta. Sellaista kemiaa ei tunneta, Heiska paaluttaa.

Heiskan mukaan VTT-kennon ja bipolar- sekä naulatestissä olevien kennojen samankaltaisuus on lähes mahdottomuus:

– Ja tämä kytkeytyy suoraan siihen uuteen energiatiheystulokseen. VTT:n testaama kenno ladattiin 4,25 volttiin. Jos sen sisällä on samaa kemiaa kuin avatussa kennossa, niin VTT:n kennonkin täytyy olla sisältä pieni pino, 3–4 kerrosta sarjassa, koska muuten jännitteet eivät täsmää, Heiska jatkaa.

Heiska ei näe kuin kaksi vaihtoehtoa:

– Joko VTT:n kenno on samaa tekniikkaa ja sekin on monikerrospino, jonka kerrosjännite on kaukana kaikista tunnetuista akkukemioista, tai sitten se on kokonaan eri kemiaa, jolloin naulatesti ja purkututkimus eivät kerro sen turvallisuudesta tai rakenteesta yhtään mitään. Kummassakaan tapauksessa nämä testit eivät muodosta yhtä tarinaa samasta akusta.

Missä on lämpöpiikki?

Donut Labin kolmannessa testissä, joka oli myös tehty Intertekillä Ruotsissa, oli lyöty naula akkukennosta läpi. Tämänkin testin on tarkoitus osoittaa, että kenno on kiinteää olomuotoa, koska se ei käyttäydy kuin perinteinen litiumionikenno.

Kuvan kennolle Donut Lab oli teettänyt naulatestin. Mittauksien mukaan akusta ei vapautunut lämpöä juuri ollenkaan. Kuvankaappaus / Intertek

Heiska kiinnittää naulatestissä erityisesti huomiota siihen, miten kennon lämpötila käyttäytyi naulatestin aikana:

– Kun täyteen ladattu akku lävistetään naulalla, sen koko energia purkautuu lämmöksi, ja pieni pussikenno kuumenee reilusti, usein vaarallisesti, Heiska taustoittaa.

– Tässä testissä naula jätettiin kennoon yön yli, ja lämpötila liikkui koko aikana alle asteen. Se on fysiikan kielellä suora viesti: kennossa ei ollut energiaa mainittavaksi asti.

Heiskan mielestä kennossa ei voi olla juuri yhtään energiaa, koska lämpötilamuutosta ei mittauksissa tapahtunut. Donut Lab kuitenkin kertoo, että akku oli ennen testiä ladattu täyteen:

– Intertekin raportti toteaa poikkeamana, ettei laboratorio ladannut kennoa ennen testiä, joten kennon varaustila on yksin Donut Labin oman ilmoituksen varassa. Yhtiö kertoo videollaan kennon olleen täyteen ladattu. Jos tämä pitää paikkansa, lämpömittaus kertoo täyden kennon koko energiasisällön, ja se oli murto-osa luvatusta, Heiska avaa akun käyttäytymistä.

Karu yhteenveto

Jos Heiskan kaikki huomiot lasketaan yhteen, on hänen analyysinsä selvä. Donut Labin tuoreessa tiedotteessa esitetyt testit eivät voi olla yhdestä ja samasta kennosta. Heiska vetää asian yhteen näin:

– Testit on tehty eri kennoilla, avatun kennon jännite on väärää suuruusluokkaa väitetylle suorituskyvylle, ja naulatestin lämpödata kertoo, että testatussa kennossa oli energiaa murto-osa luvatusta, jos yhtiön omaan ilmoitukseen varaustilasta on uskominen.

Uusia mittaustuloksia on siis vaikea pitää millään lailla merkittävinä, ennen kuin Donut Lab pystyy todistamaan yhden ja saman kennon kykenevän heidän kaikkiin väitteisiinsä.

Donut Labin kommentti

Olemme lähettäneet Donut Labin toimitusjohtaja Marko Lehtimäelle tiedustelun, että ovatko VTT:n ja Intertekin mittauksissa käytetyt kennot samankaltaisia keskenään, ja onko niiden kemiat yhtäläisiä.

Lehtimäki ei ole toistaiseksi vastannut Kauppalehden kysymyksiin.