Poliisin ja vartijoiden voimankäyttö on ollut pitkään arvostelun kohteena. Viimeksi poliisia on syytetty muun muassa vamman tuottamisesta mopon kiinniottotilanteessa, aseella osoittamisesta ja rumasta kielenkäytöstä.

Väkivaltaisissa yksittäistapahtumissa voi tulla ylilyöntejä, mutta viranomaisilla täytyy olla oikeus laittaa fyysinen raja, jos tilanne ei ole muuten hallittavissa.

Voimankäyttöä suurempi ongelma on se, jos poliisit ja turvallisuusala alkavat pelätä liikaa voimankäytön seurauksia. Pahantekijöiltä häviää pelotevaikutus ja kunnioitus järjestyksen ylläpitäjiä kohtaan.

Jos kiinniottotilanteissa ja puuttumisessa pikkurikoksiin aletaan korostaa rikollisen oikeuksia, se voi vesittää rikosten ehkäisyä. Kun rajaa ei aseteta ajoissa, tilanne voi hiljalleen kärjistyä, kuten Ruotsin ongelmalähiöissä, joissa huumekauppa rehottaa ja poliisi hoitaa tehtäviään vain suojavarusteissa.

Jo Helsingissäkin huumebisnes ja sekavat käyttäjät näyttäytyvät avoimesti julkisilla paikoilla.

Alistuneet päihteiden käyttäjät keräävät pulloja, ja köyhillä ja uhmakkailla nuorilla näyttäisi olevan suurempi houkutus kohentaa elintasoaan rikoksilla. Rikoksilla on taipumus kasvaa, jos poliisi ja koko yhteiskunta eivät katkaise määrätietoisesti kierrettä.

Helsinkiläiset ovat jo turtuneet päihteissä ja huumeissa meuhkaaviin kansalaisiin.

Triplan kaltaisissa ostosparatiiseissa on enemmän sääntö kuin poikkeus, että joku heiluu sekavassa tilassa. Sama toistuu julkisessa liikenteessä.

Helsinkiläiset ovat jo turtuneet päihteissä ja huumeissa meuhkaaviin kansalaisiin.

Bangkokin täyteen pakatussa metrossa on tyyni tunnelma. Viranomaiset antavat ikimuistoisen opetuksen, jos päihtynyt alkaa häiritä muita matkustajia. Pelotevaikutus näyttää purevan.

Kulttuurin korjaaminen on vuosikymmenten urakka. Parempaa aikaa odotellessa poliisin on suojeltava kansalaisia.

Poliisilla ja vartijoilla pitää olla oikeus ja myös fyysiset keinot pysäyttää henkilö, joka häiritsee tai vaarantaa muiden turvallisuuden. Ja vielä pelkäämättä, että itse joutuu raastupaan.

Suomen suurin ongelma ei ole poliisin voimankäyttö vaan se, ettei poliisia ja muitakaan viranomaisia kunnioiteta tarpeeksi.

Koululaitos on hyvä esimerkki siitä, miten käy, kun lepsuilu tai yksilön oikeudet saavat massiiviset mittasuhteet: Oppilaat haistattelevat, sylkevät ja ottavat kännykkäkameransa esille, kun opettaja asettaa rajoja huonosti kasvatetulle jälkikasvulle.

Yksi varhainen aamu Redin pyörätelineellä jäi erityisesti mieleen. Nuori mies huppari korvilla leikkasi vieraan pyörän vaijerin kuin narun ja karautti karkuun. Vartijat olivat näköetäisyydellä, juoksivat perään ja käskivät pysähtymään. Paetessaan poika vilkaisi taakseen ja virnisti voitonvarmasti vartijoille. Varas oppi, miten helppo saalis arvopyörä on.

Mitä olisi tapahtunut, jos vartijat olisivat käyttäneet voimakeinoa tai poliisi etälamautinta? Varastettu pyörä ei olisi ollut mikään uutinen. Jos kiinni otettu olisi kaatunut ja särkenyt nilkkansa, media olisi kohissut kohtuuttomasta voimankäytöstä. Viranomaiset olisivat loukanneet nuoren oikeusturvaa.

Nuoret käyttävät hyväksi epävarmaa järjestyksenvalvojaa. Kauppakeskuksissa näkee toistuvasti tilanteita, joissa vartijat häätävät häiritseviä nuorisoporukoita ulos. Usein poistamisesta tulee härnäysleikki. Vartijalle huudellaan, poistutaan sopivan matkan päähän, palataan takaisin ja juostaan karkuun.

Yhtenä iltana tätä pelleilyä tarkkailin Redissä vartin, kun kaksi vartijaa yritti häätää kymmentä aikuisen kokoista teinipoikaa ulos. Pojat huutelivat, että kutsu poliisi, meillä on oikeus liikkua vapaasti. Poikien tavoite oli napauttaa kuva tai video someen, jos paha kyttä tai vartija käyttäisi voimaa.

Viikonloppuna uutisoitiin, miten Mustikkamaalla sadat nuoret juhlivat päissään koulujen alkamista. Poliisi hajotti joukon, mutta sinänsä poliisin pelko ei hillitse alaikäisten julkijuopottelua.

Miten käy kansalaisen turvallisuuden tunteelle, jos virkavalta leimautuu kiltiksi nuorisopoliisiksi tai nössöksi some-poliisiksi? Ensin tuli vanhemmista, sitten opettajista ja nyt poliisinkin pitäisi olla kaveri, jolle saa vapaasti kiukutella.

Lieveilmiöt leviävät julkisilta paikoilta privaattiin. Jo nykyisin asunto-osakeyhtiöiden pitää huolehtia omasta turvallisuudestaan. Kerrostalojen ja hissien ovet avautuvat tunnisteilla. Ulko-ovia vahvistetaan ja asukkaita varoitellaan epäilyttävistä henkilöistä, jotka tilaisuuden tullen vilahtavat sisään.

Yhtenä iltana epäilyttävän näköinen poikaporukka kyttäsi Triplan vieressä, milloin kerrostalon oven aukaisee hidasliikkeinen henkilö, esimerkiksi vanhus. Koodeja näppäilevä Wolt-kuski näytti tarjoavan reitin kerrostalon rappuun.

Poliisi ja vartijat työskentelevät arvaamattomien henkilöiden kanssa, ja he itse voivat altistua väkivallalle. Joskus poliisi voi tehdä virheen ja vartija ylittää toimivaltansa. Kriittisissä tilanteissa viranhaltijaltakin väkivalta voi lähteä lapasesta, ja mielivaltaisiin tapauksiin pitää puuttua.

Toki poliisien ja vartijoiden rekrytoinnissa on huolehdittava, ettei työasussa kukaan pääse toteuttamaan väkivaltaisia fantasioitaan. Kuumakallet eivät sovi alalle.

Poliisin työtä ei saa kuitenkaan häiritä käynnistämällä ajojahti, jos pahantekijä saa kolhun kiinniottotilanteessa. Pahantekijän kiinniotossa joskus tarvitaan voimaa. Aina ei mustelmia ja ruhjeita voi välttää.

Tämä näkökulma on julkaistu aiemmin Helsingin Uutisissa.