Koltansaamen kieli kirjoitetaan ylioppilaskirjoituksissa vain harvoin, äidinkielen kokeena se suoritettiin yli 12 vuotta sitten.
Avaa kuvien katselu
Ainu Feodoroffin lisäksi tänä syksynä koltansaamen ylioppilaskokeen suorittaa vain yksi henkilö. Kuva: Sara Kelemeny / Yle
Turkulainen Ainu Feodoroff aloitti ensimmäistä kertaa koltansaamen kielen opinnot ollessaan vain 9-vuotias.
Turun kaupungissa ei ollut vielä koskaan järjestetty noin 300 puhujan koltansaamen opintoja, joten tunnit järjestettiin tavallisen luokan sijaan etänä, iltaisin koulupäivän jälkeen.
Pienelle koululaiselle oppitunnit eivät olleet aina mieluisia: kun kaverit ihmettelivät venynyttä koulupäivää, joutui Feodoroff harmittelemaan.
”Äiti on pakottanut minut ja minun veljen lukemaan koltansaamea!”
Ainu Feodoroff
Nykyisin lukiolainen on kiitollinen äidillensä, että piti heidät kielessä kiinni.
– Olin niin nuori ymmärtääkseni, mitä koltansaame ja kielitaito minulle ja perheelleni merkitsevät. Olen voinut 8 vuotta opiskella kieltäni Turun kaupungissa saakka, sanoo Feodoroff.
Ainu Feodoroff on yksi harvoista, joka kirjoittaa koltansaamen kielen vieraana kielenä eli lyhyenä oppimääränä.
Muut oppiaineet menivät kevään ylioppilaskirjoituksissa hyvin, mutta nyt edessä on se tärkein.
– Se on todella tärkeää ja arvokasta minulle, kun voin kirjoittaa meidän pienen kielen. Koltansaamella on suurempi merkitys kuin englannilla tai ruotsilla.
Äidinkielen koe suoritettiin viimeksi vuonna 2014
Koltansaamen kieltä ei kirjoiteta usein ylioppilaskokeissa. Viime keväänä kaksi ihmistä kirjoitti kielen lyhyenä oppiaineena, useana vuotena aiemmin koltansaamea ei kirjoittanut kukaan.
Vuonna 2019 oli ennätysvuosi: silloin koltansaamen ylioppilaskirjoituksiin ilmoittautui 13 ihmistä.
Ylioppilaslautakunnan mukaan koltansaamen äidinkielen ja kirjallisuuden kokeeseen ei ole tullut ilmoittautumisia 12 vuoteen. Viimeksi koltansaamen kirjoitti äidinkielenään neljä ihmistä vuonna 2014.
Tänä syksynä Ainu Feodoroffin lisäksi on jälleen vain yksi ilmoittautunut.
Avaa kuvien katselu
Noin 350 puhujan koltansaamen kielelle ei löydy paljon oppimateriaalia. Kuva: Sara Kelemeny / YleLukion opintojen materiaalina kolmannen luokan oppikirjat
Ainu Feodoroff on opiskellut koltansaamea ainoastaan verkossa, etäopintoina. Nuorempana iltaisin järjestetyt oppitunnit tuntuivat raskailta. Opettajat vaihtuivat usein ja materiaalista on aina ollut pulaa.
– Kun aloitin lukion, meillä oli käytössä kolmannen luokan kirjat. Oppiminen on erilaista, kun verrataan muihin aineisiin, harmittelee Feodoroff.
Lukiovuosina oppitunneista tuli Feodoroffille henkireikä: etäluokassa sai viettää aikaa muiden kolttasaamelaisten nuorten kanssa. Nuorille on ollut tärkeää puhua kielestä ihmisille, jotka ymmärtävät sen haavoittuvan tilanteen.
Kieliopinnoilla oli merkittävä rooli oman identiteetin rakentumisessa.
– Kieli on antanut minulle paikan meidän yhteisössä. Kun on asunut aina etelässä, enkä Saamenmaalla, kielestä on tullut tuki, joka vahvistaa identiteettiä. En tiedä, millainen olisin saamelaisena ilman kieltäni, pohtii Feodoroff.
Ainu Feodoroff kertoo kieliopinnoistaan koltansaamenkielisessä ”Mistä en puhuisi mummon kanssa” -podcastissa.Puhelut mummolle suurin valtti kirjoituksissa
Kuitenkin tärkein asia, jonka koltansaamen kielen oppiminen on tuonut Ainu Feodoroffin elämään, on läheisempi suhde isovanhempiin. Kun materiaaleja yo-kokeeseen ei ole paljon, ovat puhelut mummolle äärimmäisen tärkeitä.
– Soitan mummolle joka viikko. Se on minulle hyvää harjoitusta ja mummolle iloinen asia, kun puhumme koltansaamea. Se on ihanin juttu kielen oppimisessa, että voin puhua kieltä perheeni kanssa.
Muutoin Feodoroff valmistautuu syksyn kokeeseen vanhoja kokeita tekemällä, lukemalla koltansaamenkielisiä uutisia ja lastenkirjoja.
Motivaatio on usein kadoksissa juuri materiaalipulan vuoksi: koltansaameksi tarvittaisiin lisää elokuvia, musiikkia ja televisio-ohjelmia.
– Se helpottaisi paljon kieliopintoja, jos olisi edes kaunokirjallisuutta tai kirjoja vain lukioikäisille. Niistä on helppoa vain unelmoida, näpäyttää Feodoroff.
Syksyn kirjoituksissa arvosanalla ei ole mitään väliä.
– Kirjoitan koltansaamen tulevaisuuttani ja tulevaisuuden lapsiani varten. Kaikkein tärkeintä on, että pystyn kirjoittamaan mummoni ja ukkini kielen.