Johanna Pirttilahti-Mattila kertoo Iltalehdelle nykytilanteestaan Ylen potkujen jälkeen.

Oli Johanna Pirttilahti-Mattilan, 57, vuoro mennä huoneeseen, jossa odotti hänen esihenkilönsä esimies ja HR:n edustaja. Tuona helmikuun päivänä Johanna sai pysäyttävän tiedon: hänen työsuhteensa työvelvoitteella Ylellä päättyisi muutosneuvotteluiden seurauksena 31. elokuuta.

Johanna ilmoitti asiasta heti perheelleen, joka oli yhtä yllättynyt asiasta kuin hän itsekin.

– Odotukseni oli tietyllä tavalla se, että minulle voisi vaikka löytyä jotakin muuta työtä. Minulla on kuitenkin kokemusta markkinoinnissa, viestinnässä, taakse jääneissä asiaohjelmissa ja viihteessä, Johanna kertoo Iltalehdelle.

– Yleläisiltä kuitenkin kysyttiin, millaisia töitä he haluaisivat tehdä ja missä osastolla, hän lisää.

On kulunut vähän aikaa siitä, kun Johanna Pirttilahti-Mattila palautti työkoneensa Ylen infoon. Kuva otettu Tampereen Metso-kirjastossa. Miia Sirén

Muutosneuvotteluiden myötä koko Johannan vetämä verkkotiimi lopetettiin Mediapoliksen asiatoimituksesta. Johannalle ei kerrottu syytä, miksi häntä ei päätetty siirtää toiselle osastolle eri työtehtäviin.

– Sitä voisi miettiä, miksi juuri minä. Toisaalta voi myös ajatella, miksi ei juuri minua. Sehän on vähän sama kuin vakavan sairauden kohdalla: se voi napsahtaa kenelle tahansa, hän tuumaa.

Johanna kertoo, että on enimmäkseen pärjännyt hyvin töiden päättymisen myötä.

– Välillä on ollut ihan ok ja välillä ei. Kuitenkin säännöllinen toimeentulo loppui, joten minulla on siihen liittyvä huoli, kuten varmasti meillä kaikilla työttömillä, hän kuvailee.

Työtön

Johannasta olisi ihanaa osata sanoa, mitä hänellä on seuraavaksi luvassa. Toistaiseksi hän on hakenut paria työpaikkaa tuloksetta.

– Ihan hirveästi ei ole sellaisia työpaikkoja, jotka vastaisivat jollakin tavalla sitä, mihin mielestäni sopisin. Etsin kuukausipalkkaista työtä, jossa voisin saada kaikki osaamiseni käyttöön jonkun työnantajan eduksi ja iloksi. Katsotaan, mitä tapahtuu.

Johanna Pirttilahti-Mattila on tällä hetkellä työtön. Miia Sirén

Johanna ei ole myöskään saanut toistaiseksi työtarjouksia esimerkiksi muista mediataloista. Hän vitsailee, että työnhaku nykyaikana tuntuu työltä.

– Se on todella työlästä ja vaatii omaa osaamistaan. Tuntuu hurjalta, miten työnhaussa onnistuvat sellaiset ihmiset, joilla ei ole sometaitoa tai eivät osaa ilmaista itseään kirjallisesti. Eli kyllä se on tullut minulle eteeni, mitä kaikkea työnhaussa pitää osata.

Johanna sanoo hieman naurahtaen, että hänen puolisoltaan pitäisi kysyä, miten he tulevat pärjäämään taloudellisesti ennen uuden työn löytämistä.

– Jos työttömyysaika venyy, niin kyllähän se menee säästöillä elämiseksi. Se on selvää, että työttömyyskorvaus ei ole kovin kauaa kummoinen, Johanna toteaa.

– Täytyy nyt käyttää kaikkia mahdollisia keinoja, jotta työllistyisi. Ei pelkästään taloudellisista syistä, vaan koska koen minulla olevan vielä paljon virtaa tehdä töitä, hän painottaa.

Johanna Pirttilahti-Mattila oli Ylellä töissä 34 vuotta. Miia Sirén

Johanna tiedostaa, että Ylellä on vielä puolen vuoden ajan takaisinottovelvollisuus, jos heillä aukeaa työpaikka, josta hän on lähtenyt. Toistaiseksi tällaista tilannetta ei ole tullut. Johanna ei osaa sanoa, mitä tekisi, jos Yle pyytäisi hänet takaisin.

– Tietenkin täytyisi miettiä sitä, mitä he tarjoaisivat. Sitten voin vasta sanoa, lähtisinkö. Kaikki tarjoukset täytyy pohtia vakavissaan, koska vaihtoehtona on se, että ei ole töitä, hän toteaa.

”Nähty”

Johanna aloitti Ylellä työskentelyn vuonna 1991. Hänet tunnetaan erityisesti 21-vuotisesta kuuluttajaurastaan. Johanna halusi kuuluttajaksi, koska se vastasi hänen yliopisto-opintojaan. Johanna muistelee kuuluttaja-aikojaan hyvillä mielin.

– Sehän oli hauskaa olla oman ikäistensä ihmisten seurassa. Kuulutuksia tehtiin suorana, joten siinä oli paljonkin aikaa seurustella työkavereiden kanssa ja esimerkiksi pelata pesäpalloa parkkipaikalla. Eli sellaisia hauskoja asioita, joita toivoisi olevan jokaisella nuorella työelämässä, Johanna kertoo.

Kuva Johanna Pirttilahti-Mattilasta vuodelta 1996. Veli-Matti Parkkinen

Johanna teki viimeisen kuulutuksensa maaliskuussa 2012, kun kanavauudistus korvasi kuuluttajat kanavaäänillä. Silloin Johanna siirtyi Uusi päivä -draamasarjan esiintyväksi verkkotoimittajaksi. Neljän vuoden jälkeen hän siirtyi Yle Asiaan verkkotoimittajaksi.

Johanna myöntää, että kuuluttajan työ on todella nopeasti ”nähty”.

– Olet yksin studiossa kameramiehen ja kameran kanssa, sanot 30 sekunnin ajan jonkun asian, kirjoitat lisää tekstejä ja toimitat niitä. Eli se ei työnä anna mitään kovin monta vuotta, ex-kuuluttaja selittää.

– Rupesin todella nopeasti miettimään, mitä muuta voisin tässä rinnalla tehdä. Sitten ryhdyin kouluttajaksi, hän jatkaa.

Vaaroja

Vuonna 2009 Johanna juonsi Ylen Suomen Las Vegas- ja Jim Salabim Taikashow –ohjelmia Mikko Kivisen kanssa. Johannan mukaan kyseisten ohjelmien kuvaukset olivat hänen elämänsä hulvattomimmat.

Myöskään kommelluksilta ja vaarallisilta tilanteilta ei vältytty.

– Esimerkiksi yhdellä taikurilla oli mukana tempussaan iso papukaija, jolla oli valtava nokka. Sitten se karkasi taikurilta ja lensi studiossa ristiin rastiin.

– Siellähän oli liveyleisö paikalla, joten siinä olisi voinut tapahtua jotakin. Mutta kyllä se sitten järjestäjän avustuksella pyydystettiin verhoista.

Johanna Pirttilahti-Mattila voisi hyvin tehdä lisää juontajan keikkoja riippuen siitä, mitä hänelle tarjottaisiin. Miia Sirén

Viime vuosina on puhuttanut todella paljon se, miten naisia on kohdeltu eri aloilla seksistisin tavoin. Johanna kertoo, että luonnollisesti hän on nähnyt kaikenlaista 34-vuotisen uransa aikana.

– Se, miten siihen on suhtautunut, niin… itse olen sellaisesta suku- ja perhetaustasta, jossa on ollut satakuntalaisen sarkasmin mentaliteetti. Sillä on porskuteltu eteenpäin. Jos siis tällaisia tilanteita on ollut, niitä ei ole silloin luokiteltu miksikään, Johanna sanoo.

– Vasta jälkikäteen olen alkanut miettimään, että ehkä silloin oli kaikenlaista. Mutta mieluummin katson eteenpäin ja toivon, että ymmärrettäisiin, että tietynlainen toiminta ei ole asiallista sukupuoleen, ihmiseen tai ikään katsomatta. Olisi aika kiva, jos käyttäydyttäisiin, hän lisää.

Mikä muuttunut?

Kun Johannalta kysyy, miten työt Ylellä ovat muuttuneet vuosien varrella, hänellä on selkeä vastaus. Johannan uran alkuaikoina Ylellä oli omat kanavatoimitukset TV2:lle ja TV1:lle, mutta tällaisia erittelyitä ei enää ole ollut vuosiin organisaatiouudistusten myötä. Hänen mielestään se ei ole hyvä asia.

– Viihdyin todella paljon siinä vanhassa TV2:ssa. Kun palautin työvälineeni ja jätin ne Mediapoliksessa infotiskille, tapasin vain yhden Ylen työntekijän. En nähnyt ketään muuta, vaikka kävin maskeeraushuoneessa ja entisessä toimituksessani, Johanna kertoo.

– Kun menin TV2:een vuonna 1991, siellä oli muistaakseni yli 300 työntekijää. Se oli erilainen paikka silloin ja siellä viihdyin ja aikansahan sitä kesti. Mutta pikkuhiljaa tuli erilaisia muutoksia ja kyllähän se silloin vaikutti siihen fiilikseen, hän lisää.

Johanna Pirttilahti-Mattila ei vielä toistaiseksi osaa sanoa, mitä elämä tuo tullessaan. Miia Sirén

Kaiken kokemansa ja Ylen potkujen jälkeen Johanna vakuuttaa, että hän ei ole niin sanotusti polttanut siltoja entisen työnantajansa kanssa.

– En näe siihen mitään tarvetta. Olen saanut tehdä todella paljon kiinnostavia töitä näin pitkän uran aikana, Johanna sanoo.

– Linkedinin hyper positiivinen hehkutus yt-tilanteessa tuntuu vieraalta, mutta tulevaisuuteen ja uusiin työnäkymiin suuntaan positiivisin mielin, hän lisää lopuksi.

Johanna Pirttilahti-Mattila kokee, että hänellä on neutraalit välit Ylen kanssa. Miia Sirén