16.9.1975 Aamulehdessä kerrottiin Viialan tehokkaasta kirjastopalvelusta, joka on saavuttanut suuren suosion.
Lue tiivistelmä
Tiivistelmä on tekoälyn tekemä ja ihmisen tarkistama.
Viialan kirjasto tarjoaa kotipalvelua, jossa kirjat tuodaan asiakkaille kotiin asti.
Palvelu on suunnattu erityisesti vanhuksille ja liikuntarajoitteisille, jotka eivät pääse itse kirjastoon.
Kotipalvelu on ollut suosittu sen aloittamisesta helmikuussa lähtien ja sillä on nyt 17 vakituista asiakasta.
Viiala – Seppo Lehtonen
– Kurkistetaanko taas valintakassiin? Kirjastoapulainen Terttu Pirttikoski ojentaa suuren kirjakassinsa Ester Österlundin, 78, ulottuville.
Kun isoisimmilla paikkakunnilla kiertävät suositut kirjastoautot, Viialassa lastataan kirjastonhoitajan ”Ooppeli” kirjoja täyteen ja palvelu on vielä tehokkaampaa: kirjat tuodaan kotiin asti.
Me haluamme palvella myös niitä, jotka eivät jostain syystä pääse itse kirjastoon, vanhuksia, liikuntavammaisia ja toipilaita, sanoo kirjastonhoitaja Olavi Liukkonen.
– Eli, ellei asiakas pääse kirjastoon, niin kirjasto tulee kotiin, täydentää Terttu Pirttikoski Viialan kirjaston kotipalvelutoiminnan kuvaa.
Viime helmikuussa aloitettu kotipalvelu on alusta asti saavuttanut melkoisen suosion. Ennen muuta juuri vanhukset ovat olleet uuden palvelun innokkaimpia käyttäjiä. Lukurenkaan vanhin on Ida Niemi, 89, kirjojen ystävä ja innokas lukija.
– Meillä on nyt kotipalvelun piirissä kaikkiaan 17 lukijaa. Kierroksen käymme aina parin viikon päästä Joka toisella lenkillä vaihtuu satakunta kirjaa ja pienemmällä välikierroksella viitisenkymmentä. Asiakas saa itse sanoa milloin seuraavan kerran tavataan, sanoo valintakassiaan esittelevä Terttu Pirttikoski.
– Vaikka kylälle ja kirjastoon jaksaisikin, niin kirjojen kotiin kanto on liian raskasta, selvittää Ester Österlund ja toteaa kotipalvelun olevan erittäin mieluinen asia: – Itse kyllä kiertelen melko paljon, joten aina ei kaikkia kirjoja ehdikään lukea kierron välissä.
Mainos Aamulehdessä 15.9.1975.
19.9.1975: Tihutöitä torjutaan – yrittäjä valvoo Urjalan yössä
Urjala – Kari Nummila
Oma apu, paras apu, tuumivat Urjalan yrittäjät ja liki 50 yrityksen yhteinen yöpartiointi pyörii pitäjällä vuoden pimeimmän ajan.
Jotkut kyllä tuumivat, että koko touhu taitaa olla vakuutusyhtiön hyväksi koituvaa palkatonta työtä. Murrot ja tihutyöt ovat pudonneet minimiin tehostuneen valvonnan takia.
Kaikkia niitä, joilla jotain ”vietävää” nurkissaan on, ei ole saatu mukaan. Eräiden mielessä käväiseekin ajatus, että ulkopuoliset arvelevat saavansa hyötyä naapuripihassa pyörähtävästä partiosta.
Tänä vuonna vartiorinkiin saatiin kolmisenkymmentä osallistujaa. Näin koko yönkestävä partiovuoro sattuu vain kerran kuukaudessa yhden osakkaan kohdalle. Partiohommasta kertyy kerrallaan noin 80 ajokilometriä.
Partiolaisen varustuksiin kuuluu ”rautakanki tai sitä kevyempi aseistus”. Kaikilla ei ole toki ollenkaan ”kättä pidempää” matkassa. Tällainen partio saa pidättää varkauteen tai sen yritykseen syyllistyneen henkilön.
Partioinnista pidetään tarkkaa päiväkirjaa. Partiomatkoilla tavatut oudot liikkujat ja autot pistetään muistiin. Näitä tietoja käyttää hyväkseen myös poliisi.
Urjalaa vavisutti parisen vuotta sitten murtoaalto. Energiakriisin mötä Urjalassakin säästettiin katuvalojen käyttöä ja varkaat saivat siten entistä suotuisammat työskentelyolot.
Varsinaisen vartiointiliikkeen palveluksia urjalalaiset pitävät vielä liian kalliina.
21.9.1975: Ksylitolimakeisia markkinoille
Suklaatehdas Hellas on ryhtynyt ensimmäisenä maailmassa käyttämään ksylitolia makeistuotteidensa makeuttamiseen.
Ksylitoli on makeutusaine, jota esiintyy kaikkialla luonnossa. Esimerkiksi koivun puuaineksesta se on helposti erotettavissa. Maultaan ja kaloriarvoltaan ksylitoli on kuten tavallinen sokeri.
Turun yliopiston hammaslääketieteen laitos teki taannoin kaksivuotisen sokeritutkimuksen. Koehenkilöt söivät tutkimuksen aikana vain oman ryhmänsä sokerilla makeutettuja tuotteita. Tutkimukset osoittivat, että hedelmäsokeriryhmässä hampaiden reikiintyminen väheni 25 prosenttia ja ksylitoliryhmässä jopa 90 prosenttia verrattuna ryhmään, joka käytti tavallista sokeria.