Suomessa koulukiusaamiseen herätään liian myöhään. Näin selviää tuoreesta Oulun yliopiston tutkimuksesta.
Tutkimuksen mukaan siinä vaiheessa, kun kiusaaminen tunnistetaan, ryhmässä on voinut olla jo pitkään käynnissä ilmiöitä, jotka ovat luoneet pohjan myöhemmälle ulossulkemiselle, häirinnälle ja väkivallalle.
– Kiusaaminen ei synny tyhjästä. Sitä edeltävät usein pienet, mutta merkitykselliset tilanteet, joissa lapset ja nuoret alkavat arvottaa, vertailla ja sulkea toisiaan ulkopuolelle. Juuri näihin hetkiin pitäisi kiinnittää nykyistä enemmän huomiota, Oulun yliopiston nuorisotutkimuksen professori Tuija Huuki kertoo tiedotteessa.
Tutkimuksen mukaan aikuiset tunnistavat kiusaamistilanteet vasta silloin, kun toiminta on pitkäkestoista, tahallista ja systemaattista. Sitä ennen ryhmässä voi esiintyä esimerkiksi vähättelyä, ulossulkemista, kiusoittelua, näkyvyyden epätasaista jakautumista ja painetta olla tietynlainen saadakseen hyväksyntää.
Riski kiusaamiseen kasvaa erityisesti silloin, kun lasten ja nuorten väliset suhteet jäävät ilman aikuisten ohjaamista.
– Kyse on usein olosuhteista, joissa tavalliset lapset ja nuoret alkavat sulkea toisia ulkopuolelle. Siksi ratkaisu ei löydy syyllisten etsimisestä vaan turvallisempien ryhmäsuhteiden rakentamisesta, Huuki sanoo tiedotteessa.
Tutkijoiden mukaan konfliktien ehkäisyssä painopisteen pitäisi siirtyä varhaiseen tunnistamiseen kiusaamisen ensimerkkien odottelun sijaan.
Esimerkiksi lasten ja nuorten suhteisiin syntyvään epätasa-arvoon, ulossulkemiseen tai loukkaavaan vuorovaikutukseen pitäisi kiinnittää huomiota.
Tutkimuksen pohjalta on julkaistu myös tietokirja nimeltä Pisarapuuttuminen: Työväline kiusaamisen ehkäisemiseksi (2026).