Seiväshypyssä on ollut vuosia nurinkurinen tilanne. Siinä missä Armand Duplantis, Emmanouil Karalis ja kumppanit ovat nostaneet miesten seiväshyppyä uusiin ulottuvuuksiin, naisten puolella lajin evoluutio on jämähtänyt.
2000-luvun alkupuolella Jelena Isinbajeva oli naisten seiväshypyssä tienraivaaja, joka oli täysin omassa luokassaan. Hän oli Duplantisin tavoin ylivertainen yksilö, joka määritti aina sen, millaisiin ME-lukemiin rima hilataan.
Venäläislegendan viimeisimmästä maailmanennätyksestä tuli hiljattain kuluneeksi 17 vuotta. Sen jälkeen kukaan ei ole edes kutitellut Zürichissä tehtyä ME-korkeutta 506.
Isinbajevan jälkeen viiden metrin hypyssä ovat onnistuneet hallissa tai ulkona ainoastaan kolme naista.
Duplantisin valmentajaisä Greg Duplantis totesi Ylelle kolme vuotta sitten, että naisten seiväshypyn kansainvälinen huipputaso on kehittynyt varsin hitaasti Isinbajevan jälkeen. Hänen mukaansa yli 490:n hyppääviä pitäisi olla vähintään 9–10 ja viiden metrin naisia 3–4.
Lausunnosta on kolme vuotta aikaa, mutta tilanne on edelleen melko samanlainen. Yksittäisiä piikkihyppyjä kyllä tulee, mutta maksimitaso on lähes kaikilla parhailla 490, ei viisi metriä.
Lajissa on kuitenkin käynnissä mielenkiintoisin tarina sitten Isinbajevan huippuvuosien, kiitos identtisten kaksoissiskojen.
Avaa kuvien katselu
Armand Duplantis ja Emmanouil Karalis ovat vieneet miesten seipään aivan uusiin sfääreihin. Naisissa taso on jumahtanut. Kuva: EPA
Avaa kuvien katselu
Jelena Isinbajeva oli vuosikausia maailman parhaimpia yleisurheilijoita. Hän juhli Helsingissä 2005 MM-kultaa ja silloista ME-suoritustaan 501. Kuva: Getty ImagesVakuuttava Hana Moll
Spekuloin vuonna 2005 syntyneiden Mollin siskosten näkymillä jo kolme vuotta sitten Budapestin MM-kisojen aikaan. Tuolloin 18-vuotias Hana Moll taivutti heti ensimmäisissä aikuisten arvokisoissaan yhdeksänneksi. Karsinnassa syntyi ennätys 465, jota hän on parantanut kolmessa vuodessa 26 senttiä.
Vuosi sitten Tokion MM-kisoissa yhdysvaltalainen jakoi Amanda Mollin kanssa kuudennen sijan.
Hana on Amandaa hieman kovempi kilpailija. Loppukauden kisoissa Hana on osoittanut, että hän pystyy ottamaan uuden harppauksen urallaan.
Niin Zürichissä kuin lauantaina pidetyssä Brysselin Timanttiliigan kisassa hän sai Katie Moonin ja Sandi Morrisin kaltaiset konkarit näyttämään keskivertotason seiväshyppääjiltä.
Hana Mollin hyppääminen näytti erittäin vaikuttavalta, ja ensin Zürichissä meni ennätyskorkeus 490 ja Brysselissä 491.
Amanda-sisko on ollut loppukauden loukkaantuneena, mutta myös hänen potentiaalinsa on korkealla. Kuvaavaa näille identtisille kaksosille on se, että ennätys on tismalleen sama. Amanda taivutti 491 puolitoista vuotta sitten hallissa.
Avaa kuvien katselu
Hana Mollin loppukausi on ollut huikea. Tulokset 490 ja 491 kertovat jo tietystä tasosta, ei yksittäisistä piikeistä. Kuva: Elias Rom/Belga/Shutterstock/All Over PressSelkeä kilpailuvaltti
21-vuotiaat Mollit liikkuvat todella kovissa korkeuksissa, kun suhteutetaan Isinbajevaan. Vahvasta telinevoimistelutaustastaan tunnettu ME-nainen hyppäsi 21-vuotiaana parhaimmillaan 482 ja ja ylitti 491-korkeuden 22-vuotiaana.
Hana Moll hyppää nyt niin varmalla tasolla, että niin 2027 Pekingin MM-kisoissa kuin 2028 Los Angelesin olympialaisissa naisten seiväskultaan vaaditaan vähintään 490. Vähintään.
Hanalla ja Amandalla on selkeä kilpailuvaltti muihin seiväsnaisiin nähden. Arjessa standardit ovat jatkuvasti tiptop, niin harjoituksissa, kisoissa kuin urheilukenttien ulkopuolellakin.
Se, että vierellä on jatkuvasti toinen huippuesimerkki, siivittää kumpaakin jatkosta entistä korkeammalle tasolle. Ei ole haihattelua sanoa, että jo kova kilpailu yksinään kantaa molemmat viiden metrin hyppääjiksi.
Avaa kuvien katselu
Amanda Moll (istuu) ja Hana Moll (valmistautuu hyppyyn) ovat mielenkiintoisia nimiä Pekingin MM-kisoja ja Los Angelesin olympialaisia ajatellen. Heidän unelmanaan on jakaa olympiavoitto. Kuva: NurPhoto via Getty ImagesHeltelä vielä kaukana huippuvireestään
Suomalaisittain päättyneen yleisurheilukesän suurimpia ilonaiheita oli, että Wilma Heltelä pystyi palaamaan huipulle ainakin Euroopassa. Se, miten nuorten ME-nainen suoritti Birminghamin EM-kisoissa, toi mieleen sen saman urheilijan, jonka näimme 2022 ja 2023.
Etenkin jälkimmäisellä kaudella ennen takaiskukierrettään suomalainen oli maailman paras lajissaan. MM-kisojen kolmossija 480-hypyllä oli odotuksiin nähden pettymys.
Heltelä oli tuolloin seiväshyppääjä, jolla oli valmiudet hypätä jopa viisi metriä sekä voittaa maailmanmestaruus tai olympiakultaa. Se, että Moon ja Nina Kennedy jakoivat Budapestissa MM-kullan 490-hypyllä, jäi suomalaisittain kismittämään.
Vaikka tämä vuosi oli Heltelältä selkeä työvoitto, hän oli kaukana vuoden 2023 iskukyvystään. Sellaista hyppäämistä suomalaiselta vaaditaan lähivuosina, mikäli hän hamuaa globaalia arvokisavoittoa.
Totuus on kuitenkin se, että hänen ennätyksensä 485 on jo neljän vuoden takaa. Monet Heltelän päävastustajista, kuten Kennedy, Moon, Mollit ja Eliza McCartney tulevat Euroopan ulkopuolelta, ja heidän kaikkien piikkihyppy on suomalaisen ennätystä parempi. Todella kovia vastustajia ovat lisäksi Uuden-Seelannin Olivia McTaggart ja Imogen Ayris.
Wilma Heltelä saavutti EM-kisoissa 475-tuloksella hopeaa. Globaalilla mitalitasolla pitää ylittää jatkossa vähintään kymmenen senttiä korkeammalta.Olympiavoitto mahdottomuus?
Yleisurheilu on monesti aaltoliikettä. Joku laji, kuten miesten korkeus tai naisten keihäs voi olla pitkäänkin todella heikolla tasolla, mutta yhtäkkiä lajin taso nousee muutaman urheilijan esimerkin myötä. Tuorein esimerkki tästä on 800 metriä.
Tällainen odottava tilanne on nyt naisten seiväshypyssä. Heltelä oli uransa parhaimmassa vedossa, kun lajin kärjen taso ei ollut niin ihmeellinen.
Seuraavan kahden vuoden aikana Hana Moll ja Amanda Moll saattavat nostaa vaatimustason liian kovaksi Heltelän nykyiseen tasoon nähden. Nykyinen SE tuskin riittää edes mitaleille.
Jatkossa Heltelälle ja monelle Euroopan huipulle otollisin paikka arvokisamitaleille ovat EM-kisat.