Konsertti
RSO Metalliklassikot
Suomi 2026. Yle Areena.
★★★★
Metalliyhtyeen ja sinfoniaorkesterin yhdistäminen on vuosikymmeniä vanha idea, mutta harvoin se on onnistunut yhtä hienosti kuin lauantai-iltana Veikkaus-areenalla järjestetyssä RSO Metalliklassikot -konsertissa.
Ylen juhlavuoden ohjelmistoon kuuluva konsertti televisioitiin suorana, ja se on nähtävissä ja kuultavissa Yle Areenassa.
Tällä kertaa voi painottaa kuultavissa-sanaa, sillä metallin ja klassisen musiikin sointia ei ole helppo saada nivottua yhteen niin, että kummankin tehokeinot välittyvät kuulijalle täysipainoisesti.
Perusongelma on yksinkertainen. Sinfoniaorkesteri tuottaa ääntä akustisesti, kun taas metalliyhtye soittaa vahvistimilla, ja myös ainoan akustisen soittimen eli rumpusetin ääni napataan keikalla mikrofoneilla ja ajetaan vahvistettuna yleisölle.
Ilman vahvistustakin metallirumpalin soitto jyrää helposti alleen suuren osan sinfoniaorkesterin soinnista.
Viime vuosina teknologia on kehittynyt. Kitara- ja bassovahvistimet voidaan nyt uskottavasti korvata digitaalisesti mallintavilla laitteilla, ja soittajat kuulevat itsensä ja muiden soiton kuulokkeilla.
RSO Metalliklassikot -konsertissa myös perinteisten rumpujen sijasta käytettiin sähkörumpuja, joiden lyömisestä syntyy lavalla vähemmän ääntä.
Eero Lehtimäki johti RSO:ta. Kuva: Miikka Varila / Yle
Lopputulos oli tv-ääntä kuunnellessa onnistunut. Tuomas Wäinölän, Jere Lehdon, Rolf Pilven ja Robert Engstrandin muodostama yhtye kuulosti oikealta metallibändiltä hukuttamatta alleen Eero Lehtimäen johtamaa RSO:ta.
Se oli tärkeää, sillä Timo Hietalan orkesterisovitukset kotimaisen metallin historiasta poimituista kappaleista olivat oivaltavia ja lisäarvoa tuovia. Rockin ja klassisen yhdistämisyrityksissä kun on välillä tyydytty käyttämään sinfoniaorkesteria vain kosketinsoittajan näyttävämpänä ja kalliimpana versiona.
Soinnin ja äänenvoimakkuuden yhteen sovittamisen lisäksi tässä fuusiossa haasteita asettavat rytmi ja tempo. Rock-kokoonpanossa sen määrittää rumpali, sinfoniaorkesterissa kapellimestari. Tässäkin onnistuttiin. RSO soi bändikompin kanssa samassa taimissa, eli rytminen ajoitus oli yhtenevää.
Yle halusi tuoda lavalle sekä klassisen musiikin että metallin parasta laatua, ja solistit täyttivät odotukset.
Jonkin verran vapauksia oli otettu, sillä Stonen vuoden 1988 levyttämää Get Stoned -kappaletta ei laulanutkaan Janne Joutsenniemi vaan Stam1na-yhtyeen Antti Hyyrynen, ja Himin Join Men lauloi Ville Valon sijasta Noora Louhimo.
Viimemainittu oli konsertin huippuhetki. Join Me on metallikappaleeksi epätavallinen, sillä vaikka alkuperäisversion sointi on raskas ja säröinen, melodia on iskelmällisempi ja taipuu monenlaisiin tulkintoihin.
Tätä mahdollisuutta oli hyödynnetty. RSO kannatteli kappaletta alusta asti, ja intron ja ensimmäisten säkeistön aikana tunnelma oli jousien glissandoineen kuin 80 vuoden takaisen film noir -kauden elokuvamusiikista. Bändi tuli mukaan vasta kappaleen loppupaisutuksissa, joissa mukaan ujutettiin vähitellen Sibeliuksen Tuonelan joutsenen teemaa.
Samy Elbanna soitti Children of Bodomia. Kuva: Miikka Varila / Yle
Solistit olivat kansainvälistä uraa tehneistä yhtyeistä, ja ohjelmistossa painottui englanniksi laulettu materiaali. Antti Hyyrysen kirjoittama ja tulkitsema Elämänlanka oli tervetullut muistutus suomenkielisen metallin merkityksestä ja esityksenä konsertin parhaita.
Laulusolistien lisäksi mukaan saatiin myös Lost Societyn soolokitaristi Samy Elbanna, joka esitti Children of Bodom -sikermässä vimmaista kaksintaistelua RSO:n konserttimestarin Petri Aarnion kanssa. Teknisesti häikäisevä Elbanna on edesmenneen Alexi Laihon ihailija, ja hänestä onkin tullut eräänlainen Laihon maanpäällinen edustaja.
Konsertin päätteeksi Stratovariuksen Timo Kotipelto nousi laulamaan suomalaisen power metalin klassikon Hunting High and Low. Elbanna ja Tuomas Wäinölä tiluttivat kaksiäänisesti, illan muut solistit yhtyivät kertosäkeeseen ja rumpali Rolf Pilvi kiskaisi paidan päältään.
Suomalaisen metallin laajasta kirjosta konsertissa kuultiin vain osa eikä marginaaleihin menty. Mutta jos konsertin nimi oli Metalliklassikot, niin näillä eväillä nimelle oli katetta.