Toimittaja Jaakko Kesolle arkiset asiat liikenteessä voivat laukaista paniikkikohtauksen. Nyt hän aikoo päästä eroon elämää rajoittavasta pelostaan.
Toimittaja Jaakko Keso, 36, kärsii voimakkaasta autoilupelosta. Pelko iskee erityisesti silloin, kun pitäisi lähteä ajamaan moottoritielle.
– Saatan saada paniikkikohtauksen, hän kertoo.
Keso sai ajokortin parikymppisenä, mutta ei ole omistanut autoa eikä ajanut säännöllisesti, koska on asunut hyvien julkisten kulkuyhteyksien varrella. Rattiin hän on tarttunut lähinnä silloin, kun tiedossa on ollut matka mökille.
Jaakko Keso on tottunut käyttämään julkisia kulkuvälineitä liikkuessaan Helsingissä. Kuva: Outi Pyhäranta / HS
Vuosien aikana tapahtui jotain, mikä sai Keson pelkäämään rattiin hyppäämistä. Keso ei tosin ole varma, mikä pelon takana oleva juurisyy on.
– Minulla on taipumusta derealisaatioon eli epätodellisuuden tuntuun. Se on tosin iän myötä hälventynyt jonkin verran.
Terveyskirjaston mukaan derealisaatiossa henkilö kokee ympäristön epätodelliseksi tai oudoksi. Kyseessä on dissosiatiivinen oire, mutta henkilö ei kuitenkaan menetä todellisuudentajuaan.
Moottoritiellä ajaminen tuntuu Kesosta epäluonnolliselta.
– Siinä ahdistavat monet asiat, mutta yksi on se, että siinä tulee epätodellinen olo, kun kiitää sataakahtakymppiä puoli metriä irti maan pinnasta tuolilla istuen.
Jaakko Keso haluaa selättää ajopelkonsa. Kuva: HAASTATELTAVAN KOTIALBUMI
Moottoritiet saattavat aiheuttaa Kesolle tunteen myös ahtaanpaikankammosta. Liittymiä on harvassa, eikä pientareelle noin vain pysähdellä.
– Sitten syke alkaa kohota ja kädet puristavat rattia, tulee vähän tunnelinäköä ja vaikea arvioida muuta liikennettä, hän kuvailee.
Kohonnut syke ja hikoavat kädet ruokkivat mielessä pyörivää pelkoa, mikä lisää ajatuksia siitä, ettei tilanne ole hallinnassa.
– Että sillä oman käden liikkeellä voit kuolla tai tappaa jonkun, jos sekoilet tässä.
Kohtaukset ovat olleet niin epämiellyttäviä, että Keso lopetti käytännössä auton ajamisen kokonaan. Nyt hän on kuitenkin päättänyt tarttua rattiin.
Keso on lähtenyt siedättämään itseään autoiluun ajamalla isänsä kanssa tämän autolla kaupungissa ja maanteillä.
– Sielläkin se on jossain määrin ahdistavaa ja tosi kuormittavaa aivoille, mutta kuitenkin vähemmän kuin moottoriteillä.
Siedätyksen alkuvaiheilla pikkutielläkin vastaan tuleva auto aiheutti ahdistuneisuutta. Nyt Keso ajelee sujuvasti alhaisemmilla nopeuksilla.
Heinäkuun loppupuolella Keso oli jälleen ajamassa autoa isänsä kanssa ja päätyi hieman vahingossa Kehä I:lle.
– Siellä olikin sitten autoja enemmän, ja iski ihan paniikkikohtaus. Sen jälkeen kyllä tärisytti pitkään. Se oli erittäin epämiellyttävää.
Keso onnistui puikkelehtimaan kaistalta toiselle ja poistumaan kehätieltä. Läheisen huoltoaseman pihalla jännitys ja stressi purkaantuivat.
– Siinä tuli koko kehon tärinä, ja aloin myös kyynelehtiä. En nyyhkyttämään tai parkumaan, vaan kyyneliä tuli vuolaasti.
Keso otti itsestään selfien sen jälkeen, kun auton ratissa saadun paniikkikohtauksen aiheuttama stressi purkautui kyynelinä ja tärinänä. Kuva: HAASTATELTAVAN KOTIALBUMI
Kahvikupillisten jälkeen Keso päätti isänsä kanssa, ettei ajamista ole hyvä lopettaa paniikkikokemukseen.
– Sitten ajelimmekin vähän lisää. Ei Kehä I:llä, mutta muualla. Sitten se oli taas ihan ok.
Keso pitää ajotaitoa kansalaistaitona, joka olisi hyvä osata.
– Se on ikävää, että tämä rajoittaa elämää jonkin verran. Nyt tulee kaunis ruska Lappiin, ja olisi kiva ajaa sinne jonnekin vaellusreitille vaikka. Mutta en kykene.
Autoilupelko harmittaa Kesoa ja on vaikuttanut myös itsetuntoon jossain määrin.
– Tuntuu vähän nössöltä ja mietin, että miten niin en uskalla ajaa? Tiedän, että ei se noinkaan ole. Ei se määritä ihmistä tietenkään, mutta on vähän tuommoinen fiilis.
Keso ei ole kokenut kiusaamista tai ilkkumista asian takia. Päinvastoin hän sai valtavasti vertaistukea kerrottuaan asiasta somessa.
– Inboxini täyttyi niin, etten todellakaan pystynyt vastaamaan tai hädin tuskin lukemaankaan kaikkia viestejä. Niitä tuli niin paljon, että huomasin, etten ole suinkaan yksin asian kanssa.
Keso havaitsi, että monella autoilupelkoon liittyy jonkinlaista stigmaa.
– Se on vähän nolo juttu, ja moni koki olevansa vähän viallinen ihminen.
Viestejä tuli enemmän naisilta kuin miehiltä. Hän kertoo naisten samaistuneen pelkoon vahvemmin, mutta heille se ei tuntunut olevan samalla tavalla itsetuntoon vaikuttava asia kuin miehille.