Asiakas maksaa autolleen varatusta parkkiruudusta 50 euroa kuukaudessa. Silti hän sai kaksi parkkisakkoa.
Kuvaan on tehty punaisia merkintöjä ja niiden yhteyteen on kirjoitettu, että lupalappu on saattanut liukua tuulilasin alanurkkaan ulkoisista olosuhteista johtuen. Kuvassa näkyvät myös tuulilasiin laitetut valvontamaksut. KULUTTAJARIITALAUTAKUNTA
Pysäköintihalleissa on yleistynyt käytäntö, jossa parkkiruutuja ei varata tietyille autoille, vaan kuukausimaksua maksavat asiakkaat saavat pysäköidä eri puolille parkkihallia.
Valvonta tapahtuu tällaisissa halleissa yleensä kameroin, jotka kuvaavat autojen rekisterikilvet sisään ja ulos ajettaessa.
Jonkin verran on vielä myös vanhanaikaisempia toteutuksia, joissa tietyt parkkiruudut on varattu tietyille autoille. Muilla ei ole niihin asiaa.
Juuri tällaisesta hallipaikasta oli kyse tapauksessa, jossa kuukausimaksua maksava asiakas sai autolleen varatusta ruudusta parkkisakon – jopa kaksi samasta pysäköinnistä.
Kyseisessä parkkihallissa pitää käyttää pysäköintilupaa, joka tulee jättää autoon näkyvälle paikalle, esimerkiksi kojelaudan päälle.
Lupalappu oli siirtynyt
Asiakas, jota kutsutaan tässä jutussa Nikoksi, oli kyllä jättänyt lupalapun autoon, mutta ei ollut varmistanut, että lappu todellakin näkyy ulospäin.
Niko huomasi viime vuoden toiseksi viimeisenä päivänä autonsa tuulilasissa kaksi valvontamaksua, joita kutsutaan kansankielellä parkkisakoiksi. Ne olivat kahdelta peräkkäiseltä päivältä.
– Lupa oli siirtynyt huomaamattomasti tuulilasin alareunaan. Siirtyminen johtui mahdollisesti kylmän sään kosteudesta, huurteen muodostumisesta tai oven sulkemisesta syntyneestä ilmavirrasta, Niko kertoo.
Hän otti yhteyttä Parkkipate-nimiseen valvontayhtiöön ja kertoi olevansa kyseisen pysäköintihallin kuukausiasiakas. Lupalappu oli vain valahtanut liian alas.
Ei auttanut. Valvontayhtiö pysyi kannassaan ja piti kaksi 60 euron valvontamaksua voimassa.
Lautakunnan käsittelyyn
Niko ei tyytynyt kohtaloonsa vaan vei asian kuluttajariitalautakunnan ratkaistavaksi. Hänhän oli suorittanut päävelvoitteensa eli maksanut pysäköinnistä.
Hän kertoi lautakunnalle, että hänen autonsa on ainoa, joka käyttää tätä pysäköintipaikkaa. Auto oli siis täsmälleen oikealla paikalla eikä aiheuttanut muille haittaa. Hänen tarkoituksenaan ei ollut kiertää sääntöjä.
Niko taustoitti myös lupalapun valahtamiseen johtaneita mahdollisia syitä. Tahallisuutta tekoon ei liittynyt.
Lautakunta haluaa aina kaiken mahdollisen kirjallisen näytön ratkaisupyynnön tueksi. Nikolla sitä riitti.
Hän toimitti aiemmin viime vuonna päivätyn kirjeen, jonka mukaan kyseinen autopaikka oli varattu hänelle jo toukokuussa. Lisäksi hän pystyi näyttämään laskun, jolla todisti maksavansa parkkiruudustaan 50 euron kuukausimaksua.
Pisteeksi iin päälle Niko toimitti lautakunnalle vielä valokuviakin, joita on nähtävissä tässä jutussa.
Nikon mielestä yhteensä 120 euron suuruinen valvontamaksu oli kohtuuton. Hän vaati valvontayhtiötä palauttamaan hänelle 90 euroa.
– Vaatimuksen määrä perustuu valvontamaksujen 30 euroa ylittävälle määrälle asiakirjassa sanotaan.
Niko ei siis lopulta vaatinut koko summaa palautettavaksi. Hän näyttää ottaneen kontolleen 30 euroa siitä huolimattomuudesta, joka oli johtanut lupalapun siirtymiseen.
”Ei ollut esillä”
Sinnikäs valvontayhtiö pysyi yhä kannassaan ja kiisti Nikon vaatimuksen. Yhtiön mielestä 120 euron kokonaissummalle oli perusteet.
– Valvontamaksu syy oli pysäköinti ilman alueen pysäköintilupaa. Kuten kuluttaja itsekin myöntää, pysäköintitunnus ei ollut esteettömästi esillä valvontamaksun kirjoitushetkellä, Parkkipate vastasi.
Kuvan päällä olevaan punaiseen viivaan on yhdistetty teksti, jossa lukee: ”Pysäköintilupa pidetään normaalisti tässä paikassa”. KULUTTAJARIITALAUTAKUNTA
Lautakunnan oli nyt ratkaistava, oliko Niko rikkonut parkkihallin pysäköintiehtoja, kun ei ollut varmistanut, että lupalappu näkyy autosta.
– Osapuolet ovat yhtä mieltä siitä, että kuluttajan autossa ei ole ollut pysäköintilupaa näkyvällä paikalla auton tuulilasilla, lautakunta kertasi.
Tästä voitaisiin päätellä, että rike oli tapahtunut. Sitten lautakunta palasi jo aiemmissa tapauksissa käyttämäänsä sanaan ”päävelvoite”.
Lautakunta totesi, että pysäköinti alueella perustuu toistaiseksi voimassa olevaan autopaikan vuokrasopimukseen, jonka mukaan kuluttajan päävelvoite on maksaa pysäköintioikeudesta vuokralle antajalle 50 euroa kuukaudessa.
Ei rikkonut päävelvoitetta
Nikon kuluttajariitalautakunnalle toimittaman laskun perusteella lautakunta piti näytettynä, että hänellä on oikeus pysäköidä autonsa kyseisen hallin sille paikalle, jolla auto oli ollut valvojan saapuessa.
Koska Nikon ei ole edes väitetty rikkoneen sopimuksen päävelvoitetta, kuukausimaksun maksamista, lautakunta piti kohtuuttomina kuluttajalle sivuvelvoitteen rikkomisesta annettuja yhteensä 120 euron suuruisia valvontamaksuja.
– Näin ollen lautakunta pitää kohtuullisena, että valvontayhtiö alentaa yhteensä 120 euron suuruiset valvontamaksut yhteensä 30 euroon, lautakunta ratkaisi.
Jo jutun alussa mainittiin vanhanaikaiselta vaikuttava pysäköintiratkaisu, jossa jokaiselle autolle on varattu oma parkkiruutunsa. Vanhanaikaista on myös se, ettei pysäköinninvalvoja pysty yhdistämään kyseisiä autoja niille varattuihin parkkiruutuihin. Nykytekniikka antaisi siihen mahdollisuuden rekisteritunnusten perusteella.
Lautakunta on todennäköisesti pohtinut tätäkin ratkaistessaan, olivatko Nikon saamat valvontamaksut kohtuullisia. Lupalapun esille laittaminen on lautakunnan mukaan vain sivuvelvoite.