Suomesta rahoitetaan terrorismia, ja se käy hyvin arkisia kanavia pitkin.
Uskonto ei näytä olevan tärkein syy osallistua Suomesta jihadismin tukemiseen.
”Nyt on käsitys, että uskonto ei ole määräävin tekijä terroristisessa toiminnassa, vaan taustalla on tutkitusti todettu olevan traumoja, rikoksia ja hyväuskoisuutta”, sanoo juristi, väitöskirjan tekijä Lotta Järvinen.
Järvinen väittelee syyskuussa Helsingin yliopistossa aiheenaan jihadismin rahoittaminen.
Rahaa siirtyy Suomesta konfliktialueille sekä virallisia että epävirallisia rahansiirtojärjestelmiä pitkin.
Käytössä on samoja arkisia rahansiirtomenetelmiä kuin meillä kaikilla. Perinteisten pankkien rinnalle on tullut pikapalveluita, jotka toimivat vain netissä.
”Rahaa voi siirtää swaippaamalla. Tarkoitus rahoittaa terrorismia tai tietoisuus varojen päätymisestä terroristiseen toimintaan on jälkikäteen hankalaa osoittaa”, Järvinen sanoo.
Raha voi päätyä Turkkiin ja ihmiskauppiaan lompakkoon. Rahan voi siirtää Suomesta maksupalvelulla tietylle tilille.
Koska 2000-luvun tyypillisten konfliktimaiden Somalian, Irakin ja Syyrian perinteiset pankkijärjestelmät eivät ole kattavia, raha siirtyy tyypillisesti esimerkiksi kuriirille Turkkiin.
Terroristinen toiminta ja järjestäytynyt rikollisuus voivat limittyä ketjussa silloin, kun terroristijärjestön kuriiri onkin samalla ihmiskauppias ja salakuljettaja.
”Turkissa joku henkilö käy fyysisesti nostamassa rahat ja kuljettaa ne leirille”, Järvinen sanoo.
Nyt jo tyhjentyneellä al-Holin leirillä Syyriassa toimi rahan vastaanottajia ja kuriireja, joiden kautta rahaa siirrettiin Suomesta.
Viime vuosina myös kryptovaluutat ovat alkaneet pulpahdella välityskeinona.
Terroristeille päätyy rahan lähettäjän omia säästöjä. Maailmalla on tutkitusti välitetty terroristeille tukijoiden palkkarahoja, yritystuloja ja jopa sosiaalietuuksia.
Vierastaistelijoiksi lähteviä on Järvisen mukaan ohjeistettu ”tuomaan mukana niin paljon kuin pystytte”.
Tieto jopa sosiaalietuuksien päätymisestä terroristeille tarkoittaisi, että Suomen valtion rahoja päätyisi terrorismin rahoittamiseen. Järvisen väitöstutkimuksessa ei kuitenkaan selvitetty tätä ilmiötä.
”Sosiaalietuudet ovat yhteispohjoismainen huomio. Ei kuitenkaan ole syytä olettaa, etteikö sitä tapahtuisi myös Suomessa”, Järvinen sanoo.
Tyypillinen terrorismiin osallistuva on Pohjoismaissa nuori mies. Myös suomalaisia on aktiivisesti osallistunut jihadistiseen toimintaan ulkomailla.
Rahat menevät Järvisen mukaan yleensä matkakuluihin, varusteisiin ja muiden kulujen kattamiseen.
Rahan siirtäminen ulkomaisille aseellisille ryhmille on Suomessa tärkeimpiä jihadismin muotoja. Suomalaiset ovat 2000-luvun alusta keränneet ja siirtäneet varoja konfliktialueilla usein pieninä summina, jotka on kerätty eri lähteistä.
Somaliaan ja Keniaan al-Shabaab-verkostolle päätyi rahaa 2000-luvun alussa. Terrorismisyytteet al-Shabaabin rahoittamisesta kuitenkin kaatuivat Helsingin hovioikeudessa. Samoihin aikoihin suomalaisia matkusti vierastaistelijoiksi Syyriaan ja Irakiin, sinne meni rahaa Isisille.
Paraikaa keskusrikospoliisista (krp) on siirtynyt syyttäjälle tutkinta Kurdistanin työväenpuolueen rahoittamisesta.
Silti Suomessa ei ole yhtään lainvoimaista tuomiota terrorismin rahoittamisesta.
Väitöksen tulokset perustuvat Poliisihallituksen, syyttäjän, krp:n Rahanpesun selvittelykeskuksen laajaan aineistoon. Tiedot ovat vuosilta 2001–2019, ja ne ovat salassa pidettäviä.
Vastaavaa tutkimusta ei ole Suomessa aiemmin tehty.
Miksi terrorismin rahoittamisesta ei ole tuomittu ketään?
”Syitä on monia. Etenkään 2010-luvulla terrorismin rahoituksesta ei haluttu syyttää liian kevein perustein”, Järvinen sanoo.
Terrorismin rahoittaminen on pääasiassa kansainvälistä. Suojelupoliisi, krp tai syyttäjä eivät kuitenkaan saa Järvisen mukaan käyttää kansainvälistä tiedustelutietoa todisteena.
Terrorismirikosten tilastointi ei ole aukotonta. Järvinenkin sanoo, että hänen väitöksensä ainutlaatuisessa datassakin on puutteita.
Lue lisää: Terrorismisyytteet kaatuivat hovioikeudessa – oikeus uskoi väitettä vähäosaisten almuista.