Iltalehti tavoitti tyyliasiantuntija Sohvi Nymanin kommentoimaan Alexander Stubbin hautajaisasua.
Tasavallan presidentin Alexander Stubbin asu erottui joukosta Norjan kuninkaan Haraldin hautajaisissa, jotka järjestettiin keskiviikkona Oslossa.
Stubb edusti tilaisuudessa tummassa puvussa, jonka alta pilkotti liivi. Ainakin muilla tilaisuudessa nähdyillä valtionjohtajilla oli yllään tummat puvut ilman liiviä.
Pukuasiantuntija Sohvi Nyman kehuu Iltalehdelle, että Stubb on jälleen tyylikäs ja puku on viimeisen päälle. Nymanin mukaan on kuitenkin poikkeuksellista, että liiviä käytetään hautajaisissa.


Presidentti Alexander Stubbin puvun alta pilkotti tumma liivi. AOP
Nymanin mukaan yleensä liivejä käytetään häissä esimerkiksi bestmanien tai sulhasen vaatetuksessa. Asiantuntijan mukaan liivi symboloi arvokkuutta ja huoliteltua pukeutumista. Nyman ei kuitenkaan puhuisi Stubbin tapauksessa etikettivirheestä.
– Liiviä voi käyttää hautajaisissa, mutta lähtökohtaisesti hautajaiset eivät ole paikka, jonne tullaan esittelemään itseään. Siellä ollaan kunnioittamassa vainajaa, asiantuntija sanoo.
– Se on täysin eri asia kuin hääpukeutuminen. Yleensä hautajaisissa on tumma puku, valkoinen kauluspaita ja solmio, ja se on siinä, hän lisää.
Nyman pohtiikin syitä, miksi Stubb on valinnut liivin osaksi hautajaisasuaan.
– Luulen, että hän valitsi liivin, koska kuninkaalliset hautajaiset ja hän halusi viedä pukeutumisensa seuraavalle tasolle, kunnioittaa ja tuoda oman auktoriteettinsa myös esiin presidenttinä, asiantuntija tuumaa.
– Liivi tekee asusta vielä ryhdikkäämmän ja visuaalisesti voimakkaamman. Se voi olla tapa kunnioittaa vielä lisää tätä tilaisuutta, hän kertoo.
Oli Stubbin asun taustalla mitä merkityksiä tahansa, Nymanilla on selkeä mielipide presidentin liivistä.
– Olisin jättänyt liivin sieltä pois ihan rehellisesti sanottuna, Nyman toteaa.
– Jos olisi jokin muu tilaisuus, vaikkapa juhla, niin varmasti pitäisin liiviä loistovalintana, hän lisää lopuksi.
Kuvassa Alexander Stubb näkyy hautajaissaattueen keskellä hieman oikealla puolella. Maarit Pohjanpalo