Juuri ilmestyneessä Antti Vanhatalon Henkivartijat-kirjassa mainitaan presidentti Stubbin turvamiehen äärimmäinen teko samana päivänä, kun organisaatio muuttui radikaalisti.
Suomen presidentit ja presidentin puolisot ovat kohdanneet lukuisia läheltä piti -tilanteita, joista ei ole julkisuudessa kerrottu.
Turvamiehen väliintulo saattoi pelastaa esimerkiksi presidentti Eeva Ahtisaaren hengen Yhdysvalloissa.
Presidentin turvallisuusvartiossa palvellut Helsingin poliisin komisario Antti Vanhatalo paljastaa uutuuskirjassaan Henkivartijat (Otava), mitä haasteita presidentin turvamiehet ovat kohdanneet.
Vanhatalo aloitti presidentin turvallisuusvartiossa Mauno Koiviston kaudella. Hän ehti palvella yhteensä viittä presidenttiä kolmen vuosikymmenen työuransa aikana.
Suomea pysäytti presidentin turvallisuusvartioon kuuluneen poliisin tekemä itsemurha loppuvuodesta 2024. Poliisi ampui itsensä presidentin virka-asunnon kellarissa.
Poliiseja varmistamassa turvatoimia Kauppatorilla presidentti Alexander Stubbin ja Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyin tapaamista varten maaliskuussa 2025. Miia Sirén
Uutuuskirjassa Henkivartijat (Otava) turvallisuusvartiossa työskennellyt Vanhatalo kertoo surullisesta päivästä.
Vanhatalon mukaan tragedia pysäytti koko työyhteisön syvällä ja raskaalla tavalla. Myös tasavallan presidentti Alexander Stubb otti asiaan kantaa julkisuudessa ja hoiti Vanhatalon mielestä tapahtuman työyhteisössä arvokkaalla tavalla.
Kursivoidut kohdat ovat otteita kirjasta.
Presidentti antoi tragedialle sen ansaitseman arvon ja hoiti jälkihoidon esimerkillisesti, inhimillisesti ja arvokkaasti. Hetki teki näkyväksi sen, kuinka toissijaisiksi kaikki organisaatiomuutokset ja hallinnolliset järjestelyt lopulta jäävät, kun vastassa on ihmisen elämä ja sen hauraus.
Henkivartijat-kirja sukeltaa presidentin turvamiesten arkeen. Kirjan on kirjoittanut viittä presidenttiä palvellut Antti Vanhatalo. Otava
Muutos organisaatiossa
Poliisin kuolema tapahtui samana päivänä, kun turvallisuusvartiosto oli voimassa viimeistä kertaa omana yksikkönään. Poliisin sisäisten rakennemuutosten takia turvallisuusvartiosto liitettiin tiiviimmin osaksi Helsingin poliisin toimintaa.
Vanhatalo luonnehtii muutosta ”suoraksi, rajuksi ja peruuttamattomaksi”.
Nyt törmäsin täysin toisenlaiseen todellisuuteen. HPL:n [Helsingin poliisilaitos] tapa kohdella työntekijöitään ei vastannut arvojani. Hiljaisesti hyväksytyt toimintamallit edustivat maailmaa, jonka olin jättänyt taakseni jo kauan sitten, ja ne, jotka olivat kantaneet vartioston alkuperäisiä arvoja, olivat poistuneet näyttämöltä vuosia aiemmin.
Kirjassa kerrotaan myös toisesta turvavartiostoon kuuluneen poliisin itsemurhasta, joka tapahtui 50 vuotta aiemmin. Silloin turvamies päätti elämänsä omassa kodissaan.
Tällaiset tapahtumat ovat aina syvästi henkilökohtaisia, eikä niistä voida suoraan tai yksiselitteisesti vetää johtopäätöksiä työn kuormittavuudesta tai työyhteisössä tapahtuneista muutoksista. Voimme vain arvailla ja spekuloida – lopullisen totuuden kantoi mukanaan vain se ihminen, joka päätyi tähän äärimmäiseen ratkaisuun.
Muutamaa kuukautta myöhemmin Vanhatalon päätös turvavartiostosta lähtemisestä kypsyi. Hän irtisanoutui, koska organisaation suunta ja johtamiskulttuuri muuttuivat.