- Dosentti Risto Pulkkisen kirja Rahvaan magia käsittelee suomalaista taikuutta. Suomesta löytyy ainutlaatuinen kokoelma agraariajan magiaa.
- Magia kuului suomalaisten arkeen, eikä minkään uskottu sujuvan ilman taikojen tekemistä.
- Taioissa käytettiin vainajien luita ja ruumiinosia. Ne sisälsivät kuoleman väkeä eli voimaa.
- Aiemmat kirjat eivät selitä taikuuden mielekkyyttä. Pulkkinen täyttää nyt tätä aukkoa.
Ensin lävistetään reikä tuoreen navetan kynnykseen.
Sitten pyydystetään käärme, leikataan siltä pää irti ja pistetään pää reikään, joka suljetaan pihlajasta – ja nimenomaan pyhäksi puuksi mielletystä pihlajasta – valmistetulla tulpalla.
Kun toimitaan tällä tavoin, pahaa aiheuttavat silmäykset ja voimat pysyvät loitolla ja lehmät voivat hyvin.
Uskontotieteen dosentti Risto Pulkkisen Rahvaan magia -kirja (Vastapaino, 2026) suorastaan pursuaa vastaavia esimerkkejä suomalaiseen kansanuskoon liittyvästä taikuudesta ja magiasta.
– Suomesta löytyy koko maailmankin mittakaavassa ainutlaatuinen kokoelma agraariajan magiaa. Sen läpikäymiseen ei yksi ihmisikä riittäisi, Pulkkinen toteaa.
Avaa kuvien katselu
Uskontotieteen dosentti Risto Pulkkinen työhuoneessaan Karjaalla. Kuva: Jussi Mankkinen / Yle
Suomalaisesta magiasta on tehty kirjoja muun muassa 1900-luvun alkupuolella, mutta:
– Niistä puuttuvat selitykset siitä, millainen mielekkyys tällaiseen taikuuteen on liittynyt, ja tämä on ongelmallista.
Vasen viittasi vainajiin, para oli apuhenki
Taikuus ja magia kuuluivat oleellisena osana maaseudulla asuneiden suomalaisten arkeen vielä viime vuosisadalla. Tuonpuoleinen oli jatkuvasti läsnä.
– Menneessä maailmassa mikään ei sujunut ilman taikojen tekemistä. Kyse oli rutiininomaisesta magiasta: jos ei pyritty vaikuttamaan ympäröiviin tapahtumiin, yritettiin ainakin suojautua pahalta, Risto Pulkkinen kertoo.
Tuulien säätely oli tarpeen esimerkiksi kaskea poltettaessa.
Suotuisia tuulia pyydettiin paitsi Ukko Ylijumalalta, myös loitsimalla.
”Nouse, akka, tuulemaan, Pohjan akka pieremään; polta puut pujoksi, maat poroksi, kirvesvarret puikkariksi!”
Alun perin maaseutukulttuurissa jylläsivät niin jumalat, jumalattaret, haltijat kuin kotitontutkin, mutta vähitellen painopiste kallistui voima-ajattelun ja magianharjoittamisen suuntaan.
– Jossakin taiassa jotakin asiaa saatetaan selittää metsänhaltijan suuttumisella, johon kuitenkin pyritään vaikuttamaan maagisin keinoin, Risto Pulkkinen kertoo.
Maagisista keinoista ei todellakaan ollut pulaa. Kun haluttiin karjan poikivan, käveltiin yöaikaan takaperin karjasuojaan, leviteltiin muurahaispesä muurahaisineen suojan lattialle ja loitsittiin, että ”sikiä kuin kusiainen”.
Agraari-Suomessa tärkeän hevosen hyvinvointiin liittyi moninaista magiaa.
Mustan lampaan maidon juottaminen kolmena torstaina ennen auringonnousua teki hevosesta säyseän.
Räyhäkkyyttä hevoselle saatiin voitelemalla eläimen hampaita karhun sapella.
Ennen teurastamista tappamisessa käytettävää kirvestä pyrittiin vahvistamaan maagisesti kopauttelemalla sitä vasemman jalan kantapäähän. Vasen viittasi vainajiin ja kuoleman väkeen eli voimaan, ja kirveestä tuli näin tappavampi.
– Kyse on samankaltaisuusmagiasta eli siitä, että tehdään symbolinen teko, joka sitten heijastuu ulkomaailmaan, Risto Pulkkinen tarkentaa.
Itse kullakin oli myös mahdollista luoda itselleen para eli apuhenki, joka varasti naapurin lehmistä maitoa. Para synnytettiin rievuista, värttinän osista, varastetusta tavarasta ja öylätistä.
Kokonaisuuden kruunasi valmistajan oma veri, jota tiputettiin paraan vasemman käden nimettömästä – uskottiin nimittäin, että sydämestä virtasi verta suoraan kyseiseen sormeen. Samalla omistaja antoi paralle osan sielustaan.
Suomalaisen ruumismagian ytimessä
Maagisessa suomalaisessa ajattelussa tietyistä asioista ja elementeistä löytyi huomattava määrä väkeä eli voimaa. Sellaisia ovat esimerkiksi ukkosen kaltaiset dramaattiset luonnonilmiöt, joihin liittyy vaaraa. Myös koski ja kosken kivet sekä tuli uhkuivat väkeä, kuten rautakin.
– Rauta koettiin suorastaan tuonpuoleiseksi aineeksi, puhumattakaan raudasta valmistetuista vanhoista miekoista ja muista aseista, joihin yhdistyi myös kuoleman väki.
Voimallisimpiin väkiin kuului nimenomaan kuoleman väki, johon liittyi oleellisena osana ruumismagia. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että taioissa käytettiin hautausmaalta haettuja ihmisen luita tai tuoreiden vainajien ruumiinosia.
– Ruumismagia on universaali ilmiö, mutta moni muukin tutkija on huomannut, että se on ollut suomalaisessa agraarikulttuurissa erityisen korostunutta, Risto Pulkkinen kertoo.
Vainajien jäännöksiin ja kaikkeen sellaiseen, mikä oli ollut kuolleiden kanssa vähääkään tekemisissä, sisältyi tuonpuoleista väkeä. Suomenselän Tialassa esimerkiksi asui lujaverinen noita, jonka jäämistöstä löytyi iso korillinen ihmisruumiin osia, yksittäisistä sormista ja ranneluista aina kokonaisiin käsivarsiin.
Avaa kuvien katselu
Avaa kuvien katselu
Avaa kuvien katselu
Avaa kuvien katselu
Ihmisen pääkallosta taas saatettiin ruokkia karjaa, jotta se voisi paremmin. Kuoleman väen kanssa piti kuitenkin olla varovainen: kokemattoman ja heikkoverisen ihmisen käsissä se saattoi olla tuhoisaakin.
– Magiassa kaikkein tehokkainta oli teloituspaikoilta valutettu valtimoveri. Sen uskottiin parantavan kaikki taudit, Risto Pulkkinen sanoo.
Pulkkisen mukaan ruumismagiaa edesauttoi se, että ruumiita muun muassa säilytettiin pitkään kotona eli kuoleminen oli nykyistä julkisempaa.
– Kuolemaa, ihmiseritteitä ja ulosteita ei koettu agraarisessa Suomessa samalla tavalla kartettaviksi tai saastaisiksi kuten nykyisin.
Niinpä taioissa saatettiin käyttää myös kuukautisverta. Kiukaan pissittäminen taas oli toimenpide, jossa nuori poika virtsasi uunituoreen saunan upouusille kiukaille. Taian tarkoituksena oli todennäköisesti luoda maaginen suhde kiukaan ja sen käyttäjien välille.
Kalmanväki sai uhrin tekemään itsemurhan
Suomalaiseen taikuuteen on liittynyt myös mustempi magia eli pyrkimys kanssaihmisten vahingoittamiseen ja jopa tappamiseen. Risto Pulkkisen mukaan tällaista magiaa on löytynyt Suomesta ”järkyttävän suuressa määrin”.
Pahantahtoiseen suomalaismagiaan kuuluivat muun muassa mieskuvat: vihamiehestä tehtiin voodoo-tyyliin nukke, joka pistettiin myöhäissyksyllä seisomaan puroon. Ensin uhrin uskottiin sairastuvan, ja kun nukke jäätyi, vihamies lopulta kuoli.
Avaa kuvien katselu
Tornionjokilaaksosta löytynyt puuhun kaiverrettu mieskuva, jota on käytetty maagisiin tarkoituksiin. Kuva: Rahvaan magia -kirja.
Mieskuvia kaiverrettiin myös puihin, ja niihin iskettiin uhrin vahingoittamistarkoituksessa nauloja, tai niitä jopa ammuttiin. Yksi tehokas tapa vahingoittaa vihollista oli syöttää tälle vaivihkaa ruumiinjäännöksiä ja saada tämä sekoamaan.
– Vainajien henget alkoivat ahdistella uhria, kalmanväki kävi kimppuun ja tämä ajoi lopulta uhrin tekemään itsemurhan.
Magiaan ja taikuuteen sekoittui myös kristinuskoa, mutta tekivätkö agraariajan suomalaiset sopmuksia paholaisen kanssa?
Naapureiden vahingoittamiseen liittyi usein kaunaa, mutta toisaalta myös käsitys onnen tasapainosta: muinaissuomalaisen ajattelun mukaan kun onnea oli maailmassa vain tietty, vakioitu ja rajallinen määrä.
– Logiikka eteni siten, että naapuria kannatti vahingoittaa, koska häneltä saamatta jäänyt onni tulee sitten itselle, Risto Pulkkinen summaa.