Suomen nykyinen väestönkasvu nojaa maahanmuuttoon, mikä vaikuttaa suuresti myös suomalaiseen työelämään. Vuodesta 2009 asti työikäisten määrä on ollut jatkuvassa laskussa, kunnes se viime vuonna kääntyi vihdoin nousuun – maahanmuuton ansiosta. Julkisessa keskustelussa työperäisen maahanmuuton merkitys tiedostetaan tilastollisena faktana.

Arjessa muutos on kuitenkin nopeampi kuin tajuamme. Suomeen töihin tai opiskelemaan tulevien vieraskielisten vuosittainen määrä on lähes yhtä suuri kuin työmarkkinoille astuva 20-vuotiaiden suomalaisten ikäluokka, noin 60 000 henkeä. Kyse ei siis ole vain työvoimavajeen paikkaamisesta. Suomalainen työelämä muuttuu perustavasti ja nopeasti – rekrytoinneissa, tuotantolinjoilla, toimistoissa ja myös kahvihuoneissa.

Tässä muutoksessa menestyvät ne, jotka osaavat ottaa vieraskielistä työvoimaa vastaan ja kytkeä heidät tehokkaasti osaksi omaa arvonluonnin ketjuaan. Miten on eteläpohjalaisen vastaanottokyvyn laita?

Venäjän hyökkäystä paenneilla ukrainalaisilla voisi olla ratkaiseva rooli maakunnan yritysten vastaanottokyvyn kehittämisessä. Jo nyt ukrainalaiset ovat maakunnan suurin ulkomaalaistaustaisten ryhmä. Sodan lopputuloksesta riippumatta heidän osuutensa todennäköisesti kasvaa. He eivät ole sodan ja tilapäisen suojelun luoma poikkeustila, vaan uusi normaali. Oikea kysymys ei siis ole, jäävätkö he maakuntaan. Oikea kysymys on, mihin rooleihin he täällä pääsevät niin asukkaina, kuntalaisina kuin työntekijöinäkin.

Siirtolaisuusinstituutin Seinäjoen yksikkö on tutkinut ukrainalaisten työntekijöiden ja heitä palkanneiden työnantajien kokemuksia. Vaikka monikaan ukrainalainen ei vielä hallitse suomen kieltä riittävästi ja työllistyy siksi usein vain suorittaviin tehtäviin – siivoukseen, maatiloille ja puutarhoihin – työnantajien arviot ovat myönteisiä: ukrainalaiset ovat sitoutuneita ja motivoituneita. He myös tuovat työyhteisöihin kansainvälisyyttä ja yrityksille uudenlaista rohkeutta ylittää perinteiset mukavuusrajat – siis paljon kaivattua vastaanottokykyä.

Jos joku edelleen ajattelee kielitaidon olevan ukrainalaisten työllistymisen suurin este, hän ei ole ymmärtänyt kokonaiskuvaa. Suurin virhe on heidän näkemisensä pakolaisina – maakunnan elämänpiirin ulkopuolisina avunsaajina, jotka tulisi kotouttaa maakuntaan. Siinä roolissa heidät asetetaan työelämässä helposti arvonluonnin laitamille ja marginaaleihin: siivoamaan, pakkaamaan ja lajittelemaan.

Ukrainalaisilla voisi olla maakunnan elinkeinoelämälle suuri merkitys yritysten vastaanottokyvyn kehittämisessä (rekry-, perehdytys- ja johtamiskäytännöt, kielituki, työyhteisö). Heidät voidaan tietoisesti kytkeä paitsi vahvemmin yritysten arvonluonnin ketjuihin, myös työyhteisöjen kansainvälistämisen rooleihin – asteittaisen muutoksen etujoukkona. Tällöin uudet toimintatavat juurtuvat pysyvästi ja opitut mallit skaalautuvat muuallekin maakunnan elinkeinoelämässä. Näin koko alueen vastaanottokyky kasvaa. Suomalaisen työelämän murroksessa se on elinvoiman ehto.

Kehitys ei ole helppoa, eikä sitä tapahdu ilman investointeja, yrittämistä, ongelmanratkaisua.

Siirtolaisuusinstituutin Seinäjoen yksikkö järjestää ukrainalaisten työllistymistä koskevan webinaarin 25.9. Siellä keskustellaan ukrainalaisten työmarkkinatilanteesta Etelä-Pohjanmaalla sekä siitä, miten heidän asemaansa voitaisiin kaikkien hyödyksi parantaa. Tämän lisäksi julkaistaan työnantajille suunnattu ukrainalaisten työllistämisen opas. Se tarjoaa Etelä-Pohjanmaalle räätälöityjä konkreettisia toimintaohjeita niille työnantantajille, jotka harkitsevat ukrainalaisten palkkaamista. Ilmoittautuminen seminaariin Siirtolaisuusinstituutin verkkosivujen kautta: www.siirtolaisuusinstituutti.fi.

Toni Ahvenainen

Tutkija, Siirtolaisuusinstituutti, Seinäjoen yksikkö

Markku Mattila

Vastaava tutkija, Siirtolaisuusinstituutti, Seinäjoen yksikkö